Kevät tulee, piinallinen ripsa kestoperheessä.

Kuvassa Tiikeriemon rallitasku.
Yllättävän hyvin istuu sivunepilliseksi.
Taustalla kirppislöytö wanha ford.

Talvi on pian mennyttä, ilma lämpenee ja jee, taudit jyllää.


Puolentoistaviikon ripuli ei paljoa naurata. Tilanne on jo niin paha, että on pakko käyttää välillä kertakäyttösiäkin vaippoja, jotka tuokin istten toisenlaisia ongelmia.
Iho on rikki ja varmaan on seuraavaksi joku valaanrasva haettava testattavaksi millä sitä iso pelastaa. Jos ei tartteisi miettiä mitä on sopivaa julkaista laittaisin kuvia, mutta jokin raja julkaistavilla kuvilla.
Harsot on todettu kaikkein parhaimmiksi herkkää iho vasten ja niitä on meillä paljon. Harso myös imasee tehokkaasti ihan vetisen ripulin.

Riisipaperi on ollut pop. Ukki ehdotti, että laitetaan se riisipaperi siihen kerttikseen suojaamaan ihoa, muttei siitä oikein mitään iloa ole. Riisipaperi pelastaa vähän pesu-urakkaa, sillä homma on aika villiä ilman toista käsiparia. Kakat on saatava putsattua nopeasti pois ja se ei välttämättä ole ihan helppoa, jos vaipatettavalla on jotain muuta mielessä.

Missäköhän järjestyksessä kaiken kirjaisi..?

1. Mies lupasi yhden timantin vihkisormukseen, mikäli pysyn 1 vaippa per viikko hankkimistahdissa. (odotan postista vihreän variksen L koon neljättä aio vaippaa ja tämän viikon vaippaa en ole vielä edes katsonut)

2. Isompi neiti on edistynyt yökuivaksi opettelussa ja meillä ei ole viikkoihin pesty hänen vaippoja tai petivehkeitä. Tähän on mennyt 40e rahaa, sillä lahjonta on ollut se a ja o. Motivoi kummasti nousemaan sängystä ja kävelemään vessaan kun jokapäivä muistuttaa mitä saa seuraavaksi. Kuvassa näkyy mitä on jo tienattu.

3. Pottailu aloitettu ja siinä edistys on huimaa. Normaaleissa oloissa ei paljoa kakkavaippoja pestä, Vilperi hoitaa homman asianmukaisesti ja osaa olla iloinen saavutuksistaan.

4. Sitten olisi tarinoita lähimenneisyydestä, kun kaikki ei ihan mennyt nappiin.


Pienen herran ensimmäinen selkeä sana on ollut äiti, ylläriiiii.
No, tämä sana kuului viimeviikolla harvinaisen pitkän yöunen jälkeen pojan uudesta huoneesta napakasti huudeltuna. Siinä sitten unenpöpperössä hilppasin toiseen huoneeseen ja löysin aurinkoisen kaksihampaisen vesselin naantalin aurinkona sänkynsä jalkopäädystä seisomasta. Ja huone lemusi kuin koko kesän auringossa varjotta seisonu huussi. Kun siinä silmiä räpyttelin, totesin ennen pojan nostamista, että ei jumalauta, tällä ei oo vaippaa.

Tosi kiva, Vaipan paikansin tyynyn viereen. Siinä se oli, uusi vihreän variksen tarrallinen aio, toinen tarra auki, muuten kivasti suljettuna. Ei tarvinnu katsoa sisälle mitä siellä on, sen kyllä haistoi. Kun uskaltauduin laittamaan valon päälle havaitsin yhden läjän olevan siellä jalkopäädyssäkin. Mikä onni, ettei sitä näkynyt olevan käsissä tai kasvoissa. No, koitin huudella miestä apuun, mutta ei se mitään liikkeelle päässyt. Poika suihkuun, sitten petivaate kerrallaan huoneesta ulos, rukoillen että patjan suojus on paikoillaan, pesuun ja konetta täyttämään. Pesukoneen, ensimmäisen niistä päivän kolmesta, sain päälle kun mies pääsi sängystä ylös pällistelemään tapahtumatta. Poika suuttui kun sitä alettiin suihkusta pois ottamaan (kuten aina).

Virheeni oli yöllä se, etten laittanut villiksiä vaipanvaihdossa päälle. Tai edes jotain housuja.

Kuvassa tämänhetkiset Vihreä Varis L koon aio:t ja osa varastomme Hahtuvahulluista Helmi taskuina ja aio:na, joilla on käyttömukavuus kohdillaan. Ja kuivuu nopsaan, mieskin saa kasaan ja on hirrveeeen hyvii.

No. Sai se mieskin osansa kokea, kun vaippojen kanssa ei mee niinkuin pitäis mennä. Tai toivois.
Lähdin sunnuntai-iltana auttelee kaveria muuttopakkauksessa ja mies jäi kotiin laittamaan lapsia unille. Jonkun ajan päästä tulee tekstiviesti, jossa mies halusi jakaa sattumuksen vaippojen kanssa.

"Jotta voisit jakaa kanssani tämän ilon. Se oli jo sängyssä selällään kun kuului aivan vessan vetämistä muistuttava pieru. Isä reippaasti nosti lapsen ylös ja katsoessaan villiksiin valui sieltä juuri sitä itseään ulos. VOI APUA ja eikun käsi alle ettei mitään mene lattialle. Tästä sitten isi ja lapsi pesulle 20 min ja nyt se tuossa olohuoneen lattialla iloisena huutaa "ääti, äätee". Voi tätä riemua, kumpa olisit kanssani" 


Oli siis vaippa vähän fuskannut. Ehkä tulos ei olisi ollut niin kaottinen jos ylös nostaminen ei olisi tapahtunut niin nopeasti. Ne oli seittemännet villikset joita pesin sinä iltana. Sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut pestä, mutta nyt on vasta toinen päivä menossa.

No, tässäpä tämä päivä onkin vierähtänyt. Mitään ihmeellisempiä vaippoja ei ole tullut ostettua, muutamat harkkarit on hankittuna, mutta poika ei vielä niiden kanssa oo valmis pelaamaan, vaikkakin tuohon riisumiseen alkaa olla kykyjä. Haaveilen yhä edelleen kaikkien testattujen ja käytettyjen vaippojen ylöskirjaamista ja arvionteja.  Ja vaippoja on harvennettava varmaankin abaut kolmellakymmenellä, jotta voidaan hankkia luultavasti kesänaikana harkkareita, josita ei olekkaan aiempaa kokemusta.

Lisää nalleja....

Oman ajan puute, siis ajan, jolloin joutaisi istahtamaan koneelle ilman häiriöitä on valtava. Osittain tämä johtuu siitä, että pleikkari tuli taloon ja joku Battlefield 3-peli. Käytännössä siis kun se peli pyörii, on äijä poissa niinsanotusti pelistä. Ja toinen äijä on ihan helkkarin äkänen ja tylisistynyt kun ei saa teletappejaan. Tämäkin vei niin pitkälle, että harakan rääkymistä (näin sanoi vanhempi tytär vuosia sitten..) kuulostavalla äänelläni hoilasin teletappeja ja pyöritin youtubesta videota. Tässäkin olisi pari valittua sanaa Elisalle nettiyhteydestä, jonka pitäisi olla jokin supernopea ja pätkii joka toinen hetki.

Siis vitutuksen multihuipennus.

Vaippoihin. Koska nallet on niiiiin hyviä, niitä on ihan muutaman vaan joutunut hankkimaan lisää. Kun on tullut hetkiä, jolloin on ollut ihan pakko saada. Tällä erää kylläkin yövaipoiksi ja alan pikkihiljaa henkisesti luopumaan vanhoista yövaippa ratkaisuista.

Ja kuva melkein kaikista nallen sisävaipoista. Tietysti joku aina on pesussa ja kuvaamiskelvoton. No, mutta muistaakseni se vaipatin on jo kuvissa näkynyt. Ja tämän päivän osalta Nallejen tuloa ei voi lopettaa......
Niitähän voisi melkeen syödä..?

Yksi ilta taas vaihdeltiin urakalla vaippaa ja huomasin, ettei tämän Hahtuvahullun L kokoisen ihanan sisävaipan päälle mahdukkaan M-kokoiset luoret. Ja taas on ihan pakolla suoritettava ostostelua. (voi kuinka kamalaa)

Meillä on ikää nyt 5kk ja kääntyileminen on aika kova sana. Tai pyöriminen. Mitään takuuta sille, että pojan löytää sieltä mihin sen jätti ei enään ole. Tarvittaessa ei edes iso vaippa estä touhua.
Imetys on mennyt ihan totaallisesti päin mäntyjä ja olen vähän elin otsassa senkin tähden. Oli tarkotus imettää kauan ja maitoa, luoja sentään, riittäisi vielä muillekkin jaettavaksi. Ei vaan kelpaa, ei millään. Viimeset kerrat kun sitä on huijannut syömään on pääsääntöisesti päättyneet pulautteluun. Harmittaa, kiukuttaa ja masentaa. Mutta jos ei onnistu, ei onnistu.

Koko stoorin kirjoittaminen kesti koko viikon. Loistavaa. Omaa aikaa piste com ja silleen.