Unikoulu on edennyt aika hyvin. No, vasta muutama päivä, mutta kuitenkin.
Perjantai iltana mummilla hoito meni hyvin ja vaikka mummilla nukkui ja autossa kotimatkalla nukkui ja vaikka isi sänkyyn laittaessa sanoikin, ettei tänään sitten väännetä, saat valvoo jos haluut, poju kävi pienen pehmoleluille höpöttelyn jälkeen omatoimisesti yksin nukkumaan! (tänään se ei menny niin hyvin..)
No, me päästiin syömään kaksin ravintolaan, vaikkei sekään tietenkään mutkattomasti mennyt.
Sitteri ja mummille kerttikset unohtui.
Laitoin korkkarit, teki kipeetä kävellä.
Ei varattu pöytää etukäteen -pikkujoulukausi..
Käveltiin Helsingin ydin keskustaa vajaa 2 h (niissä korkkareissa) läpi ennen kuin päädyttiin vakkaripaikkaan, josta on tullut vakkaripaikka vahingossa.
Meille luvattiin ehkä tunnin odottelu vapautuvaa pöytään, mutta ei kerenny aulabaarissa pitkin istua kun pöytä vapautui. Aloitettiin alkupaloilla. Miehelle etanoita ja mulle katkaravunpyrstöjä valkosipuliaolissa. Ja punaviiniä Ja patonkia. Voe elämä, kun oli hyvää. Kauhee arpominen oli mitä syödä. Kävin vessassa ennen ruuan tuloa ja mokoma ukko oli tilannut mulle toisen punkun. Pippuripihvini oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli suklaakakkua jätskillä ja suklaajätskiä suklaalla, suklaisesti. Tuli ihan kaamea ähky.
Taisi olla 2009 kun ollaan viimeeksi syöty täydellinen setti suomessa, muuten on joko ollu alkupala tai jälkkäri ja ei koskaan viiniä. Nyt oli, tosin ei pulloa niinkuin silloin, vaan mulle pari lasia.
Kotona meinas tulla yötämyöten siivoustressiä. Vieraita tulossa ja kaikkea.
Noh, pikkuherralle jäi mummilta kerttis yöksi. Onnea, onnea. Mies nyrpisteli ennen kun me ehdimme nukkumaan sitä ihan kauheeta hajua, vaikka sinne oli vaan tullut pieni pissa, jota ei uskallettu vaihtaa ettei herra herää.
Itse en jaksanut yöllä kuunnella kitinöitä ja ahdoin itseni lasten kerrossänkyyn.
Noh, sitten tähän hajuhajuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että parin päivän kestot avoimessa kasassa pesusoikossa ei ole mitään verrattuna yksi helvetin kerttis jossa on kaikki tavarat sisällä. Ei järki oikeen riitä selittämään sitä hajun eroa. Mitä helkkarin skeidaa noissa on sisällä??
Huomen aamuna saa vieraat nuuskaista aamutuimaan vähän hautuneita kestoja ja tuota kerttistä, jota ei tietysti ole ulos viety roskiin, koska meijen roskis ei ollu tänään vielä täynnä -eli ajatus siitä, miten loppupelissä kerttisvaippojen kanssa mennään, eli viedään kun muut roskat viedään.
Oon muuten jännittänyt koko ajan milloin joku valittaa taloyhtiössä vaippojen kuivauksesta yhteisissä tiloissa. En nimittäin usko, että moni osaa ajatella sitä kuinka monta kiloa kuussa meiltä vauvan ja yökastelijan kanssa tulisi kuussa vaippakamaa tuonne roskikseen. Voihan se olla jollekkin ongelma ja epämiellyttävä asia. Vaikka ei sen kummosempaa olekkaan pesun jälkeen kun vaikka rankasti hikoilevan urheilijan vaatteet.
Uuh, kello on puolen yön ja jee, mulla on pyykit pyykkituvalla. Ja se oli taas täynnä, niin ainoastaan yksi harso oli 5h aikana kuivunut...
Meillä olisi huomenna tarkoitus nauttia voileipäkakkua pulivuotisten kunniaksi ja jos vaikka ns. kummikummitukset saisi vihdoin kasaan. Meinaan olla kamalan katala ihminen asian suhteen. Ärsyttää se tavanomainen vouhotus, kuhan on vaan sellasia ihmisiä joita näkee ja joita voi sitten sanoa sisaruksille omiksi kummeikseen, kun niillä muillakin on.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Unikoulua ja uusia vaippoja
Torstai
On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.
Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...
Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.
No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.
Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.
Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.
Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.
On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.
Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.
No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.
Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.
Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.
Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Vapaa-aika on hyvin rajoittonutta ja elämä täynnä mullistuksia. Mutta ei hätää, vaippoja on tullut lisää, Nalle-kokoelma senkun vaan kasvaa ja kasvaa....
Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah, ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.
Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.
Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.
Tää L kokoinen yövaippa saapui postitse hartaan odottelun jälkeen. Nyt alkaa olla vaipatinta Nallena siten, ettei ihan heti lopu kesken. Ongelmana vaan alkaa olla se, ettei jotain vaippoja enään tule käytettyä ollenkaan. Oonkin alkanut kerätä pussiin vaippoja, jotka lähtee uusia koteja kohti. Luulisi että parilla eurolla ne meneekin eteenpäin.
Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.
Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.
Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.
Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...
Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.
No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.
Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah, ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.
Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.
Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.
Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.
Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.
Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.
Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...
Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.
No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.
Vaippojen yö....
Ja siitä se starttasi ja missasin tietysti alun.
Jokaisella mukulalla oli jotain kontolla ja isoimmat on edelleen iltapalla.
Pienin taisi isän toimesta mennä unille ja jollain ihan satunnaisella vaipalla, jonka pääsen vaihtamaan jossain vaiheessa. Noh, onneksi on vaippojen yö ja pakko valvoa.
Sormet syyhyää ja välilehdet kovassa selauksessa. On mennyt varmasti jotain ohi, mutta L-koon NALLEJA tietysti on jo tilattu.
Siis lisää näitä mulle... eiikun... vauvalle.
Jokaisella mukulalla oli jotain kontolla ja isoimmat on edelleen iltapalla.
Pienin taisi isän toimesta mennä unille ja jollain ihan satunnaisella vaipalla, jonka pääsen vaihtamaan jossain vaiheessa. Noh, onneksi on vaippojen yö ja pakko valvoa.
Sormet syyhyää ja välilehdet kovassa selauksessa. On mennyt varmasti jotain ohi, mutta L-koon NALLEJA tietysti on jo tilattu.
Siis lisää näitä mulle... eiikun... vauvalle.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Vihaan pyykkäämistä..
Luvassa erittäin katkeroitunutta tekstiä, erittäin paljon.
Vihaan pyykin pesemistä, vihaan naapureita, vihaan ihan kaikkea. Vihaan näitä helvetillisiä päivä, jolloin saa olla koko saatanan päivän, joka helvetin vaipan, joka perkeleen syötön yksin. Puhumattakaan siitä, että saa ihan itse valvoa yöt saamatta nukkua päivälläkään. Alkaa purkautua ystävämme raivo ulos. Ihan pikkusen vaan. Eihän tässä mitään, jos ei tietäisi muista mahdollisuuksista.
Kun väsyttää ja vituttaa, sitä miettii millaisia kivoja asioita elämä sisältää. Köyhä elämä sisältää, sillä tälläkään erää ei oikein selvyyttä ole, millä helkkarilla sitä sitten joulua vietetään ja onko koskaan mahdollisuutta saada sänkyä, joka olisi niinsanotusti ehjä. Monella kun on vierasvarakin parempi kun meillä, se missä nukutaan joka yö.
Eniten nyt, niinkuin usein muulloinkin rassaa pyykipesu. Sehän on ihan kivaa hommaa sinäänsä, mikäs siinä puuhaillessa, mutta A) meillä on hyvin pieni kone ja sekin on saatu kone, ei ostettu. Edellinen hajosi, joka ois pyörittänyt enemmän pyykkiä kerrallaan. B) Meillä ei ole kuivausrumpua. Sitä, mitä olen halunnut jo kauan. Sitä, millä saataisi tätä törkeää pölyn määrää vähäisemmäksi, sitä millä säästettäisiin useita tunteja ja vielä enemmän hermoja, sillä joku vitun idiootti on keksinyt että hääpäs varailee nyt sitä kuivaushuonetta keskellä viikkoa -vaikkei siellä aiemmin ollut tapahtumia kuin viikonloppuisin. No haistakaa kukkanen jokaikinen, mä alan pestä myös viikonloppuisin ja katotaan kuka kerkee eka. Ihan v***n sama. C) ei ole aikaa. Pitää olla siellä, täällä tuolla. Yritä jumalauta mennä suihkuun jos muksu on nukkumassa. Aivan varmasti juuri kun hoitoaineen tai parhaallaan shamppoon saa päähän se alkaa huutamaan kuin joku yrittäis sitä mukaansa kaapata. Joka välissä on jotain, mitä pitää tehdä. Parhaillaan on ruokailuastiat pöydästä siivottavana. Kaikki, minkä tekemisen jättää samantien tekemättä kasautuu parhaillaan useita päiviä vieväksi projektiksi.Mikä helvetin pakko se on mun olla kokoajan tekemässä jotain? Ei mulla jumalauta ole sitä omaa aikaa sulkea kaikkea ympäristöstä pois ja tahkoa vaikka jotain peliä. Enkä mä ole ainut aikuinen täällä ja nelivuotiaalle riittää, että se siivoaa iltaisin huoneensa.
Sitten päästäänkin siihen kivaan, mikä rassaa. Kun ei ole aikaa ja kaikki kokoajan kaatuu niskaan ja on tiukkaa ja ei pysty hankkimaan kunnon konesysteemiä niin voidaan sitten hommata pelikone. Omapahan on jokaisen aikuisen asiansa, mitä hommailee ja omapahan on murheensa, jos on sitten vähän kireämpää tunnelmaa, kun ajankohta on mitä huonoin ja ehkä kotiin olisi jotain tarpeellisempaakin tarpeessa. Mutta ei. Se on se pakkosaada. Kun aikaakin on niin suunnattoman paljon. Puretaan nyt Sievisen Paulan tapaan tuntoja oikeen kunnolla nettiin. Olisi ne hetket jotka vähäiset saisi nukkua aamusta, kun olisi toinen aikuinen paikalla v***sti antosempia ja hyödyllesempiä jos vaikka pidettäisiin se ovi kiinni. Turhat valot poissa. Meillä on vaunut ja olen herkänunen kruunaamaton kuningatar niin ei sitä vauvaa kannata makkariin nukkumaan tuoda. Eikä se ole kiva herätä siihen, että vauva kiukkuaa kun on nälkä, vaippa, seura kun sitten tahkotaan sitä pelikonetta.
Ärsyttää.
Univelkaa on.
Ärsyttää lisää.
Kurkussa mättää jokin ja torstaina varmaan saa tietää onko siihen olemassa jotain lääkettä.
Tekee mieli heitellä kestot parvekkeelta alas, antaa herralle vihko missä kaikkien hankintahinnat on ja kertoa, ettei enään jaksa tätä pyykkäyshelvettiä ja samalla karsia 70% talon vaatteista uffille, niin ei jumalavita tarttee olla kokoajan pyykkäämässä.
Vihaan, pyykkäämistä.
Ja vähiä unia.
Ja sitä, kun ei ole AIKAA.
Onnea niille kaikille, joilla on sukua ja perhettä ja läheisiä ja vauvavapaata ja ehkä jopa parisuhteelle aikaa.
Täällä sitä ei ole ja nyt mennään kuitenkin ajatuksella, että koittaa kestää, koittaa kestää. Totuus on kuitenkin se, että aikoina yh oli aikaa itselleenkin ja rauhaa välillä.
