On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.
Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.
No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.
Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.
Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.
Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti