Kevät tulee, piinallinen ripsa kestoperheessä.

Kuvassa Tiikeriemon rallitasku.
Yllättävän hyvin istuu sivunepilliseksi.
Taustalla kirppislöytö wanha ford.

Talvi on pian mennyttä, ilma lämpenee ja jee, taudit jyllää.


Puolentoistaviikon ripuli ei paljoa naurata. Tilanne on jo niin paha, että on pakko käyttää välillä kertakäyttösiäkin vaippoja, jotka tuokin istten toisenlaisia ongelmia.
Iho on rikki ja varmaan on seuraavaksi joku valaanrasva haettava testattavaksi millä sitä iso pelastaa. Jos ei tartteisi miettiä mitä on sopivaa julkaista laittaisin kuvia, mutta jokin raja julkaistavilla kuvilla.
Harsot on todettu kaikkein parhaimmiksi herkkää iho vasten ja niitä on meillä paljon. Harso myös imasee tehokkaasti ihan vetisen ripulin.

Riisipaperi on ollut pop. Ukki ehdotti, että laitetaan se riisipaperi siihen kerttikseen suojaamaan ihoa, muttei siitä oikein mitään iloa ole. Riisipaperi pelastaa vähän pesu-urakkaa, sillä homma on aika villiä ilman toista käsiparia. Kakat on saatava putsattua nopeasti pois ja se ei välttämättä ole ihan helppoa, jos vaipatettavalla on jotain muuta mielessä.

Missäköhän järjestyksessä kaiken kirjaisi..?

1. Mies lupasi yhden timantin vihkisormukseen, mikäli pysyn 1 vaippa per viikko hankkimistahdissa. (odotan postista vihreän variksen L koon neljättä aio vaippaa ja tämän viikon vaippaa en ole vielä edes katsonut)

2. Isompi neiti on edistynyt yökuivaksi opettelussa ja meillä ei ole viikkoihin pesty hänen vaippoja tai petivehkeitä. Tähän on mennyt 40e rahaa, sillä lahjonta on ollut se a ja o. Motivoi kummasti nousemaan sängystä ja kävelemään vessaan kun jokapäivä muistuttaa mitä saa seuraavaksi. Kuvassa näkyy mitä on jo tienattu.

3. Pottailu aloitettu ja siinä edistys on huimaa. Normaaleissa oloissa ei paljoa kakkavaippoja pestä, Vilperi hoitaa homman asianmukaisesti ja osaa olla iloinen saavutuksistaan.

4. Sitten olisi tarinoita lähimenneisyydestä, kun kaikki ei ihan mennyt nappiin.


Pienen herran ensimmäinen selkeä sana on ollut äiti, ylläriiiii.
No, tämä sana kuului viimeviikolla harvinaisen pitkän yöunen jälkeen pojan uudesta huoneesta napakasti huudeltuna. Siinä sitten unenpöpperössä hilppasin toiseen huoneeseen ja löysin aurinkoisen kaksihampaisen vesselin naantalin aurinkona sänkynsä jalkopäädystä seisomasta. Ja huone lemusi kuin koko kesän auringossa varjotta seisonu huussi. Kun siinä silmiä räpyttelin, totesin ennen pojan nostamista, että ei jumalauta, tällä ei oo vaippaa.

Tosi kiva, Vaipan paikansin tyynyn viereen. Siinä se oli, uusi vihreän variksen tarrallinen aio, toinen tarra auki, muuten kivasti suljettuna. Ei tarvinnu katsoa sisälle mitä siellä on, sen kyllä haistoi. Kun uskaltauduin laittamaan valon päälle havaitsin yhden läjän olevan siellä jalkopäädyssäkin. Mikä onni, ettei sitä näkynyt olevan käsissä tai kasvoissa. No, koitin huudella miestä apuun, mutta ei se mitään liikkeelle päässyt. Poika suihkuun, sitten petivaate kerrallaan huoneesta ulos, rukoillen että patjan suojus on paikoillaan, pesuun ja konetta täyttämään. Pesukoneen, ensimmäisen niistä päivän kolmesta, sain päälle kun mies pääsi sängystä ylös pällistelemään tapahtumatta. Poika suuttui kun sitä alettiin suihkusta pois ottamaan (kuten aina).

Virheeni oli yöllä se, etten laittanut villiksiä vaipanvaihdossa päälle. Tai edes jotain housuja.

Kuvassa tämänhetkiset Vihreä Varis L koon aio:t ja osa varastomme Hahtuvahulluista Helmi taskuina ja aio:na, joilla on käyttömukavuus kohdillaan. Ja kuivuu nopsaan, mieskin saa kasaan ja on hirrveeeen hyvii.

No. Sai se mieskin osansa kokea, kun vaippojen kanssa ei mee niinkuin pitäis mennä. Tai toivois.
Lähdin sunnuntai-iltana auttelee kaveria muuttopakkauksessa ja mies jäi kotiin laittamaan lapsia unille. Jonkun ajan päästä tulee tekstiviesti, jossa mies halusi jakaa sattumuksen vaippojen kanssa.

