tiistai 10. huhtikuuta 2012

Kevät tulee, piinallinen ripsa kestoperheessä.

Kuvassa Tiikeriemon rallitasku.
Yllättävän hyvin istuu sivunepilliseksi.
Taustalla kirppislöytö wanha ford.
Talvi on pian mennyttä, ilma lämpenee ja jee, taudit jyllää.


Puolentoistaviikon ripuli ei paljoa naurata. Tilanne on jo niin paha, että on pakko käyttää välillä kertakäyttösiäkin vaippoja, jotka tuokin istten toisenlaisia ongelmia.
Iho on rikki ja varmaan on seuraavaksi joku valaanrasva haettava testattavaksi millä sitä iso pelastaa. Jos ei tartteisi miettiä mitä on sopivaa julkaista laittaisin kuvia, mutta jokin raja julkaistavilla kuvilla.
Harsot on todettu kaikkein parhaimmiksi herkkää iho vasten ja niitä on meillä paljon. Harso myös imasee tehokkaasti ihan vetisen ripulin.

Riisipaperi on ollut pop. Ukki ehdotti, että laitetaan se riisipaperi siihen kerttikseen suojaamaan ihoa, muttei siitä oikein mitään iloa ole. Riisipaperi pelastaa vähän pesu-urakkaa, sillä homma on aika villiä ilman toista käsiparia. Kakat on saatava putsattua nopeasti pois ja se ei välttämättä ole ihan helppoa, jos vaipatettavalla on jotain muuta mielessä.

Missäköhän järjestyksessä kaiken kirjaisi..?

1. Mies lupasi yhden timantin vihkisormukseen, mikäli pysyn 1 vaippa per viikko hankkimistahdissa. (odotan postista vihreän variksen L koon neljättä aio vaippaa ja tämän viikon vaippaa en ole vielä edes katsonut)

2. Isompi neiti on edistynyt yökuivaksi opettelussa ja meillä ei ole viikkoihin pesty hänen vaippoja tai petivehkeitä. Tähän on mennyt 40e rahaa, sillä lahjonta on ollut se a ja o. Motivoi kummasti nousemaan sängystä ja kävelemään vessaan kun jokapäivä muistuttaa mitä saa seuraavaksi. Kuvassa näkyy mitä on jo tienattu.

3. Pottailu aloitettu ja siinä edistys on huimaa. Normaaleissa oloissa ei paljoa kakkavaippoja pestä, Vilperi hoitaa homman asianmukaisesti ja osaa olla iloinen saavutuksistaan.

4. Sitten olisi tarinoita lähimenneisyydestä, kun kaikki ei ihan mennyt nappiin.


Pienen herran ensimmäinen selkeä sana on ollut äiti, ylläriiiii.
No, tämä sana kuului viimeviikolla harvinaisen pitkän yöunen jälkeen pojan uudesta huoneesta napakasti huudeltuna. Siinä sitten unenpöpperössä hilppasin toiseen huoneeseen ja löysin aurinkoisen kaksihampaisen vesselin naantalin aurinkona sänkynsä jalkopäädystä seisomasta. Ja huone lemusi kuin koko kesän auringossa varjotta seisonu huussi. Kun siinä silmiä räpyttelin, totesin ennen pojan nostamista, että ei jumalauta, tällä ei oo vaippaa.

Tosi kiva, Vaipan paikansin tyynyn viereen. Siinä se oli, uusi vihreän variksen tarrallinen aio, toinen tarra auki, muuten kivasti suljettuna. Ei tarvinnu katsoa sisälle mitä siellä on, sen kyllä haistoi. Kun uskaltauduin laittamaan valon päälle havaitsin yhden läjän olevan siellä jalkopäädyssäkin. Mikä onni, ettei sitä näkynyt olevan käsissä tai kasvoissa. No, koitin huudella miestä apuun, mutta ei se mitään liikkeelle päässyt. Poika suihkuun, sitten petivaate kerrallaan huoneesta ulos, rukoillen että patjan suojus on paikoillaan, pesuun ja konetta täyttämään. Pesukoneen, ensimmäisen niistä päivän kolmesta, sain päälle kun mies pääsi sängystä ylös pällistelemään tapahtumatta. Poika suuttui kun sitä alettiin suihkusta pois ottamaan (kuten aina).

Virheeni oli yöllä se, etten laittanut villiksiä vaipanvaihdossa päälle. Tai edes jotain housuja.

Kuvassa tämänhetkiset Vihreä Varis L koon aio:t ja osa varastomme Hahtuvahulluista Helmi taskuina ja aio:na, joilla on käyttömukavuus kohdillaan. Ja kuivuu nopsaan, mieskin saa kasaan ja on hirrveeeen hyvii.

No. Sai se mieskin osansa kokea, kun vaippojen kanssa ei mee niinkuin pitäis mennä. Tai toivois.
Lähdin sunnuntai-iltana auttelee kaveria muuttopakkauksessa ja mies jäi kotiin laittamaan lapsia unille. Jonkun ajan päästä tulee tekstiviesti, jossa mies halusi jakaa sattumuksen vaippojen kanssa.