Ja iloisesti totean, että tekee mieli myydä vaipat pois.
Se menee ohi ja sitä rataa, mutta nyt kuten huomaatte, V****taa ja paljon.
Hyvää yötä.
Ja Terolle. Tapiiri ja Muurahaiskarhu ei ole sama elukka.
Palataaksemme vielä hiukan, kun yllättäen pääsen TAAS kusseen rutiinin ja sitä myöten unirytmin kanssa valvomaan hämmentyneen ja stressaantuneen vauvan kanssa YKSIN. Olin tässä alkuvuodesta asti artikuloinut kylpylähotellireissusta tälle syksylle. Ihan varmasti kaikin puolin järkevin tavoin olen tuonnut sen esille, puhunut siitä paljon. Ja korostanut kuinka tärkeää se olisi minulle.
Seuraavan kerran kun siitä joskus puhun, se tuskin on rakentavaa ja sivistynyttä. Se oli vain minulle tärkeää. Ehkäpä menen sinne vähän toisenlaisella kokoonpanolla, sieppaa nyt niin paljon.
Montakohan viikkoa tai kuukautta tätä jaksaa katella. Tuntuu, ettei mikään koskaan ole hyvin ja hermot on kokoajan lopussa. Äsken, muutamia minuutteja vaille puolen yön sain hermostuneen pojan nukahtamaan syliin, olemaan rento ja rauhalline. Mutta annas olla kun sänkyyn päästiin. Hyvästi vaan tääkin yö, HYVÄSTI. Mitäpä sitä panadolia ja panacodia enempää tarviikaan saavuttaakseen taas täyden pelikunnon. Ei mitään.
Kyllä sen taitaa idiooteinkin älykääpiö jotenkin tajuta, että nukkumattomuus vie ennenkaikkea ihmiseltä mielenterveyden. Mutta samapa tuo....ihan kun sitä joskus olisi ollut.
Oma-aika tänään 0. yhtäjaksoinen uni ei edes 2 tuntia ties kuinka pitkään aikaan.
Loppua ei näy tähän, loppu näkyy kyllä kaikelle muulle, jos tämä jatkuva haistapaskaolo ei lopu.
Vihaan pyykin pesemistä, vihaan naapureita, vihaan ihan kaikkea. Vihaan näitä helvetillisiä päivä, jolloin saa olla koko saatanan päivän, joka helvetin vaipan, joka perkeleen syötön yksin. Puhumattakaan siitä, että saa ihan itse valvoa yöt saamatta nukkua päivälläkään. Alkaa purkautua ystävämme raivo ulos. Ihan pikkusen vaan. Eihän tässä mitään, jos ei tietäisi muista mahdollisuuksista.
Kun väsyttää ja vituttaa, sitä miettii millaisia kivoja asioita elämä sisältää. Köyhä elämä sisältää, sillä tälläkään erää ei oikein selvyyttä ole, millä helkkarilla sitä sitten joulua vietetään ja onko koskaan mahdollisuutta saada sänkyä, joka olisi niinsanotusti ehjä. Monella kun on vierasvarakin parempi kun meillä, se missä nukutaan joka yö.
Eniten nyt, niinkuin usein muulloinkin rassaa pyykipesu. Sehän on ihan kivaa hommaa sinäänsä, mikäs siinä puuhaillessa, mutta A) meillä on hyvin pieni kone ja sekin on saatu kone, ei ostettu. Edellinen hajosi, joka ois pyörittänyt enemmän pyykkiä kerrallaan. B) Meillä ei ole kuivausrumpua. Sitä, mitä olen halunnut jo kauan. Sitä, millä saataisi tätä törkeää pölyn määrää vähäisemmäksi, sitä millä säästettäisiin useita tunteja ja vielä enemmän hermoja, sillä joku vitun idiootti on keksinyt että hääpäs varailee nyt sitä kuivaushuonetta keskellä viikkoa -vaikkei siellä aiemmin ollut tapahtumia kuin viikonloppuisin. No haistakaa kukkanen jokaikinen, mä alan pestä myös viikonloppuisin ja katotaan kuka kerkee eka. Ihan v***n sama. C) ei ole aikaa. Pitää olla siellä, täällä tuolla. Yritä jumalauta mennä suihkuun jos muksu on nukkumassa. Aivan varmasti juuri kun hoitoaineen tai parhaallaan shamppoon saa päähän se alkaa huutamaan kuin joku yrittäis sitä mukaansa kaapata. Joka välissä on jotain, mitä pitää tehdä. Parhaillaan on ruokailuastiat pöydästä siivottavana. Kaikki, minkä tekemisen jättää samantien tekemättä kasautuu parhaillaan useita päiviä vieväksi projektiksi.Mikä helvetin pakko se on mun olla kokoajan tekemässä jotain? Ei mulla jumalauta ole sitä omaa aikaa sulkea kaikkea ympäristöstä pois ja tahkoa vaikka jotain peliä. Enkä mä ole ainut aikuinen täällä ja nelivuotiaalle riittää, että se siivoaa iltaisin huoneensa.
Sitten päästäänkin siihen kivaan, mikä rassaa. Kun ei ole aikaa ja kaikki kokoajan kaatuu niskaan ja on tiukkaa ja ei pysty hankkimaan kunnon konesysteemiä niin voidaan sitten hommata pelikone. Omapahan on jokaisen aikuisen asiansa, mitä hommailee ja omapahan on murheensa, jos on sitten vähän kireämpää tunnelmaa, kun ajankohta on mitä huonoin ja ehkä kotiin olisi jotain tarpeellisempaakin tarpeessa. Mutta ei. Se on se pakkosaada. Kun aikaakin on niin suunnattoman paljon. Puretaan nyt Sievisen Paulan tapaan tuntoja oikeen kunnolla nettiin. Olisi ne hetket jotka vähäiset saisi nukkua aamusta, kun olisi toinen aikuinen paikalla v***sti antosempia ja hyödyllesempiä jos vaikka pidettäisiin se ovi kiinni. Turhat valot poissa. Meillä on vaunut ja olen herkänunen kruunaamaton kuningatar niin ei sitä vauvaa kannata makkariin nukkumaan tuoda. Eikä se ole kiva herätä siihen, että vauva kiukkuaa kun on nälkä, vaippa, seura kun sitten tahkotaan sitä pelikonetta.
Ärsyttää.
Univelkaa on.
Ärsyttää lisää.
Kurkussa mättää jokin ja torstaina varmaan saa tietää onko siihen olemassa jotain lääkettä.
Tekee mieli heitellä kestot parvekkeelta alas, antaa herralle vihko missä kaikkien hankintahinnat on ja kertoa, ettei enään jaksa tätä pyykkäyshelvettiä ja samalla karsia 70% talon vaatteista uffille, niin ei jumalavita tarttee olla kokoajan pyykkäämässä.
Vihaan, pyykkäämistä.
Ja vähiä unia.
Ja sitä, kun ei ole AIKAA.
Onnea niille kaikille, joilla on sukua ja perhettä ja läheisiä ja vauvavapaata ja ehkä jopa parisuhteelle aikaa.
Täällä sitä ei ole ja nyt mennään kuitenkin ajatuksella, että koittaa kestää, koittaa kestää. Totuus on kuitenkin se, että aikoina yh oli aikaa itselleenkin ja rauhaa välillä.
Ja iloisesti totean, että tekee mieli myydä vaipat pois.
Se menee ohi ja sitä rataa, mutta nyt kuten huomaatte, V****taa ja paljon.
Hyvää yötä.
Ja Terolle. Tapiiri ja Muurahaiskarhu ei ole sama elukka.
Palataaksemme vielä hiukan, kun yllättäen pääsen TAAS kusseen rutiinin ja sitä myöten unirytmin kanssa valvomaan hämmentyneen ja stressaantuneen vauvan kanssa YKSIN. Olin tässä alkuvuodesta asti artikuloinut kylpylähotellireissusta tälle syksylle. Ihan varmasti kaikin puolin järkevin tavoin olen tuonnut sen esille, puhunut siitä paljon. Ja korostanut kuinka tärkeää se olisi minulle.
Seuraavan kerran kun siitä joskus puhun, se tuskin on rakentavaa ja sivistynyttä. Se oli vain minulle tärkeää. Ehkäpä menen sinne vähän toisenlaisella kokoonpanolla, sieppaa nyt niin paljon.
Montakohan viikkoa tai kuukautta tätä jaksaa katella. Tuntuu, ettei mikään koskaan ole hyvin ja hermot on kokoajan lopussa. Äsken, muutamia minuutteja vaille puolen yön sain hermostuneen pojan nukahtamaan syliin, olemaan rento ja rauhalline. Mutta annas olla kun sänkyyn päästiin. Hyvästi vaan tääkin yö, HYVÄSTI. Mitäpä sitä panadolia ja panacodia enempää tarviikaan saavuttaakseen taas täyden pelikunnon. Ei mitään.
Kyllä sen taitaa idiooteinkin älykääpiö jotenkin tajuta, että nukkumattomuus vie ennenkaikkea ihmiseltä mielenterveyden. Mutta samapa tuo....ihan kun sitä joskus olisi ollut.
Oma-aika tänään 0. yhtäjaksoinen uni ei edes 2 tuntia ties kuinka pitkään aikaan.
Loppua ei näy tähän, loppu näkyy kyllä kaikelle muulle, jos tämä jatkuva haistapaskaolo ei lopu.
perjantai 11. marraskuuta 2011
Pitkät vaipatukset (ja uusia nelleja)
Esitelkäämme ensin uutuudet: Vaaleansininen nöttönen sekä XL sisätäyttö oikeen tyttömäisenä. Ei vaan voi niin vastustaa noita. Ei pysty ei ja taas on uninen nalle tilauksessa...
Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa.
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm
Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.
Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....
Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.
Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.
Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..
Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.
Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.
Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.
Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa.
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm
Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.
Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....
Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.
Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.
Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..
Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.
Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.
Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Schleich kokoelmaa 13.11
Koska en jaksa kirjoittaa ärtymyksestä mikä aiheutuu siitä, että olen kipeä, en jaksa, en pysty ja laitoin vaipan päin ........ ja se falskasi ja jouduin ylimääräiseen duunniin ja tytön yövaippa oli falskannu kans ja meillä on jumaloton pyykkirumba TAAS edessä ajattelin että kokoan tähän kuvia tästä toisesta keräilynkohteesta, Schleich eläimistä.
Keräily alkoi tosiaan kun isot tytöt oli ihan pieniä. Yhdestä hevosesta. Myöhemmin kerron monta niitä hevosia on, kun minä en niitä jaksa laskea ja laitan tuon nelivuotiaan puuhaamaan sitä, kun tylsistyy keksimään omia leikkejään.
VALKOISET TIIKERIT
Ensin tuli kauan sitten pentu ja vasta tänä kesänä tarttui matkaan tuo naaras. Ennen siis tääkin vaavi oli orporeppana.
Isukki puuttuu perheestä yhä.
PANDAT on jo aika vanhoja ja paljon leikittyjä. Pyöreät muodot ja yksinkertaiset värit, yleensä päätyy pienten lasten maistamislistoille. Käyvät myös paljon suihkussa..
Keräily alkoi tosiaan kun isot tytöt oli ihan pieniä. Yhdestä hevosesta. Myöhemmin kerron monta niitä hevosia on, kun minä en niitä jaksa laskea ja laitan tuon nelivuotiaan puuhaamaan sitä, kun tylsistyy keksimään omia leikkejään.
VALKOISET TIIKERITEnsin tuli kauan sitten pentu ja vasta tänä kesänä tarttui matkaan tuo naaras. Ennen siis tääkin vaavi oli orporeppana.
Isukki puuttuu perheestä yhä.
