maanantai 27. helmikuuta 2012

Kestomania iski taasen...

Tilituli, tilimeni, sille minkäs teit, kun addiktiona on kestovaipat ja joku kiva ihminen laittoi ihan uusia vaipattimia ihastuttavilla tarjouksilla myyntiin. Isi hei, vippaa mulle ruokarahat, voi kuulua loppukuusta. Siis ens kuun loppukuusta. Vika kuukaus luvassa, jolloin opiskelija ja äitiyslomalainen koittaa selvitä arjesta.

Tuli tilattua hahtuvahullun tasku ja nyt on menossa kyselyä vihreistä variksista, jotka meijen iskä tosiaan luokitteli parhaiksi vaipoiksi ikinä.

Meille on myös kotiutunut tässä välissä hahtuvahullun aio:ta, Nallen xl-taskua isosiskolle öihin ja toimii!
Olenkohan maininnut sampsukan harkkarimallisesta aiosta? Hyvä on pito, hyvä on istuvuus, mutta aivan liikaa vie aikaani pujotella niitä imuja sisään ja olen nyt siitä luopumassa :( Meni vähän harhaostokseksi sekin.

KVK:n tasku oli kokeessa. En ole nyt ihan vakuuttunut tosta velourmaisesta laminoidusta kankaasta, jää liian kovaääniseksi -eteenpäin vaan.. (vuonna nakki ja kivi kun saan omaa aikaa)

Tässä muuten taas kerran vajaa Nalle-kokoelma:



Nalleja siellä, nalleja täällä... mutta kohtapa meillä on hahtuvahullultakin kokoelma.

Tilat vaan on loppuneet kauan sitten jo säilöä ja tässä tulee paras: Herra himppua vaille 9kk käy päivittäin monesti potalla. Viime viikolla ei tarvinnut juuri kakkavaippoja pestä. Pottailu on kivaa ja onhan se helpompaa kun ei niin montaa vaippaa tule päivässä... (tuskainenirvistyshymy)

Kesäksi söpöt villekset, iskän ajatus oli että pitääkö nuo muka mitään.

Kyllä vastaavat ainakin isosikolla toimi hyvin aikoinaan. Ne oli ihanan punaiset..ja saivat mustikasta ikuisuustahrat.

Nyt taas alkoi todenteolla pätkiä lauseiden kirjoittaminen tähän. Ja päässä pienellä herralla on taas uusi kuhmusarja. Sitä mentiin leikkimään sitten eläimillä ja ei sitten muistettu, ettei ihan vielä voi päästää irti tuesta. Sitten herra merkkailee huonekaluja kahdella hampaallaan sen minkä kerkeää. Noiden pitäisi säilyä koko elinikä mutta epäilen suuresti, jos noin hyvältä maistuu. On ensimmäinen lapsi, joka järsii puuta.

No, ei auta. Kohti iltaisia kotitöitä. Aikaa kolme tuntia yöuniin. Ehkä.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kun kamera ja tietokone ei pelaa yksiin..

Koko ilo kestojen kuvaamiseen on mennyt, kun ei tämä kurja kone voi vastaanottaa kuvia kamerasta.

Tosin, on tässä muutakin puuhaa kuin kestovaipat. Hääsuunnittelut. Ai että on hankalaa. Lapsena olin ehkä sellanen halukas näkymään ja kuulumaan ja olemaan keskipisteenä, sitten myöhemmin halusin olla tärkeä ja näkyvä omissa piireissä ja nyt jos voin tarkkailla tilannetta sohvalta peiton alta ja osallistua ohimennen EHKÄ keskusteluun, se on jees. Ajatus siitä, että kaikki tuijottaa minua ja höpöttelee jotain suorastaan pelottaa. Jos olis sellaset häät, et sanotaan sille vihkimisen suorittavalle sedälle tai tädille joo ja sitten jos mää vaikka oman pienen tiimin kera kokkaisin ruokaa ja jotkut veis sitä vieraille ja ne ihan vaan keskenään höpisis niitä näitä siellä jossain?

