 |
| Tää kivan värinen hahtuvahullu laitetaan nyt.. |
Viime yö oli taas todella v-mäinen. Nukuin lopulta kolme tuntia. Neiti oli pysynyt yön kuivana ja olin sille kuulemma velkaa tikkarin. Onneksi postitäti toi edulliset hh woolit odottomaan paikkausmatsuja...tai paikkausmatkaa Mikkelin suuntaan. Ja kirppikseltä löytyi yksi uusi Nupsukan tasku kokeiltavaksi. Ja potta. Ristiriitaista, potta. Mutta aiempien kokemusten perusteella kestovaipat ja kotiäitys on yhtäkuin aikainen päiväkuivaksi oppiminen. Siitä kotiäitiydestä en ole ihan varma, pääsääntöisesti taloudellisista syistä. Toisaalta taas juuri nyt tiedän, että pääsisin helpommalla, jos olisin vain töissä. Kello lähestyy puolta yötä ja hei, meillä ei nukuta. Töissä saa syödä, ei tosin ehkä ilman keskeytyksiä, mutta kuitenkin voi toisinaan olla rauhassa ruokatauolla.
Muita huolia ja murheita, ei mitään kestoiluun liittyvää:
Tein tuttavuutta kolmena päivänä matkakorvausten hakemuksien kanssa kelalle. Tietysti käsin ja tietysti samaa soopaa jauhaen. Ja jokaisen paperin läpi käyden uudestaan ja uudestaan. Ihmeteltiin mihin meni useampi tuhatlappunen kesän aikana ja kun noita papereita täytti, homma todella alkoi hahmottua. Matkat, ruokailut, sairaalalaskut, satunnaiset lääkehommat (keskostipat ei ollut mikään edullinen kertaostos) plus raudat, joku lääke maksa-arvojen tähden jne. Ei sitä ilman pankkia olisi silloin selvinnyt ja silloin, kun vauva on kirurgisella teho-osastolla ei ole resursseja miettiä miten talous kestää. Fakta on se, että ilman muutaman tonnin lainarahaa ei olisi syöty, ei maksettu asumisen kuluja parin kuukauden aikana. Tuskimpa myöskään olisi voinut mitään apua sosiaalitoimistosta saada, kun palkkatulot on ja on mahdollista saada lainaa. Kun tässä laskeskelen suuntaa antavasti päässäni, kestää reilun kaksi vuotta maksaa se laina pois nykyisella maksuerällä, eikä ole juurikaan mahdollista suurentaa eriä. Aika-ajoin se masentaa.
Keittiö kaipaa remonttia.
Eteinen ei toimi.
Kylppäri ei toimi, pönttö on ainoa, johon ei tarvitse kajota.
Sänky on ala-arvoinen ja olisi terveellisempää nukkua lattialla.
Mitäköhän tapahtuisi jos olisin tottunut käymään säännöllisesti kampaamossa tai kantaisin huolta vaatteistani. Tai no, kannanhan minä, kun talvi tulee ja mikään vanha paksu takki ei mahdu päälle! Meille ei tule lehtiä, ei ole tv:tä. Ainoat menot on oikeastaan netti ja kännykkä, josta saa parin kuukauden välein laskun, ylistys dna:lle edullisesta liittymapaketista. Tänä vuonna ostin yhdet alle vitosen kengät, eli vanha kenkien keräilykään ei ole kukoistanut. Ei olla käyty tyypillisellä ulkomaanmatkalla. Taitaa olla vaakalaudalla edes kylpylässä käväsy Flamingoa kauempana.
Hieman masentavaa, vaikkakin ihan normaalia elämää useimmille tutuille perheellisille. Toisilla ei ole edes työtä taustatukena. On se kieltämättä jotakin, kun on vakituinen työpaikka, vaikka jälleen kerran ollaan uusien fuusioitumisien pyörteissä ja paluu työelämään voi olla vaikka mitä -ellei sitten lottovoitto tule ja tuo mahdollisuutta opiskella uutta ammattia.
Ai niin, menolistaan vielä ne häät. Se tapahtuma kuitenkin on enemmän arvoinen kuin kahden kesken maistraatissa käyminen ja kotona kahvittelu läheisimpien kanssa. Vaikka välillä ei ehkä tunnukkaan siltä arjen myllerryksissä.
Neiti on nyt saanut yhden tikkarin palkinnoksi kuivasta yöstä. Päädyin positiiviseen lahjomiseen, jos kyseessä on vain se viitsiminen. Illalla sovittiin, että usemmasta kuivasta yöstä saa sitten uuden petshop hahmon. Pitää ajatella hampaita.. Neidillä on onneksi hyvä luonto tavaroiden suhteen: kaiken voi jakaa ja ehdotin, että antaa kaverille lahjaksi yhden monista barbeistaan ja tyttö ei ottanut sitä mitenkään huonosti, että menettäisi jotain vaan saa antaa jotain omaansa toiselle. Pelkäsin hiukan, että tulee omimishetki, muttei tullut. No, nyt tuli mieleen joulukin.... EI. On lopetettava tähän, ei lisää paineita. Joulu on ja tulee, ehkä ei ole mitään ihmeellistä tai sitten on, sen näyttää aika. Itse en ole moniin vuosiin viettänyt jouluja, joitain vuosia olen viettänyt joulut töissä ja ainoot joulut mitä muistan on edellinen ja neidin eka joulu, mitkä vietettiin ystävien kanssa. Olimpa viime aattonakin päivän töissä..
Ja isännälle. Vastaus siihen monta vaippaa ostin, on vaan yksi. Ja se ei ollut niin kauhean kalliskaan. Ja huomautus vielä, että se, etten käy tosiaan siellä kampaajalla säästää varmasti monia satoja vuodessa... ;)