THOMSONINGASELLIT
Melko tuoreet tulokkaat taas. Etelän villieläimet kiehtoo paljon. Tilaongelmien tähden näitä on säilytetty tyhmästi laatikossa, mutta ehkä pian saa asian lopullisesti kuntoon
AUSTRAALIAN ASUKKAITA
KENGURUT löytyivät harvinaisesti kirpparilta ja harmittaa edelleen vähäinen käteisen määrä mitä oli matkassa tuolloin. Olisi ihan pari (kymmentä) muuta saanut myös uuden kodin.
KOALA on jo kerennyt asumaan jonkun hetken meillä. Tällä oli kaverina simpanssi, joka on ollut useamman vuoden jo hukassa :(
KROKOTIILIN neiti numero kaksi halusi pienenä. Ihmettelin tätä valintaa, kun olisi söpöjäkin voinut valita. Se on vege, ei syö barbeja (eilen taas meinas syödä)
Vasemmalla AFRIKANORSUT ja oikealla INTIANNORSUT
Ompahan tullut muuten kokeiltua menoa Intiannorsun selässä.
JAGUAARIT on uusia tulokkaita, melkeimpä meni kissapedot sekaisin säätäessä.
LEIJONAT ja näistä taitaa puuttua yksi naaras ainakin
SEEPRAT
KAMELIT
HIRVET Iskähirvi ostettiin vasta keskiviikkona, hyvän käytöksen johdosta kauppareissulta
(JATKUU KUN JOUTAA
Täähän nyt tilttas taas ja on pakko julkasta keskeneräisenä)
LISTA NIISTÄ MITÄ MEILLÄ EI OLE
Villieläimet
Ahma
Biisoni
Dromedaari naaras
Dromedaari varsa
Gepardi naaras
Gnuu
Ilves
Ilves pentu
Kafferipuhveli sonni
Kafferipuhveli vasikka
Kuningaspingviini
Kuningaspigviini poikaset
Keisaripingviini
Keisaripibgviini poikasen kanssa
Kettu pentu
Leopardi
Magnusti istuva
Magnusti poikaset
Metsäkauris pukki
Metsäkaurins naaras
Metsäkauris vasa
Mäyrä
Mäyrä pennut
Pahkasika karju
Pahkasika emakko
Pahkasika porsas
Saksanhirvi uros
Saksanhirvi vasa
Simpanssi uros
Simpanssi naaras
Simpanssi poikanen
Strutsi
Strutsi poikanen
Suippohuulisarvikuono uros
Suippohuulisarvikuono naaras
Suippohuulisarvikuono poikanen
Susi ulvova
Susi pentu
Tiikeri naaras
Valkohäntäpeura uros
Valkopäämerikotka
Villisika
Villisika porsas
Kotieläimet ja Lemmikit
Lehmä mustavalkoinen
Sonni mustavalkoinen
Vasikka mustavalkoinen, imevä
Vasikka mustavalkoinen
Vasikka mustavalkoinen, makaava
Lehmä ruskeavalkoinen
Vasikka ruskeavalkoinen
Ylämaankarja Sonni
Ylämaankarja Lehmä
Ylämaankarja vasikka
Lammas karitsa makaava
Lammas karitsa
Pointuonaasi
Pointounaasi varsa
Kaikki kanat
hanhet yms. linnut
Merenelävät
Harmaavalas
Harmaavalas poikanen
Kaskelotti
Kaskelotti poikanen
Miekkavalas
Miekkavalas poikanen
Ryhävalas
Sinihai
Valashai
Valkohai
perjantai 4. marraskuuta 2011
Kohti vaippakaaosta
Kuka antoi luvan kasvaa noin paljon pojalle?
Nyt on sellanen paniikki muhimassa, ettei mitään järkeä. Poika kasvaa ja jotkut vaipat alkaa auttamatta olla poissa pelistä. Kun vaippoja on niin paljon, etten osaa niitä laskea on edessä sellanen homma läpikäymisessä ja päättämisessä mikä on vaippojen kohtalo. Yksi ilta vilkaisin arkkuakin ja se on melkein täynnä leffoja, valkuvia jne. ettei sinne mitään vaippoja mahdu. Eikä tänne mitään säilytyskalustettakaan mahdu. Pattitilanne. Pakko myydä jotain pois.
Olen tytön uuteen huoneeseen kerännyt vaippoja, joista en oo niin innostunut tai jotka ei enään istu päälle. Ne on hienosti siinä pöydällä odottamassa josko niistä joku ottaisi kuvia. Kamera käy, muttei käy kyllä siinä huoneessa! Tai no, olenhan ottaneyt schleich-elukoista kuvia, ihan vierestä, mutten vahingossakaan vaipoista. Hyvä minä.
Meillä on orpoja schleich vauvoja :( hirmunen homma niiden metsästyksessä ollut. Meillä on aika paljon noita. On lähes kaikki hepat, paljon villieläimiä ja lemmikkejä. Seuraavana on sitten karja ja merenelävät ja dinosaurukset. Melkeen aitoa keräilyä ja se on jatkunut pian 10 vuotta. Sallin kuitenkin leikkimisen näillä ja on kaikkein eniten leikittyjä leluja kautta aikojen. Tiedän muutaman olevan hukassa ja sekös kaivertaa mieltä. Olen jossain määrin sellainen materialisti, että jokainen tavara joka on, on oltava tallessa, mielummin selkeässä paikassa siististi. Tämä ei kyllä toteudu koskaan. Voisimpa edes vaippojen kanssa toimia niin, mutta TAAS niitä on keittiötä lukuunottamatta kaikkialla ja on laiminlyöty taas kasaaminen ja kaappiin laittaminen.
Tässä samalla kun kirjottelen kokoan tavaroita kasaan ja aloittelen projektia, jolle ei ole aikaa kuin tämä päivä tai sitten se taas jää, kun on muuta puuhaa yllinkyllinen. Tänään kuvaan jokaisen laitetun vaipan. (EHKÄ)
Ekana meni päälle TSI tasku pöllösillä. Koko on
L tuossa, matalalta tuntuva vaippa, toimii hyvin.
Tokana pääsi käyttöön Eemukan M-koon oranssi tasku. Imuna tuhdisti bambua ja eikun ekoille päikkäreille. Ja äiti puuhaamaan jotain fiksua.
Tähän väliin kuva tästä urakasta:
Ei oo ihan kevyemmästä päästä, pari koneellista vaippoja odottaa täyttäjää. Mutta muuten on kämppä siisti (sain siivouskohtauksen ja sain järjesteltyä paikkoja kauheesti kun ukot kävi kapassa pari päivää sitten ja mieskin laitto paikkoja kuosiin, niin eihän sitä kesken voinu jättää. Tietysti lähes kaikki on täytettäviä...
Noh, naamakirja, kestojen tiirailu vei aikansa enkä kereennyt kuin yhden vaipan unien aikana täyttämään..
Kuten tavallista, se on varmaan sitä oman hetken ottamista.
Kolmas vaippa oli safarikuosinen tsi AIO, sitten tuli iskän laittama little lamb villiksien kera ja taas unille.
Tänään on ollutkin vaippoja päässä S koosta L kokoon. Nuo pienimmät ois varmaan aiheellista poistaa jo käytöstä, mutta kun ne ajaa asiansa.
Tylsää tekstiä vähän täynnä, kun ei näiden kanssa satu mitään kaaosta. Huonosti kiinnitetty vaippa toki voi "pettää", mutta se onkin sitten käyttäjästä kiinni.
Ja kaikki vaipat on nyt laittettu ja ne on lähes paikoillaan.. ainakin osa.
Luettelo vaiposta, etetään VASEMMALTA..
Kaikkein laitimmainen on myllymuksujen tasku, sellanen "kai nyt yks tällänen tarttee olla"
Ylimpänä little lamb mikrokuitu S vähän harmaantunut, sen alla bambuinen versio samaa merkkiä.
Kolme alimmaista (oranssi, v-sin, keltainen) tots botseja, pysyy hyviä ilman rumpuakin. Ihan alimmaisena tuolla oli 2. koon little lamb
Myllymuksujen vieressä pilkistelee tsi tasku safari kuosilla; sitten kaksi omppukuosista taskua, keskellä päällä oranssi Hahtuvahullun tasku ja alimmaisena 2 Fuzzia.
Sitten NALLE riviä, sisävaipat etualalla, niiden takana univaipat ja takarivissä on eemukan kaltaista sisävaippaa, tsi-raita sisätasku ja samantyylinen vaalealla kuosilla. Varmaan tosi vanha. Alla little beetle.
Oikealla ylhäällä onkin sitten MBR:n AIO:t 4kpl, Nallen omppu AIO, sitten Imsen AIO (piilossa)
Edessä vihreää: Eemukka AIO, Hahtuvahullu, Bitti tutto ja tsi AIO, joka on mielettömän hyvä käytössä.
Sitten puettiin viidentenä päälle tsi tasku omppukuosilla ja iltalenkkeilemään meni MBR:n vuotosuojallinen retronoursu AIO.
Ja tähän loppui sitten kuvat (eli liian vähän aikaa oli kuvata.
Myöhemmin 6. ja 7. oli pikkupirpanoiden mitälie näpsyvaippoja (ihan sika hyviä) imsen kuorilla, käytettiin safari AIO taas, ei se mitään kastunu ollu ja ei kastunu vieläkään, kun yövaipaksi pistin uudehkoja nalleja HH woolien kanssa. Välissä kasteltiin yksi harso villeissä hekotusleikeissä.
Tänään koko päivä on pyörinyt kestojen ympärillä. Listasin kaikki ostokseni selkeäksi listaksi, mistä sitten kun jotain myydään/tuhotaan pois, voi vedellä ylitse. Tietysti kun tarkanmarkan ihminen oon, oon säilönyt hinnat -ja oikeastaan muistan mistä ja milloin ja millä hinnalla mikäkin on hankittu, listasin nekin. Sittemmin päätin, että alan säilöä tuota kirjaani jossain mieheltä piilossa. Voin nimittäin olla pleikkarista ja kokoajan lisääntyvistä peleistä hiljaa pienen hetken noiden vaippojen kanssa. Varsinkaan kun en oikeen edisty käyttöstä täysin ulkona olevien eteenpäin myynnissä. Kaikella on, jos sitä kuiteskin tarttis. Mulla on nyt 8 sivullista vaippoja, sivulla n.28 kohtaa ja vaan muutamia on silleen, et on paketteina.. Eli niitä vaippoja muuten on ja on ja on.....Ja muistan kokoajan lisää. Sairasta muistaa jonkun 4v sitten hankitun kuorenkin hinta ulkoa!
Nyt alan purkaa kuvia, mietiskelemään taas rahaa ja miten sitä on kiinni tässä harrastuksessa ja pitäisikö soitella jollekkin kallonkutistajalle aikaa, sillä eilen ja tänään olen ostanut taas 30 eurolla vaippoja lisää.
Nyt on sellanen paniikki muhimassa, ettei mitään järkeä. Poika kasvaa ja jotkut vaipat alkaa auttamatta olla poissa pelistä. Kun vaippoja on niin paljon, etten osaa niitä laskea on edessä sellanen homma läpikäymisessä ja päättämisessä mikä on vaippojen kohtalo. Yksi ilta vilkaisin arkkuakin ja se on melkein täynnä leffoja, valkuvia jne. ettei sinne mitään vaippoja mahdu. Eikä tänne mitään säilytyskalustettakaan mahdu. Pattitilanne. Pakko myydä jotain pois.