"Jotta voisit jakaa kanssani tämän ilon. Se oli jo sängyssä selällään kun kuului aivan vessan vetämistä muistuttava pieru. Isä reippaasti nosti lapsen ylös ja katsoessaan villiksiin valui sieltä juuri sitä itseään ulos. VOI APUA ja eikun käsi alle ettei mitään mene lattialle. Tästä sitten isi ja lapsi pesulle 20 min ja nyt se tuossa olohuoneen lattialla iloisena huutaa "ääti, äätee". Voi tätä riemua, kumpa olisit kanssani" 


Oli siis vaippa vähän fuskannut. Ehkä tulos ei olisi ollut niin kaottinen jos ylös nostaminen ei olisi tapahtunut niin nopeasti. Ne oli seittemännet villikset joita pesin sinä iltana. Sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut pestä, mutta nyt on vasta toinen päivä menossa.

No, tässäpä tämä päivä onkin vierähtänyt. Mitään ihmeellisempiä vaippoja ei ole tullut ostettua, muutamat harkkarit on hankittuna, mutta poika ei vielä niiden kanssa oo valmis pelaamaan, vaikkakin tuohon riisumiseen alkaa olla kykyjä. Haaveilen yhä edelleen kaikkien testattujen ja käytettyjen vaippojen ylöskirjaamista ja arvionteja.  Ja vaippoja on harvennettava varmaankin abaut kolmellakymmenellä, jotta voidaan hankkia luultavasti kesänaikana harkkareita, josita ei olekkaan aiempaa kokemusta.

Uusi vaipatin tuli kotiin taas tänään

Ja se oli iki-ihana Nallen sisävaippa. Kuosina banaani-suklaa. Käytetty, mutta oikeen loistava.
Vaippa, josta ei ihan äkkiä tule luovuttua.

                          Lisäys siis meille Nalle-perheeseen
:


Aiemmin hankittu Nallen AIO. Tykkään näistä tosi kovasti.

Näissä vaipoissa on pitkä taiteltava imuläppä, jonka saa pesuun ulos ja sen voi taitella pojalle
etupainotteisesti.
Näihin jää oikeasti koukkuun ja pahasti.
Kiitos ja kumarrus niille valmistajille, jotka on
vaihtaneet valkoiset sisustat tummiksi -vaippa ei
tunnu olevan "pilalla" vaikka saisi osumaa kakoista.


Tänään meni kaikenkaikkiaan 7 vaippaa, nyt yöunille kahdeksas. Iltapäivällä oli piinaavaa jännitystä kun mieletön äheltäminen alkoi tien päällä, muttei vaipassa kuitenkaan ollut mitään. Autoiluun valitsin tänään MBR:n vuotosuojallisen AIO vaipan.

Ilta kahvittelulla ystäväperheen luona, jossa on kestoiltu myös oli vaihteeksi puhetta kestoista. Isällä oli katkennut kamelinselkä johonkin kakkakaaokseen. Juuri tuolla vieraillessa erään vaunuilun päätteeksi mun kerttiskammo sai vahvistuksen. Olin lähtenyt räjähtävällä lähdöllä kotonta ja aamun töräykset oli tulematta. Isille varatut kerttikset osui kätösiin ja ah, amatööri sitten asensi kertakäyttöisen vaipan mukamas paikoilleen. Kuvittelin tuolloin pääseväni tosi helpolla, kun voin vaan hävittää vaipan kakkoineen.
Pikku Herra päätti sitten siinä kyläilyn alussa vääntää vaippaan elämänsä mahtavimman satsin. Tyypillinen virne tilauksen valmistuttua levisi pikkupojan naamalle. Siirsin mokoman tykin nojatuoliin (luojalle kiitos, nahkaiseen).
No, aloin sitten vaihtohommiin, pahaa aavistamatta. Availin vaatetuksia ja kiepsautin oikealle kädelle pojan ja koko katastrofi avautui silmiini. Vaippa ei ollut pitänyt kakkoja sisällään.

Lopputulos oli se, että sekä minä että lapsi mentiin kotiin muissa kuin omissa vaatteissa.

Kakkaa oli kaikkialla. Pojan hiukset piti pestä, kun niissäkin oli kakkaa. Kyläilykohteen perheen isä avusti riisumis- ja pesemisoperaatiossa, minkä naurultaan pystyi. Oli äidillä ihmettä kun tuli lasta nukuttamasta, mikä ihmeen kaaos on meneillään.
Eipä ole kerttiksille luottoa ja empä kuvittele että ne olisi jotenkin helpompi kuin kestovaipat.

Nyt kun ruokavalioomme kuuluu maidon lisäksi soseita ja vellejä, kakat on alkaneet hiukan kiinteytyäkkin ja vaippojen pesu on entistä helpompaa. Olen vuosien varrella alkanut tiirailemaan kaikkea taloudellisuuden ja jopa terveellisyydenkin kannalta ja aika usein siinä pihvien paistelun ohella väännän lapsen soseet ja vellit itse. Vähän harjoittelua se on vaatinut, niinkuin ne pihvitkin. No, sanottakoon, että kai se pihviosasto jo toimii, on tuo iso isäntä saanut 20 kiloa lihaa luittensä päälle ja neuvolassa ei enään punnita.
Valitettavasti on sitä omallakin uumalla jokunen liikakilo ja olisikin vuodessa kuntoon projekti edessä, ei viitsi virtahepona vihille mennä.

Siitä sitten silta seuraavaan aiheeseen, kestovaippojen keräily aiheuttaa kovasti keskittymisongelmia ihan kaikkeen muuhun. Pitäisi selata häitä ajatellen juttuja päivät pitkät, mutta ei, kestovaippoja, kestovaippoja. Pitäisi kai hankkia sellaisia, mistä ei voi pitää yhtään.. pääsisi joskus eroonkin.