Tai voisko laittaa jonkun teeman.. kaikki vieraat tulee kestovaipoissa? Tosin en kaipaisi kauheasti lapsosia paikalle jotta haluavat voi nauttia lasin jos toisen ja jonkun on aina huolehdittava pienten hyvinvoinnista. Itse ottaisin omat pellavapääni polttamaan pöytäliinoja ja oksentamaan tuntemattoman juhlijan kassiin vain niiden kummien tai läheisten sukulaisten häihin. -Ah, siskoille terkkuja, ne tulee kaikki teije häihin kun uskallatte mennä vihille asti... omat lapset tietysti on mukana, sitten vaan vedetään pitkää tikkua ketkä on ne onnelliset, jotka saavat hoidella sinäänsä helppoja isompia ja sitten sitä alle puolentoista vuoden ikäistä Vilperiä, joka jo nyt 8,5kk saa aikaan vaikka mitä kivaa ja vauhtia piisaa...eikä mikään ole este, oikeasti. Tiedän, että ennen kesän alkua meillä on valjaat ja joltain kaverilta lainattu koiran juoksutus naru, jolla saa stopattua menon semointein.

Puhutaan vähän kestovaipoistakin.
Ostin villiksiä. Vähän niinkuin possua pussissa ja sitä rataa. Muistakaa aina ne kuvat ja sitten vasta päättää. Tulipahan maksettua oikeasti tosi muhkeasti pöksyistä, jotka on hyvin hyvin kulahtaneet ja korjaaminen ei ole mahdollista niinkuin polvien kohdalta. (paikallisen ompelutarvikeliikkeen täti lupasi neuvoa ja ohjeistaa pöksyjen korjaamisessa kun meen niiden kanssa paikalle) Hyvää palvelua.

Itelläni on kestovaippojen inventaario menossa. Turveimu on hukassa. Joudun ehkä purkamaan sohvan sen takia.Sitten pitää hankkiutua eroon kaikesta mitä ei tarvita. Iskä meinaa aloittaa potattamisen opettamista, kun yöt alkaa sujua. Opettaa sitä ennen kuin poika osaa juosta potan nähdessään karkuun, Nyt se vaan pakenee kaikkea epämielyttävää ryömien tai kontaten.

Iskä on opettamassa poikaa myös irti yöllä syömisestä. Valitettavasti tuon vatsa ei anna armoa vielä 8h putkeen. Mutta jos 3-4 välillä saa pullollisen velliä, unta riittää abaut 10-11h. Melko hyvin on sisäistetty nukkumisen ideaa ja useimmiten päiväunille (joita pitää nukkua ainakin kolmet) nukuttaminen onkin helppoa: vie vain sänkyyn. Valitettavasti unet voi olla hyvinkin lyhyitä. Kun yösyöpöttelyä rajattiin, välittömästi tuhdin yövaipan tarve on pienentynyt.

Tänäiltana, koska kaikki pitkät villikset on pesussa/kuivumassa (puklailun tähden) yövaipaksi laitettiin vihreä varis AIO (L) hyvin täyteen ahdettuna. Mahdollisesti vaihtoa ajatellen varattiin Hahtuvahullun Helmi tasku (L).

Totesin ohimennen tuossa, että jos massiivisesti ostan vielä vaippoja, niin vaipoissa pitää olla lisäsäätötarra. Vinkki vaan oman maun mukaan tehtävälle vaipalle, pisin ikä tulee kun sen saa säädettyä hoikalle kuin pyöreämmälle. Varishan olisi aivan liian iso ilman tuota jumalaista tarraa ja uskon vaipan nyt riittävän jopa loppuun asti. Hyvällä onnella. Jonain päivänä kun voitan lotossa teetän kaikki vaipat uusiksi.

Viikonloppuja ja veikkauksen pistettä kohti.

Jälkikäteen siirrettyjä kuvia ostoksista:





Ensi kerralla päivitetään toivottavasti schleich kokoelmaa. Tänään tuli "pari" uutta.. villisika, miekkavalas, alpakat (kaikki), afrikansiili, haisunäätä, kääpiövuohi, jokin kauris/peura, en muista.... Ja huomenna isi poraa vihdoin lasten huoneeseen hyllyt seinälle ja ne pääsee turvaan. Eipä ne hyllyt ookkaan antaneet odottaa itteensä, tai ehkä porakonetta kuin abaut vuoden. Muuttolaatikot on sentään kyllä jo purettu ja aikuisiän pisin samassa osoitteessa vietetty aika täytetty.