Olen tytön uuteen huoneeseen kerännyt vaippoja, joista en oo niin innostunut tai jotka ei enään istu päälle. Ne on hienosti siinä pöydällä odottamassa josko niistä joku ottaisi kuvia. Kamera käy, muttei käy kyllä siinä huoneessa! Tai no, olenhan ottaneyt schleich-elukoista kuvia, ihan vierestä, mutten vahingossakaan vaipoista. Hyvä minä.
Meillä on orpoja schleich vauvoja :( hirmunen homma niiden metsästyksessä ollut. Meillä on aika paljon noita. On lähes kaikki hepat, paljon villieläimiä ja lemmikkejä. Seuraavana on sitten karja ja merenelävät ja dinosaurukset. Melkeen aitoa keräilyä ja se on jatkunut pian 10 vuotta. Sallin kuitenkin leikkimisen näillä ja on kaikkein eniten leikittyjä leluja kautta aikojen. Tiedän muutaman olevan hukassa ja sekös kaivertaa mieltä. Olen jossain määrin sellainen materialisti, että jokainen tavara joka on, on oltava tallessa, mielummin selkeässä paikassa siististi. Tämä ei kyllä toteudu koskaan. Voisimpa edes vaippojen kanssa toimia niin, mutta TAAS niitä on keittiötä lukuunottamatta kaikkialla ja on laiminlyöty taas kasaaminen ja kaappiin laittaminen.
 |
| Näille äidit etsinnässä. |
Tässä samalla kun kirjottelen kokoan tavaroita kasaan ja aloittelen projektia, jolle ei ole aikaa kuin tämä päivä tai sitten se taas jää, kun on muuta puuhaa yllinkyllinen. Tänään kuvaan jokaisen laitetun vaipan. (EHKÄ)
Ekana meni päälle TSI tasku pöllösillä. Koko onL tuossa, matalalta tuntuva vaippa, toimii hyvin.
Tokana pääsi käyttöön Eemukan M-koon oranssi tasku. Imuna tuhdisti bambua ja eikun ekoille päikkäreille. Ja äiti puuhaamaan jotain fiksua.
Tähän väliin kuva tästä urakasta:
Ei oo ihan kevyemmästä päästä, pari koneellista vaippoja odottaa täyttäjää. Mutta muuten on kämppä siisti (sain siivouskohtauksen ja sain järjesteltyä paikkoja kauheesti kun ukot kävi kapassa pari päivää sitten ja mieskin laitto paikkoja kuosiin, niin eihän sitä kesken voinu jättää. Tietysti lähes kaikki on täytettäviä...
Noh, naamakirja, kestojen tiirailu vei aikansa enkä kereennyt kuin yhden vaipan unien aikana täyttämään..Kuten tavallista, se on varmaan sitä oman hetken ottamista.
Kolmas vaippa oli safarikuosinen tsi AIO, sitten tuli iskän laittama little lamb villiksien kera ja taas unille.
Tänään on ollutkin vaippoja päässä S koosta L kokoon. Nuo pienimmät ois varmaan aiheellista poistaa jo käytöstä, mutta kun ne ajaa asiansa.
Tylsää tekstiä vähän täynnä, kun ei näiden kanssa satu mitään kaaosta. Huonosti kiinnitetty vaippa toki voi "pettää", mutta se onkin sitten käyttäjästä kiinni.
Ja kaikki vaipat on nyt laittettu ja ne on lähes paikoillaan.. ainakin osa.
Kaikkein laitimmainen on myllymuksujen tasku, sellanen "kai nyt yks tällänen tarttee olla"
Ylimpänä little lamb mikrokuitu S vähän harmaantunut, sen alla bambuinen versio samaa merkkiä.
Kolme alimmaista (oranssi, v-sin, keltainen) tots botseja, pysyy hyviä ilman rumpuakin. Ihan alimmaisena tuolla oli 2. koon little lamb
Myllymuksujen vieressä pilkistelee tsi tasku safari kuosilla; sitten kaksi omppukuosista taskua, keskellä päällä oranssi Hahtuvahullun tasku ja alimmaisena 2 Fuzzia.
Sitten NALLE riviä, sisävaipat etualalla, niiden takana univaipat ja takarivissä on eemukan kaltaista sisävaippaa, tsi-raita sisätasku ja samantyylinen vaalealla kuosilla. Varmaan tosi vanha. Alla little beetle.
Oikealla ylhäällä onkin sitten MBR:n AIO:t 4kpl, Nallen omppu AIO, sitten Imsen AIO (piilossa)
Edessä vihreää: Eemukka AIO, Hahtuvahullu, Bitti tutto ja tsi AIO, joka on mielettömän hyvä käytössä.
Ja tähän loppui sitten kuvat (eli liian vähän aikaa oli kuvata.
Myöhemmin 6. ja 7. oli pikkupirpanoiden mitälie näpsyvaippoja (ihan sika hyviä) imsen kuorilla, käytettiin safari AIO taas, ei se mitään kastunu ollu ja ei kastunu vieläkään, kun yövaipaksi pistin uudehkoja nalleja HH woolien kanssa. Välissä kasteltiin yksi harso villeissä hekotusleikeissä.
Tänään koko päivä on pyörinyt kestojen ympärillä. Listasin kaikki ostokseni selkeäksi listaksi, mistä sitten kun jotain myydään/tuhotaan pois, voi vedellä ylitse. Tietysti kun tarkanmarkan ihminen oon, oon säilönyt hinnat -ja oikeastaan muistan mistä ja milloin ja millä hinnalla mikäkin on hankittu, listasin nekin. Sittemmin päätin, että alan säilöä tuota kirjaani jossain mieheltä piilossa. Voin nimittäin olla pleikkarista ja kokoajan lisääntyvistä peleistä hiljaa pienen hetken noiden vaippojen kanssa. Varsinkaan kun en oikeen edisty käyttöstä täysin ulkona olevien eteenpäin myynnissä. Kaikella on, jos sitä kuiteskin tarttis. Mulla on nyt 8 sivullista vaippoja, sivulla n.28 kohtaa ja vaan muutamia on silleen, et on paketteina.. Eli niitä vaippoja muuten on ja on ja on.....Ja muistan kokoajan lisää. Sairasta muistaa jonkun 4v sitten hankitun kuorenkin hinta ulkoa!
 |
| Bummins kuori, jota kaipasin L koossa |
torstai 3. marraskuuta 2011
Lisää nalleja....
Oman ajan puute, siis ajan, jolloin joutaisi istahtamaan koneelle ilman häiriöitä on valtava. Osittain tämä johtuu siitä, että pleikkari tuli taloon ja joku Battlefield 3-peli. Käytännössä siis kun se peli pyörii, on äijä poissa niinsanotusti pelistä. Ja toinen äijä on ihan helkkarin äkänen ja tylisistynyt kun ei saa teletappejaan. Tämäkin vei niin pitkälle, että harakan rääkymistä (näin sanoi vanhempi tytär vuosia sitten..) kuulostavalla äänelläni hoilasin teletappeja ja pyöritin youtubesta videota. Tässäkin olisi pari valittua sanaa Elisalle nettiyhteydestä, jonka pitäisi olla jokin supernopea ja pätkii joka toinen hetki.
Siis vitutuksen multihuipennus.
Vaippoihin. Koska nallet on niiiiin hyviä, niitä on ihan muutaman vaan joutunut hankkimaan lisää. Kun on tullut hetkiä, jolloin on ollut ihan pakko saada. Tällä erää kylläkin yövaipoiksi ja alan pikkihiljaa henkisesti luopumaan vanhoista yövaippa ratkaisuista.
Ja kuva melkein kaikista nallen sisävaipoista. Tietysti joku aina on pesussa ja kuvaamiskelvoton. No, mutta muistaakseni se vaipatin on jo kuvissa näkynyt. Ja tämän päivän osalta Nallejen tuloa ei voi lopettaa......
Niitähän voisi melkeen syödä..?
Yksi ilta taas vaihdeltiin urakalla vaippaa ja huomasin, ettei tämän Hahtuvahullun L kokoisen ihanan sisävaipan päälle mahdukkaan M-kokoiset luoret. Ja taas on ihan pakolla suoritettava ostostelua. (voi kuinka kamalaa)
Meillä on ikää nyt 5kk ja kääntyileminen on aika kova sana. Tai pyöriminen. Mitään takuuta sille, että pojan löytää sieltä mihin sen jätti ei enään ole. Tarvittaessa ei edes iso vaippa estä touhua.
Imetys on mennyt ihan totaallisesti päin mäntyjä ja olen vähän elin otsassa senkin tähden. Oli tarkotus imettää kauan ja maitoa, luoja sentään, riittäisi vielä muillekkin jaettavaksi. Ei vaan kelpaa, ei millään. Viimeset kerrat kun sitä on huijannut syömään on pääsääntöisesti päättyneet pulautteluun. Harmittaa, kiukuttaa ja masentaa. Mutta jos ei onnistu, ei onnistu.
Koko stoorin kirjoittaminen kesti koko viikon. Loistavaa. Omaa aikaa piste com ja silleen.
Siis vitutuksen multihuipennus.
Vaippoihin. Koska nallet on niiiiin hyviä, niitä on ihan muutaman vaan joutunut hankkimaan lisää. Kun on tullut hetkiä, jolloin on ollut ihan pakko saada. Tällä erää kylläkin yövaipoiksi ja alan pikkihiljaa henkisesti luopumaan vanhoista yövaippa ratkaisuista.
Ja kuva melkein kaikista nallen sisävaipoista. Tietysti joku aina on pesussa ja kuvaamiskelvoton. No, mutta muistaakseni se vaipatin on jo kuvissa näkynyt. Ja tämän päivän osalta Nallejen tuloa ei voi lopettaa......
Niitähän voisi melkeen syödä..?
Yksi ilta taas vaihdeltiin urakalla vaippaa ja huomasin, ettei tämän Hahtuvahullun L kokoisen ihanan sisävaipan päälle mahdukkaan M-kokoiset luoret. Ja taas on ihan pakolla suoritettava ostostelua. (voi kuinka kamalaa)
Meillä on ikää nyt 5kk ja kääntyileminen on aika kova sana. Tai pyöriminen. Mitään takuuta sille, että pojan löytää sieltä mihin sen jätti ei enään ole. Tarvittaessa ei edes iso vaippa estä touhua.
Imetys on mennyt ihan totaallisesti päin mäntyjä ja olen vähän elin otsassa senkin tähden. Oli tarkotus imettää kauan ja maitoa, luoja sentään, riittäisi vielä muillekkin jaettavaksi. Ei vaan kelpaa, ei millään. Viimeset kerrat kun sitä on huijannut syömään on pääsääntöisesti päättyneet pulautteluun. Harmittaa, kiukuttaa ja masentaa. Mutta jos ei onnistu, ei onnistu.
Koko stoorin kirjoittaminen kesti koko viikon. Loistavaa. Omaa aikaa piste com ja silleen.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Nallet tuli kotiin!
Perjantai oli koominen. Olin taas kerran kuoleman väsynyt aamusta ja mies nousi ylös pojan kanssa. Yritin nukkua ja vaikka kaikki oli suhteellisen hiljaa ei uni vaan tullut. Nousin ylös, tasan niin rähjäisenä ja mustilla silmänalusilla kuin mahdollista ryystämään kahvia. -Kahvia, jota olen juonut vasta tämän vuoden aikana, kiitokset siitä pojalle ja Kulmiksen talon kahville.
Ankeassa aamupala pöydässä oli tietysti arvailua, oliko aikainen nouseminen siitä syystä, että vaippojen on pakko tulla tänään. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä päivystämään postiluukulle. Aika junnasi paikallaan. Mies halusi suihkuun ja vannotti, etten saa avata sen nimellä tulevaa kuorta -kyllähän mun aina pitää ne palkkakuitit osata ulkoa kertoa puhelimessa, kun ne oletettavasti tulee..nyt vaan pitää vähän kokeilla maltillisuutta.
Postitäti (tai setä) tuntui olevan myöhässä, sillä olimme jo melkein menossa ulos, kun kolinaa alkoi kuulua. Olin erittäin estynyt ryntäämään ovelle vaikka mies koitti saada aikaan kilpajuoksua ja mahdollista painia kuoren herruudesta aikaiseksi. Tyydyin letittämään neidin hiukset loppuun ja vasta sen jälkeen keskityin anelemaan kuoren sisältöä saatavaksi. Sitä kohotettiin katon korkeuteen, laitettiin yläkaappiin, minne en yllä....tai en normaalisti yltäisi, nythän pompin siinä edessä kuin munamies pomppufiiliksissään (suurinpiirtein myös yhtä pyöreänä) ja sain napattua kuoren alas.
Aikuisten hienostuneen leikkihetken jälkeen, jota lapset luultavasti katsoivat kulmat kurtussa, että nyt ei oo noi ihan täyspäisiä, kuori availtiin ja sieltähän ne ihanat pehmoiset nalle-vaipat tuli. Voi sitä riemua!
Jostain kumman syystä, useana päivänä kun olen yrittänyt, en saa kuvia nalleista tähän lisättyä. Hermoparkojen vuoksi siis kun ne tuleevat toisesta pesustaan ulos ja kuivahtaa otan sitten uudet kuvat... ärinää.
Muuta loppuviikon elämään. Käytiin katsomassa torstaina vastasyntynyttä vauvaa kestoissa ja tuli taas niin ihmeteltyä, kuinka vauvat on pikkasia kun ne on juuri syntyneitä. Voi elämä. Oma vauva on jo ihan jätti verrattuna...
Neiti hoitelee vaipanvaihtoa:
Oli tuossa sunnuntaina kokkailut aika vaiheessa, iskä nukkumassa ja vaippakiukku pojalla. Neitipä sitten vaihtoi vaipan, otti pois vanhan, vei vessaan ja laittoi uuden vaipan tilalle. Nappiin meni hienosti, mutta kuori tai villikset unohtui sisävaipan päältä ja tietysti oli ehditty kastella vaippa, ennen kun irtosin tarkastuskierrokselle. Molemmilla vaikutti olevan oiken hupaisaa vaihdossa. Mielenkiintoinen juttu, isompia lapsia ei nappaa yhtään vaipanvaihdot ja pienin sitten vaihtaisi joka hetki mielellään vaipan. Onhan noita nukeille saanut paljon vaihdellakkin, sattuu jokunen kesto olemaan sielläkin leikeissä..
Viikonlopun saldo vaippojen suhteen oli suorastaan heikko. Ei oikeen viitsitty mennä minnekkään pahemmin tai tehdä mitään ihmeemmin.
Kaveri tosin savon suunnalta lähetti virkistävän kuvaviestin löytämästään kestosta, jonka oli napannut mukaansa kirppisreissultaan. " En tiiä mikä tää on mut se oli niin hieno.." Maltan tuskin odottaa että saan sen hyppysiini..
Suunnitelmissa siintää pieni sisustusprojekti lasten huoneiden suhteen, kun tilaa pitäisi saada tehokkaamin käytettyä ja leikille myös omaa tilaansa.
Toivottavasti siihen hommaan saisi nyt vähän virtasta.
Tekisi mieli roiskia maaliakin seinille, mutta ollaampa nyt realistisia ja annetaampahan olla. Jos vaikka puretaan yksi kerrossänky ja yksi lastensänky, ilmeisesti myös kirjoituspöytä ja vaihdetaan huoneita ja mietitään mitä muuta tarvitsee sitten taas hankkia. Jossain lukee kohta, että vaihdetaan kestoja seinähyllyihin (ei ehkä kauheen tuhoontuomittu idea, varmaan monet sisustelee aika-ajoin uusiksi asuntojaan)
No mutta, palaamisiin viikon mittaan ja uusia Nalleja odotellen ;)
Mannamaan vaippa oli hienoinen pettymys, valitettavasti. Ei se oikein asetu. Varmaan joudun luovuttamaan sen suhteen.
Ankeassa aamupala pöydässä oli tietysti arvailua, oliko aikainen nouseminen siitä syystä, että vaippojen on pakko tulla tänään. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä päivystämään postiluukulle. Aika junnasi paikallaan. Mies halusi suihkuun ja vannotti, etten saa avata sen nimellä tulevaa kuorta -kyllähän mun aina pitää ne palkkakuitit osata ulkoa kertoa puhelimessa, kun ne oletettavasti tulee..nyt vaan pitää vähän kokeilla maltillisuutta.
Postitäti (tai setä) tuntui olevan myöhässä, sillä olimme jo melkein menossa ulos, kun kolinaa alkoi kuulua. Olin erittäin estynyt ryntäämään ovelle vaikka mies koitti saada aikaan kilpajuoksua ja mahdollista painia kuoren herruudesta aikaiseksi. Tyydyin letittämään neidin hiukset loppuun ja vasta sen jälkeen keskityin anelemaan kuoren sisältöä saatavaksi. Sitä kohotettiin katon korkeuteen, laitettiin yläkaappiin, minne en yllä....tai en normaalisti yltäisi, nythän pompin siinä edessä kuin munamies pomppufiiliksissään (suurinpiirtein myös yhtä pyöreänä) ja sain napattua kuoren alas.
Aikuisten hienostuneen leikkihetken jälkeen, jota lapset luultavasti katsoivat kulmat kurtussa, että nyt ei oo noi ihan täyspäisiä, kuori availtiin ja sieltähän ne ihanat pehmoiset nalle-vaipat tuli. Voi sitä riemua!
Jostain kumman syystä, useana päivänä kun olen yrittänyt, en saa kuvia nalleista tähän lisättyä. Hermoparkojen vuoksi siis kun ne tuleevat toisesta pesustaan ulos ja kuivahtaa otan sitten uudet kuvat... ärinää.
Muuta loppuviikon elämään. Käytiin katsomassa torstaina vastasyntynyttä vauvaa kestoissa ja tuli taas niin ihmeteltyä, kuinka vauvat on pikkasia kun ne on juuri syntyneitä. Voi elämä. Oma vauva on jo ihan jätti verrattuna...
Neiti hoitelee vaipanvaihtoa:
 |
| Kuva ei suostu asettumaan oikein päin.. |
 |
| Niin jännää, että pitää paikallaan pysyä |
 |
| Valmis! Ja kuvassa on tsi tasku ystävättären ompelema. |
Oli tuossa sunnuntaina kokkailut aika vaiheessa, iskä nukkumassa ja vaippakiukku pojalla. Neitipä sitten vaihtoi vaipan, otti pois vanhan, vei vessaan ja laittoi uuden vaipan tilalle. Nappiin meni hienosti, mutta kuori tai villikset unohtui sisävaipan päältä ja tietysti oli ehditty kastella vaippa, ennen kun irtosin tarkastuskierrokselle. Molemmilla vaikutti olevan oiken hupaisaa vaihdossa. Mielenkiintoinen juttu, isompia lapsia ei nappaa yhtään vaipanvaihdot ja pienin sitten vaihtaisi joka hetki mielellään vaipan. Onhan noita nukeille saanut paljon vaihdellakkin, sattuu jokunen kesto olemaan sielläkin leikeissä..
Viikonlopun saldo vaippojen suhteen oli suorastaan heikko. Ei oikeen viitsitty mennä minnekkään pahemmin tai tehdä mitään ihmeemmin.
Kaveri tosin savon suunnalta lähetti virkistävän kuvaviestin löytämästään kestosta, jonka oli napannut mukaansa kirppisreissultaan. " En tiiä mikä tää on mut se oli niin hieno.." Maltan tuskin odottaa että saan sen hyppysiini..
Suunnitelmissa siintää pieni sisustusprojekti lasten huoneiden suhteen, kun tilaa pitäisi saada tehokkaamin käytettyä ja leikille myös omaa tilaansa.
Toivottavasti siihen hommaan saisi nyt vähän virtasta.
Tekisi mieli roiskia maaliakin seinille, mutta ollaampa nyt realistisia ja annetaampahan olla. Jos vaikka puretaan yksi kerrossänky ja yksi lastensänky, ilmeisesti myös kirjoituspöytä ja vaihdetaan huoneita ja mietitään mitä muuta tarvitsee sitten taas hankkia. Jossain lukee kohta, että vaihdetaan kestoja seinähyllyihin (ei ehkä kauheen tuhoontuomittu idea, varmaan monet sisustelee aika-ajoin uusiksi asuntojaan)
No mutta, palaamisiin viikon mittaan ja uusia Nalleja odotellen ;)
Mannamaan vaippa oli hienoinen pettymys, valitettavasti. Ei se oikein asetu. Varmaan joudun luovuttamaan sen suhteen.
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
"Monta vaippaa ostit? Tunnusta!"
Mahtoi olla täti kaupan pihassa vähän hoomoilasena, kun mies tivasi monta kestoa tarttui kirppikseltä mukaan. Eikä se ollut mitään pieneen ääneen kyselyä, vaan tietentahtoen kestovaippojen ylettömän hamstraaisen julkiseksi tiedoksi saattamista.
 |
| Tää kivan värinen hahtuvahullu laitetaan nyt.. |
Viime yö oli taas todella v-mäinen. Nukuin lopulta kolme tuntia. Neiti oli pysynyt yön kuivana ja olin sille kuulemma velkaa tikkarin. Onneksi postitäti toi edulliset hh woolit odottomaan paikkausmatsuja...tai paikkausmatkaa Mikkelin suuntaan. Ja kirppikseltä löytyi yksi uusi Nupsukan tasku kokeiltavaksi. Ja potta. Ristiriitaista, potta. Mutta aiempien kokemusten perusteella kestovaipat ja kotiäitys on yhtäkuin aikainen päiväkuivaksi oppiminen. Siitä kotiäitiydestä en ole ihan varma, pääsääntöisesti taloudellisista syistä. Toisaalta taas juuri nyt tiedän, että pääsisin helpommalla, jos olisin vain töissä. Kello lähestyy puolta yötä ja hei, meillä ei nukuta. Töissä saa syödä, ei tosin ehkä ilman keskeytyksiä, mutta kuitenkin voi toisinaan olla rauhassa ruokatauolla.
Muita huolia ja murheita, ei mitään kestoiluun liittyvää:
Tein tuttavuutta kolmena päivänä matkakorvausten hakemuksien kanssa kelalle. Tietysti käsin ja tietysti samaa soopaa jauhaen. Ja jokaisen paperin läpi käyden uudestaan ja uudestaan. Ihmeteltiin mihin meni useampi tuhatlappunen kesän aikana ja kun noita papereita täytti, homma todella alkoi hahmottua. Matkat, ruokailut, sairaalalaskut, satunnaiset lääkehommat (keskostipat ei ollut mikään edullinen kertaostos) plus raudat, joku lääke maksa-arvojen tähden jne. Ei sitä ilman pankkia olisi silloin selvinnyt ja silloin, kun vauva on kirurgisella teho-osastolla ei ole resursseja miettiä miten talous kestää. Fakta on se, että ilman muutaman tonnin lainarahaa ei olisi syöty, ei maksettu asumisen kuluja parin kuukauden aikana. Tuskimpa myöskään olisi voinut mitään apua sosiaalitoimistosta saada, kun palkkatulot on ja on mahdollista saada lainaa. Kun tässä laskeskelen suuntaa antavasti päässäni, kestää reilun kaksi vuotta maksaa se laina pois nykyisella maksuerällä, eikä ole juurikaan mahdollista suurentaa eriä. Aika-ajoin se masentaa.
Keittiö kaipaa remonttia.
Eteinen ei toimi.
Kylppäri ei toimi, pönttö on ainoa, johon ei tarvitse kajota.
Sänky on ala-arvoinen ja olisi terveellisempää nukkua lattialla.
Mitäköhän tapahtuisi jos olisin tottunut käymään säännöllisesti kampaamossa tai kantaisin huolta vaatteistani. Tai no, kannanhan minä, kun talvi tulee ja mikään vanha paksu takki ei mahdu päälle! Meille ei tule lehtiä, ei ole tv:tä. Ainoat menot on oikeastaan netti ja kännykkä, josta saa parin kuukauden välein laskun, ylistys dna:lle edullisesta liittymapaketista. Tänä vuonna ostin yhdet alle vitosen kengät, eli vanha kenkien keräilykään ei ole kukoistanut. Ei olla käyty tyypillisellä ulkomaanmatkalla. Taitaa olla vaakalaudalla edes kylpylässä käväsy Flamingoa kauempana.
Hieman masentavaa, vaikkakin ihan normaalia elämää useimmille tutuille perheellisille. Toisilla ei ole edes työtä taustatukena. On se kieltämättä jotakin, kun on vakituinen työpaikka, vaikka jälleen kerran ollaan uusien fuusioitumisien pyörteissä ja paluu työelämään voi olla vaikka mitä -ellei sitten lottovoitto tule ja tuo mahdollisuutta opiskella uutta ammattia.
Ai niin, menolistaan vielä ne häät. Se tapahtuma kuitenkin on enemmän arvoinen kuin kahden kesken maistraatissa käyminen ja kotona kahvittelu läheisimpien kanssa. Vaikka välillä ei ehkä tunnukkaan siltä arjen myllerryksissä.
Neiti on nyt saanut yhden tikkarin palkinnoksi kuivasta yöstä. Päädyin positiiviseen lahjomiseen, jos kyseessä on vain se viitsiminen. Illalla sovittiin, että usemmasta kuivasta yöstä saa sitten uuden petshop hahmon. Pitää ajatella hampaita.. Neidillä on onneksi hyvä luonto tavaroiden suhteen: kaiken voi jakaa ja ehdotin, että antaa kaverille lahjaksi yhden monista barbeistaan ja tyttö ei ottanut sitä mitenkään huonosti, että menettäisi jotain vaan saa antaa jotain omaansa toiselle. Pelkäsin hiukan, että tulee omimishetki, muttei tullut. No, nyt tuli mieleen joulukin.... EI. On lopetettava tähän, ei lisää paineita. Joulu on ja tulee, ehkä ei ole mitään ihmeellistä tai sitten on, sen näyttää aika. Itse en ole moniin vuosiin viettänyt jouluja, joitain vuosia olen viettänyt joulut töissä ja ainoot joulut mitä muistan on edellinen ja neidin eka joulu, mitkä vietettiin ystävien kanssa. Olimpa viime aattonakin päivän töissä..
Ja isännälle. Vastaus siihen monta vaippaa ostin, on vaan yksi. Ja se ei ollut niin kauhean kalliskaan. Ja huomautus vielä, että se, etten käy tosiaan siellä kampaajalla säästää varmasti monia satoja vuodessa... ;)
tiistai 18. lokakuuta 2011
Julmia hetkiä..ilman uusia vaippoja
Tuijotin viime yönä kestovaippainfon myydään palstaa ja sydäntä särki. Siellä oli vaippoja, joita olisin halunnut ostaa, muttei ole rahaa laittaa ja mies kertoi vieressä, että vaippoja on vessassa, koneen vieressä, tyttöjen huoneessa, Lanellan huoneessa, makkarissa, eteisessä, kaapissa, pussissa...... Pienen järjen ja tahdon taiston jälkeen annoin vaippojen olla ja kuolasin niitä aamulla lisää ja suljin sivut.
Viime yö oli todella vaikea. Imetys on todella vaikeaa. Nukkumine, mitä se on? Ainoa, mikä ei ole vaikeaa on ollut neidin syöminen tällä viikolla. Oikeastaan siitä, että se syö ilman riitaa ja nätisti pitäisi ehkä huolestua. Yöt on märkiä ja olisi tosi kiva keksiä mitä vaippaa sille voisi laittaa. On kuitenkin 110cm vaatteissa pikkuhiljaa ja laiha kun lankku, ei varmaan viittätoista kiloa ja luut voi käydä läpi sormituntumalla.
Pienellä isännällä oli yöllä jokin hätänä kokoajan ja lopulta aamu kahdeksalta olin niin kuitti, että ajoin miehen pojan kanssa pois makkarista. Nousin ylös puolilta päivin ja kauhulla ajattelin, että täytyy pelastaa kakassa olevia kestoja. Eipä ollut mitään pinttyneitä kakkoja, mies oli pessy kaikki vaipat todella huolellisesti ja epäilin kovasti kuulemaani että useammat kuin yhdet kakkoset on pesty pois. Kun nousin, mies lähti lasten kanssa ulos ja sain melkein rauhassa tehdä ruuan valmiiksi -harvinaista. Kesken kaiken tuli jotain remppatyyppejä vielä parvekkeen kimppuun ja pakokauhu iski vaatteiden kanssa. Miksei täällä saa ikinä sitä rauhaisaa hetkeä itselleen, ettei mitään tarvitse? Tänään se oli se vaatteiden metsästys nopeasti, joka nosti ressin pintaan. Okei, kello oli päälle puolen päivän, mutta kuitenkin, oispa rauhassa saanut olla rähjänen ja latautua pikkuhiljaa.
Vauvan ongelmat ei valjennee päivän mittaant, mutta tyytyväisyyttä tuli uimareissusta ja illan nakuilusta. Yövaipan laitto aiheutti ihan mielettömän raivarin. Mitään kitinää ei ollut kun vaatteita tai vaippaa ei ollut. Kyljeltään mentiin mahalleen ja jopa viihdyttiin hetki siellä.
Unille mentiin little lambin kakkos koon vaipalla ja hh wooleilla. Olen niin vakuuttunut nyt sinisen tsi aion puolesta, että se on yön vaihtovaippa. Välillä menään aamu kuuteen samalla vaipalla, välillä se on vaihdettava ennen kolmea.
Sitten imetysongelma. Ei kelpaa, jos on hereillä. Raivari tulee. Pullosta kyllä menee, vesikin nykyään. Usko on koetuksella ja 12 tunnin välein olen valmis luovuttamaan koko imetyksen suhteen.Nukkuessa ottaa ja kääntää sitten syötyään pään pois. Jo viikkoja väännetty, mutten ole luovuttanut. Kumpa jaksaisi vaan yrittää :(
Nyt on taas vaipat levällään pitkin ja poikin, hyvä jos aamuksi on mitään, mitä laittaa päälle. Ei vaan jaksa alkaa koota niitä nytten. Lepo ensin -ehkä?
Viime yö oli todella vaikea. Imetys on todella vaikeaa. Nukkumine, mitä se on? Ainoa, mikä ei ole vaikeaa on ollut neidin syöminen tällä viikolla. Oikeastaan siitä, että se syö ilman riitaa ja nätisti pitäisi ehkä huolestua. Yöt on märkiä ja olisi tosi kiva keksiä mitä vaippaa sille voisi laittaa. On kuitenkin 110cm vaatteissa pikkuhiljaa ja laiha kun lankku, ei varmaan viittätoista kiloa ja luut voi käydä läpi sormituntumalla.
Pienellä isännällä oli yöllä jokin hätänä kokoajan ja lopulta aamu kahdeksalta olin niin kuitti, että ajoin miehen pojan kanssa pois makkarista. Nousin ylös puolilta päivin ja kauhulla ajattelin, että täytyy pelastaa kakassa olevia kestoja. Eipä ollut mitään pinttyneitä kakkoja, mies oli pessy kaikki vaipat todella huolellisesti ja epäilin kovasti kuulemaani että useammat kuin yhdet kakkoset on pesty pois. Kun nousin, mies lähti lasten kanssa ulos ja sain melkein rauhassa tehdä ruuan valmiiksi -harvinaista. Kesken kaiken tuli jotain remppatyyppejä vielä parvekkeen kimppuun ja pakokauhu iski vaatteiden kanssa. Miksei täällä saa ikinä sitä rauhaisaa hetkeä itselleen, ettei mitään tarvitse? Tänään se oli se vaatteiden metsästys nopeasti, joka nosti ressin pintaan. Okei, kello oli päälle puolen päivän, mutta kuitenkin, oispa rauhassa saanut olla rähjänen ja latautua pikkuhiljaa.
Vauvan ongelmat ei valjennee päivän mittaant, mutta tyytyväisyyttä tuli uimareissusta ja illan nakuilusta. Yövaipan laitto aiheutti ihan mielettömän raivarin. Mitään kitinää ei ollut kun vaatteita tai vaippaa ei ollut. Kyljeltään mentiin mahalleen ja jopa viihdyttiin hetki siellä.
Unille mentiin little lambin kakkos koon vaipalla ja hh wooleilla. Olen niin vakuuttunut nyt sinisen tsi aion puolesta, että se on yön vaihtovaippa. Välillä menään aamu kuuteen samalla vaipalla, välillä se on vaihdettava ennen kolmea.
Sitten imetysongelma. Ei kelpaa, jos on hereillä. Raivari tulee. Pullosta kyllä menee, vesikin nykyään. Usko on koetuksella ja 12 tunnin välein olen valmis luovuttamaan koko imetyksen suhteen.Nukkuessa ottaa ja kääntää sitten syötyään pään pois. Jo viikkoja väännetty, mutten ole luovuttanut. Kumpa jaksaisi vaan yrittää :(
Nyt on taas vaipat levällään pitkin ja poikin, hyvä jos aamuksi on mitään, mitä laittaa päälle. Ei vaan jaksa alkaa koota niitä nytten. Lepo ensin -ehkä?
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kestovaippaviikon viikonloppu
Launataina ei kusti polkeunut, eikä postiluukku kolahtanut. Eikä yllättävän "lähdetäämpäs talonrakennus talkoisiin" jäljiltä mihinkään shoppailemaan päässyt. Mutta siinä lähtöhuumassa, kun pakkasin kaikkea mahdollisesti tarvittavaa mukaan mies sitten naputteli kaksi M koon Nalle-vaippaa verkkokaupasta. Siis minun mieheni osti kaksi kestovaippaa. Ilmeisesti ne on pääsääntöisesti minun ilokseni pojalle puettavaksi.
Ihan vähän vaippoja odotellessa...
Lauantaina lähdettiin vähän yllättäen hirsitalon katon hupaamisreissulle. Mitään vaippakaaosta vedettömässä paikassa, jossa lämmitettyä sisätilaakin oli hyvin rajallisesti ei tullut. Enimmäkseen vaunuissa tai kaukalossa nukkumista. Ite kävin vaan kerran katolla puuhaamassa, enempi joutui maatasolla olemaan. Vesuri on yllättävän tehokas kapistus, kaupunkilaistuneenkin naisen käteen. Ja sitten tuli taas kerran kaipuu omakotitaloon, mieluusti kauas lähimmistä naapureista. Tuolla oli kyllä naapureita, mutta ne tuntu olevan sellasta sikasiistii porukkaa, jotka kävi kokkailee ja auttelee rakennushommissa. Yksi setä huuteli, että tuli kattoo, onks täällä mitään syötävää kun kotona ei oo. Onhan meilläkin ihan kivoja naapureita, muttei tollasta maaseutumenoa ole ja sellasta rentoutta.
No, nyt juuri ei kyllä riiittäisi hermot, voimat (eikä rahatkaan) omakotitalon rakentamiseen. Suuri hatunkohotus niille, jotka pikkuvauvan ja suurimmaksi osaksi omalla työllä siitä selviää ilman täyttä katastrofia. Meille kun julkisivunremppauskin oli aika tiukkaa (kelle ei keskellä helteistä kesää vastasyntyneen vauvan kanssa?).
En tiiä kumman mielestä kumpi oli jännempi. Ainakin kumpikin kuolasi toisiaan onnistuneesti.
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään jännää. Jotain kuvia saattaa löytyä ehkä missä ihmetellään isoa haukkua banaani-suklaa vaipattimessa sellasella tohinalla, että unohdetaan kokonaan, ettei ikää ole 4,5kk enempään. Kasvain, kuukauskin on puolessa.
Kello on puoli kymmenen ja meillä on hiljaisuus. Tänä on ensimmäinen kerta sitten kesän ja todella harvinaista. Nyt äkkiä unille ja huomenna ihmisten aikaan ylös, ehkä se rytmi on juuri nyt muuttumassa kokonaan.
Ihan vähän vaippoja odotellessa...
 |
| Raksalla oli paljon tuijotettavaa |
No, nyt juuri ei kyllä riiittäisi hermot, voimat (eikä rahatkaan) omakotitalon rakentamiseen. Suuri hatunkohotus niille, jotka pikkuvauvan ja suurimmaksi osaksi omalla työllä siitä selviää ilman täyttä katastrofia. Meille kun julkisivunremppauskin oli aika tiukkaa (kelle ei keskellä helteistä kesää vastasyntyneen vauvan kanssa?).
 |
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään jännää. Jotain kuvia saattaa löytyä ehkä missä ihmetellään isoa haukkua banaani-suklaa vaipattimessa sellasella tohinalla, että unohdetaan kokonaan, ettei ikää ole 4,5kk enempään. Kasvain, kuukauskin on puolessa.
Kello on puoli kymmenen ja meillä on hiljaisuus. Tänä on ensimmäinen kerta sitten kesän ja todella harvinaista. Nyt äkkiä unille ja huomenna ihmisten aikaan ylös, ehkä se rytmi on juuri nyt muuttumassa kokonaan.
perjantai 14. lokakuuta 2011
Kestovaippaviikon torstai ja perjantai
Plääh!
Yrityksestä huolimatta en torstaina löytänyt yhtään kestovaippaa ja postinjakajallakaan ei ollu selkä väärällään vaippoja kannossa.
Sen sijaan kirpparilta löysin velourhaalarin, samantyylisen kuin mitä prismasta olen kuolannut, mutta ihan äärettömästi halvemmalla. Jokohan alkaisi riittää pikkuhiljaa.
Mutta, hamstrauksesta huolimatta osoitin tänään taas kykyä myös luopua tavaroista ja annoin siskolle vaatekaapista vaatteita pois, joiden kiinnimenemiseen on yli 30cm matkaa.. Me ollaan kyllä jo teni-iästä asti käyty toistemme kaapeilla, jokainen on käynyt jossain vaiheessa masentavan "painan niin paljon etten kehtaa kertoa" vaiheen läpi ja minä oon siinä edelleen. Sekin on tosi jännää, että aikuiiällä paino on seilannut ei raskausaikana 30 kilon haarukalla miten sattuu.
Tänään sitten tuli kuitenkin postissa ne kauan odotetut MBR:n AIO:t ja tsi AIO raidoilla. Avasin oven ekalla pimputuksella toiveikkaana, mutta se oli vain huoltomies. Kolmas kerta vasta toden sanoi..
Tässä nää vanhat MBR:t jotka on osottautuneet hyviksi meillä..
Koitin pikkusisko nro.2:sta aivopestä kestoiluun "tiiäks sää mitä niis kerttiksis on kun ne imee niin paljon tavaraa sisään" Joo, en tiiä minäkään. Kestoilu vaan koetaan niin raskaaksi hommaksi. No, sitten kun se aika tulee, syötän niille niin paljon kestoja, että ne ei voi olla kestoilematta. Tilaan pehmosia nöttösiä ja villiksiä ja kaikenlaisia kuoria, jotta se helpoin juttu löytyy.Kyllähän niitä on pakko sitten kokeilla.
Sisko muistutti, että olen aina ollut kova keräilemään kaikenlaista.. postimerkkejä, kiviä. (Muistan saaneeni kiitosta kun Kuusamosta kannoin kotia tuliaisiksi KIVIÄ)
Siskon kanssa oli myös hääaiheista pohdiskelua. Olisi nimittäin heille ja meill tuloillaan sellaiset. Löysin ihanan mahtavan, meille miehen kanssa tutun joka sopii vielä alkuhistoriaamme todella hyvin paikan juhlien viettoon..mutta. Raha, plääh. En ole valmis ottamaan montaa tonnia lainaa häiden takia. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeä ja mulle suuren merkityksen juhla, vaan sillä, että asuntolainassa on ihan yllinkyllin huolta muuttuvassa maailmassa. Ja sitten taas se, ettei pankkitilinsaldo ole tähtitieteellinen, ei saa estää sellaista kuin avioituminen haluttuna ajankohtana.Siellä kun kaikki taas pitäisi ottaa talon puolesta. :( Eikun etsimään edullisimpia vaihtoehtoja..eikä se välttämättä tarkoita, etteikö yhtä hienoa olisi. Pitää toivoa, että joku muistaisi antaa häälahjaksi vastasyntyneelle kestovaippasetin, "tehkääs lisää muksuja". Riisillä on negatiivinen vaikutus muhun: vuos sitten osuma tuli muille osoitetuista riisistä! Näkyi lukevan naamakirjassa, että tänään pienellä kypsymisviiveellä oikeaankin osoitteeseen on tullut vaaleanpunaista rinsessaa.
Vaipan vaidos - vihreä bitti tutto päälle. Olisi aika kohta käydä kylvyssä, kokeilemassa uimahallin lämpötilaa ja sitten huomenna kokeilemaan uimista. Nyt kun gastroskiisi on enään parantunut arpi vain..
Kuvat lisääntyy taas tänne joutessaan. Niillä on olevinaan aina jotain muuta tekemistä.
Yrityksestä huolimatta en torstaina löytänyt yhtään kestovaippaa ja postinjakajallakaan ei ollu selkä väärällään vaippoja kannossa.
Sen sijaan kirpparilta löysin velourhaalarin, samantyylisen kuin mitä prismasta olen kuolannut, mutta ihan äärettömästi halvemmalla. Jokohan alkaisi riittää pikkuhiljaa.
Mutta, hamstrauksesta huolimatta osoitin tänään taas kykyä myös luopua tavaroista ja annoin siskolle vaatekaapista vaatteita pois, joiden kiinnimenemiseen on yli 30cm matkaa.. Me ollaan kyllä jo teni-iästä asti käyty toistemme kaapeilla, jokainen on käynyt jossain vaiheessa masentavan "painan niin paljon etten kehtaa kertoa" vaiheen läpi ja minä oon siinä edelleen. Sekin on tosi jännää, että aikuiiällä paino on seilannut ei raskausaikana 30 kilon haarukalla miten sattuu.
Tänään sitten tuli kuitenkin postissa ne kauan odotetut MBR:n AIO:t ja tsi AIO raidoilla. Avasin oven ekalla pimputuksella toiveikkaana, mutta se oli vain huoltomies. Kolmas kerta vasta toden sanoi..
Tässä nää vanhat MBR:t jotka on osottautuneet hyviksi meillä..
Koitin pikkusisko nro.2:sta aivopestä kestoiluun "tiiäks sää mitä niis kerttiksis on kun ne imee niin paljon tavaraa sisään" Joo, en tiiä minäkään. Kestoilu vaan koetaan niin raskaaksi hommaksi. No, sitten kun se aika tulee, syötän niille niin paljon kestoja, että ne ei voi olla kestoilematta. Tilaan pehmosia nöttösiä ja villiksiä ja kaikenlaisia kuoria, jotta se helpoin juttu löytyy.Kyllähän niitä on pakko sitten kokeilla.
Sisko muistutti, että olen aina ollut kova keräilemään kaikenlaista.. postimerkkejä, kiviä. (Muistan saaneeni kiitosta kun Kuusamosta kannoin kotia tuliaisiksi KIVIÄ)
 |
| Nauhavaipassa, kesää odotellessa |
Siskon kanssa oli myös hääaiheista pohdiskelua. Olisi nimittäin heille ja meill tuloillaan sellaiset. Löysin ihanan mahtavan, meille miehen kanssa tutun joka sopii vielä alkuhistoriaamme todella hyvin paikan juhlien viettoon..mutta. Raha, plääh. En ole valmis ottamaan montaa tonnia lainaa häiden takia. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeä ja mulle suuren merkityksen juhla, vaan sillä, että asuntolainassa on ihan yllinkyllin huolta muuttuvassa maailmassa. Ja sitten taas se, ettei pankkitilinsaldo ole tähtitieteellinen, ei saa estää sellaista kuin avioituminen haluttuna ajankohtana.Siellä kun kaikki taas pitäisi ottaa talon puolesta. :( Eikun etsimään edullisimpia vaihtoehtoja..eikä se välttämättä tarkoita, etteikö yhtä hienoa olisi. Pitää toivoa, että joku muistaisi antaa häälahjaksi vastasyntyneelle kestovaippasetin, "tehkääs lisää muksuja". Riisillä on negatiivinen vaikutus muhun: vuos sitten osuma tuli muille osoitetuista riisistä! Näkyi lukevan naamakirjassa, että tänään pienellä kypsymisviiveellä oikeaankin osoitteeseen on tullut vaaleanpunaista rinsessaa.
Vaipan vaidos - vihreä bitti tutto päälle. Olisi aika kohta käydä kylvyssä, kokeilemassa uimahallin lämpötilaa ja sitten huomenna kokeilemaan uimista. Nyt kun gastroskiisi on enään parantunut arpi vain..
Kuvat lisääntyy taas tänne joutessaan. Niillä on olevinaan aina jotain muuta tekemistä.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Kestovaippaviikon keskiviikko
Tänään on ollut niin musta päivä, ettei edes postitädin (joka luovutti miehelle kaikki postipaketit) tuoma kuori jossa oli kaksi Hahtuvahullun taskuvaippaa saanut päivää millään tavalla käyntiin.
Tuli tosi huono fiilis, kun olin koittanut tilata ifiltä kamaa. Potrettikuva lapsista, isommassa koossa. No siinähän oli sitten kaikilla tumman violetit huulet. Kalenterit oli väärälle vuodelle, kun se ohjelma tillattas niin monta kertaa ja ah, esikatselussa ok:lta näyttänyt kuva ei ollut ok: siitä puuttui pää.
Kiukuttaa niin suunnattoman paljon, että nyt sitten en enään tilaa sieltä mitään. Pariin vuoteen en oo tilannu kuvia, kun edellisetkin on laittamatta -ja en enään sieltä tuu tilaamaan. Pakko keksiä jotain muuta. Kai niitä kalentereita jne. saa muualtakin teetettyä. Sitten ne kaikki mitä tilasin tuli eri paketeissa. Nähdäkseni ihan joka helkkarin juttu ois mahtunu siihen isoimpaan. Yhteismassaa tilauksella tuskin oli edes 500g edestä, mutta toimitusmaksuja sinne 15 euroon tuli. Kun muistelen menneitä, niin ei oo kyllä sillon aiemmin ollu mitään valitettavaa lafkan toimittamista jutuista ja kaikki on tullu kätsysti ja sellaset 500 kuvan lähetyksetkin parissa laatikossa ei oo tuottanu järettömiä toimituskuluja. Tuli vaan mieleen, että ne ei kyllä kauheesti liputa ekologisuudelle.. lisäksi kun noita lähetyksiä tuli kahtena eri päivinä ja peräkkäisinä päivinä.
Tänään en oo saanu mitän aikaseksi. Äsken löyty aamusia märkiä pyykkejä rattaiden kuomusta ja pitäisi mennä kattoo niitä pyykkejä kuivaushuoneelle...ei vaan jaksais. Alkaa viedä veronsa kun pääsääntöisesti on yksin pyörittämässä arkea. Viimeyönä tosin en noussu sängystä ylös,m koska en vaan jaksanut. Iskä sit nous ja päivällä hereiltiin taas kaikki kuolleesta jenkkisängystä, jonka pahin osa vietiin jo kierrätyskeskukseen tuhottavaksi. Tulee kuulema kun verottaja palauttaa viemiään uus sänky. Ei se tätä selkää pelasta. Ehkäpä alan opettaa poikaa yö kuivaksi tuolla sängyssä, jos se uuden saapuminen vaikka nopeutuisi.
Kappas. Voitin bonan koodien keräyshommasta 10e alennuskortin Nellylle.
Mitä lie silläkään teen, ostelen yleensä kirppareilta tavaraa tai sitten ihan kaupassa käydessä, jos jotain tarvii. Meillähän on nyt valtaosa kavereiden poikien tai siskon pojan vanhoja vaatteita. En oo montaa vaatetta päässy ostamaan ja sitten kasvettiin 62cm koosta tosi nopeesti ulos. Just siskolta tulleesta laatikosta nappasin pari yökkäriä, kun abaut kaikki on edelleen kuivumassa ja tiukkaa teki, et mahtu. Noiden piti olla n.70cm vaatteita. Sen siitä saa, kun syö ja nukkuu.
Kuvaa tulee kun jaksan laittaa. Nyt en jaksa.
 |
| Uudet vaipat on tarkastettava käyttäjän henkilökohtaisesti |
Tuli tosi huono fiilis, kun olin koittanut tilata ifiltä kamaa. Potrettikuva lapsista, isommassa koossa. No siinähän oli sitten kaikilla tumman violetit huulet. Kalenterit oli väärälle vuodelle, kun se ohjelma tillattas niin monta kertaa ja ah, esikatselussa ok:lta näyttänyt kuva ei ollut ok: siitä puuttui pää.
Kiukuttaa niin suunnattoman paljon, että nyt sitten en enään tilaa sieltä mitään. Pariin vuoteen en oo tilannu kuvia, kun edellisetkin on laittamatta -ja en enään sieltä tuu tilaamaan. Pakko keksiä jotain muuta. Kai niitä kalentereita jne. saa muualtakin teetettyä. Sitten ne kaikki mitä tilasin tuli eri paketeissa. Nähdäkseni ihan joka helkkarin juttu ois mahtunu siihen isoimpaan. Yhteismassaa tilauksella tuskin oli edes 500g edestä, mutta toimitusmaksuja sinne 15 euroon tuli. Kun muistelen menneitä, niin ei oo kyllä sillon aiemmin ollu mitään valitettavaa lafkan toimittamista jutuista ja kaikki on tullu kätsysti ja sellaset 500 kuvan lähetyksetkin parissa laatikossa ei oo tuottanu järettömiä toimituskuluja. Tuli vaan mieleen, että ne ei kyllä kauheesti liputa ekologisuudelle.. lisäksi kun noita lähetyksiä tuli kahtena eri päivinä ja peräkkäisinä päivinä.
Tänään en oo saanu mitän aikaseksi. Äsken löyty aamusia märkiä pyykkejä rattaiden kuomusta ja pitäisi mennä kattoo niitä pyykkejä kuivaushuoneelle...ei vaan jaksais. Alkaa viedä veronsa kun pääsääntöisesti on yksin pyörittämässä arkea. Viimeyönä tosin en noussu sängystä ylös,m koska en vaan jaksanut. Iskä sit nous ja päivällä hereiltiin taas kaikki kuolleesta jenkkisängystä, jonka pahin osa vietiin jo kierrätyskeskukseen tuhottavaksi. Tulee kuulema kun verottaja palauttaa viemiään uus sänky. Ei se tätä selkää pelasta. Ehkäpä alan opettaa poikaa yö kuivaksi tuolla sängyssä, jos se uuden saapuminen vaikka nopeutuisi.
Kappas. Voitin bonan koodien keräyshommasta 10e alennuskortin Nellylle.
Mitä lie silläkään teen, ostelen yleensä kirppareilta tavaraa tai sitten ihan kaupassa käydessä, jos jotain tarvii. Meillähän on nyt valtaosa kavereiden poikien tai siskon pojan vanhoja vaatteita. En oo montaa vaatetta päässy ostamaan ja sitten kasvettiin 62cm koosta tosi nopeesti ulos. Just siskolta tulleesta laatikosta nappasin pari yökkäriä, kun abaut kaikki on edelleen kuivumassa ja tiukkaa teki, et mahtu. Noiden piti olla n.70cm vaatteita. Sen siitä saa, kun syö ja nukkuu.
Kuvaa tulee kun jaksan laittaa. Nyt en jaksa.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kestovaippaviikon maanantai
Se on kestovaippaviikko nytten!
(ja tämä teksti poistui kun aloin lisätä kuvia, onneksi sain kopsattua kaiken avoimesta ikkunasta..)
Postiluukku kolahti ja mies väitti että jakaja taas kirosi oven takana. Oli taas puhetta hamstrauksesta tänään, MUTTA isäntä selaili Nallen sivuja ja vähän niinkuin lupasi tilata kaksi uutta vaippaa... :) Pitänee taas käydä pihviostoksilla ja sitten valikoida valmiiksi vaipat mieleiset, kokata ja ihan hupsista vaan jättää valmis tilaussivu auki koneelle.
Saan aika paljon anteeksi tätä asunnon vaipoilla sisustamista sillä, että pidän isännän poissa neuvolan punnituksesta. Siitä pääseekin kivasti ohi vaippojen toiseen iloa tuottavaan juttuun, onnistuneeseen kokkaamiseen. Sunnuntaina tein sienikastikkeen, ihan tolkuttoman hyvää, ihan vaan herkkusienistä. Aloin epäillä, että kun ravintolassa on metsäsienikastike, onko se sittenkin vaan ihan tavan prisman hyllyiltäkin löytyvistä herkkusienistä tehtyä. Viime aikoina meillä on syöty kuin ravintolassa. Kokkauksesta on tullut jonkilainen harrastus, jonka suorittaminen ei kuitenkaan vielä tyydytä. Isäntä on joo tosi tyytyväinen, mutta itse koen olevani ihan onneton. Haluaisin oppia oikein.. taidan haluta kokiksi. Tosin kukaan ei haluaisi työskennellä kanssani, joten työllistyminen voisi olla ongelma. Olen pikkutarkka, nopeutta vaativa ja ihan äärettömän kiukkuinen otus, jos kaikki ei mene niinkuin pitää. Keskinkertaisuus on keskinkertaisuutta ja asiaakkana en kyllä mene sellaisiin paikkoihin, mihin olen kertaalleen pettynyt niin miksei sitten muut ihmiset tekisi samaa?
Jos olisi mahdollista, eli siis jokin pieni lottvoitto osuisi kohdalle, opiskelisin ehkä kokiksi. Omissa töissä tuntuu olevan tie kuljettuna loppuun.
Sitten palataan siihen postisedän tuomaan lähetykseen.
Sieltä tuli kolme Nalle-vaippaa. nb, s ja m koot. Kaksi AIO mallia ja pienin Nyypi-Nalle. Muutaman tunnin hypistelin sitä kaikkein pienintä, jolle nyt ei varsinaisesti ole käyttöä, menee juuri ja juuri päälle, mutta on kuin jonkun bikinien alaosa... Mutta se on niiiiiiiiin ihana ja niiiiiiin pehmeä ja suututtaa niiiiiiiiin paljon, ettei kukaan sitä iskeny hanskaan 3kk sitten kun saatiin vauva pois sairaalasta. Arkistoin sen salaiseen vaippalaatikkoon.. tai kirstuun. Ennen kuin mies kerkeää näitä lukea ajatuksella haluaisin mustan vanhanajan riippulukon avaimella acaazia arkkuun jonne kätkisin sitten kaiken sen mitä en suostu laittamaan pois. Pitää tosin ehkä ostaa isompi arkku...
Lisäksi muuten tuli myllymuksujen taskuvaippa, mutta luulen, ellei ihmeitä ole tapahtunut sitte viime vaipan, etten siitä niin tule välittämään. Kokeilaan nyt kuitenkin uudestaan. Taitaa olla vähän uudempaa tuotosta se.
Pakko vielä lisätä tähän, että odotan nyt saapuvaksi kahta MBR AIO vaippaa. Välillä tuntuu, että voisin istua tuohon oven eteen postinjaon aikaan ja napittaa milloin vaippakuljetus tulee.
Tällä hetkellä on muuten valtaosa vaipoista ei niin käyttövalmiina. Kolmannes on kuivumassa, lopuista yli puolet odottaa pesua ja kasa on sitten vailla kasausta levällään tällä kertaa tyttöjen huoneessa. Uskokaa tai älkää, juuri nyt olkkarissa ei ole kuin yksi vaippa! Olin reipas ja laitoin kaikki vielä isoiksi luokiteltavat vaipat kaappiin. Sitten olisi ratkottava mitä teen muutaman hyvän vaipan kanssa, joiden sisäpinnan matsku ei pientä herraa innosta. En tahtoisi luopua, mutta eihän sellasessa ei toimivassa setissä ole mitään järkeä. Vaihtarit olisi sinäänsä fiksut, mutta tuskin juuri kellään saman koon vaippailijalla on juuri sitä mitä meillä arvostettaisiin. Vihaan yli kaiken minkään myynti-ilmoituksen tekemistä. Se on rasittavaa ja aikaa viepää. Sitten kestovaippakirppareita järjestetään liian harvoin ja omaa kirppis pöytää en ole vielä valmis kasaamaan ja muutenkin arveluttaa näpistelijöiden takia viedä mihkään. Kaikkea on nähty ja luottamus on aika alhainen yleisesti ottaen kulmilla pyöriviin ihmisiin.Ja omalla kohdalla se näpistys tuntuisi todella ikävältä. On jonkun kerran kohdattu näpistelijöitä ja pelottavan väliinpitämättömästi nuoret aikuiset, joilla ei pitäisi mitään päihde tai mielenterveydellistä syytä näpistykseen, ottaa sen kun jää kiinni. Onko se, ettei sakkoa enään voi muuttaa vankeudeksi syynä? Ja kirppiksellä viitsiikö joku myyjä pysäyttää jonkun käytetyn tavaran näpistäjän, kun joutuu ootattaa polliisit, sitten pitää pystyä todistamaan näpistys ja jos ei tallennetta ole, kuinka hemmetissä todistaa sen, että jokin käytetty tuote on jonkun myyjän pöydästä peräisin...
No, mutta kuvapäivityksiä tulossa pikaisesti, kun saan kuvattua ja purettua koneelle.
Tässä illan vaippavalintoja ja herraa 74 senttisessä paidassa..
M-koon HH Woolit on aika reiskan oloiset vielä, mutta ompahan lämpimät. Meil on S-koko lyhyenä ja pitkänä, sekä M-koko lyhyeneä ja pitkänä ja neidin huoneessa lojuu L-kokoiset pitkät, jotka voi olla talvella tooosi hyvä juttu.
Hahtuvahullun sisävaippa..taas oli tarkoitus nukkua sillä..
..mutta päätettiin lähteä sittenkin tsi sisätaskulla nukkumaan... kun se vaippa ei saa olla yhtään kostea, edes ajatuksissa. Jalkamakkarat häviää ja pituutta tulee lisää ja lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)