"Jotta voisit jakaa kanssani tämän ilon. Se oli jo sängyssä selällään kun kuului aivan vessan vetämistä muistuttava pieru. Isä reippaasti nosti lapsen ylös ja katsoessaan villiksiin valui sieltä juuri sitä itseään ulos. VOI APUA ja eikun käsi alle ettei mitään mene lattialle. Tästä sitten isi ja lapsi pesulle 20 min ja nyt se tuossa olohuoneen lattialla iloisena huutaa "ääti, äätee". Voi tätä riemua, kumpa olisit kanssani" 


Oli siis vaippa vähän fuskannut. Ehkä tulos ei olisi ollut niin kaottinen jos ylös nostaminen ei olisi tapahtunut niin nopeasti. Ne oli seittemännet villikset joita pesin sinä iltana. Sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut pestä, mutta nyt on vasta toinen päivä menossa.

No, tässäpä tämä päivä onkin vierähtänyt. Mitään ihmeellisempiä vaippoja ei ole tullut ostettua, muutamat harkkarit on hankittuna, mutta poika ei vielä niiden kanssa oo valmis pelaamaan, vaikkakin tuohon riisumiseen alkaa olla kykyjä. Haaveilen yhä edelleen kaikkien testattujen ja käytettyjen vaippojen ylöskirjaamista ja arvionteja.  Ja vaippoja on harvennettava varmaankin abaut kolmellakymmenellä, jotta voidaan hankkia luultavasti kesänaikana harkkareita, josita ei olekkaan aiempaa kokemusta.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kestomania iski taasen...

Tilituli, tilimeni, sille minkäs teit, kun addiktiona on kestovaipat ja joku kiva ihminen laittoi ihan uusia vaipattimia ihastuttavilla tarjouksilla myyntiin. Isi hei, vippaa mulle ruokarahat, voi kuulua loppukuusta. Siis ens kuun loppukuusta. Vika kuukaus luvassa, jolloin opiskelija ja äitiyslomalainen koittaa selvitä arjesta.

Tuli tilattua hahtuvahullun tasku ja nyt on menossa kyselyä vihreistä variksista, jotka meijen iskä tosiaan luokitteli parhaiksi vaipoiksi ikinä.

Meille on myös kotiutunut tässä välissä hahtuvahullun aio:ta, Nallen xl-taskua isosiskolle öihin ja toimii!
Olenkohan maininnut sampsukan harkkarimallisesta aiosta? Hyvä on pito, hyvä on istuvuus, mutta aivan liikaa vie aikaani pujotella niitä imuja sisään ja olen nyt siitä luopumassa :( Meni vähän harhaostokseksi sekin.

KVK:n tasku oli kokeessa. En ole nyt ihan vakuuttunut tosta velourmaisesta laminoidusta kankaasta, jää liian kovaääniseksi -eteenpäin vaan.. (vuonna nakki ja kivi kun saan omaa aikaa)

Tässä muuten taas kerran vajaa Nalle-kokoelma:



Nalleja siellä, nalleja täällä... mutta kohtapa meillä on hahtuvahullultakin kokoelma.

Tilat vaan on loppuneet kauan sitten jo säilöä ja tässä tulee paras: Herra himppua vaille 9kk käy päivittäin monesti potalla. Viime viikolla ei tarvinnut juuri kakkavaippoja pestä. Pottailu on kivaa ja onhan se helpompaa kun ei niin montaa vaippaa tule päivässä... (tuskainenirvistyshymy)

Kesäksi söpöt villekset, iskän ajatus oli että pitääkö nuo muka mitään.

Kyllä vastaavat ainakin isosikolla toimi hyvin aikoinaan. Ne oli ihanan punaiset..ja saivat mustikasta ikuisuustahrat.

Nyt taas alkoi todenteolla pätkiä lauseiden kirjoittaminen tähän. Ja päässä pienellä herralla on taas uusi kuhmusarja. Sitä mentiin leikkimään sitten eläimillä ja ei sitten muistettu, ettei ihan vielä voi päästää irti tuesta. Sitten herra merkkailee huonekaluja kahdella hampaallaan sen minkä kerkeää. Noiden pitäisi säilyä koko elinikä mutta epäilen suuresti, jos noin hyvältä maistuu. On ensimmäinen lapsi, joka järsii puuta.

No, ei auta. Kohti iltaisia kotitöitä. Aikaa kolme tuntia yöuniin. Ehkä.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kun kamera ja tietokone ei pelaa yksiin..

Koko ilo kestojen kuvaamiseen on mennyt, kun ei tämä kurja kone voi vastaanottaa kuvia kamerasta.

Tosin, on tässä muutakin puuhaa kuin kestovaipat. Hääsuunnittelut. Ai että on hankalaa. Lapsena olin ehkä sellanen halukas näkymään ja kuulumaan ja olemaan keskipisteenä, sitten myöhemmin halusin olla tärkeä ja näkyvä omissa piireissä ja nyt jos voin tarkkailla tilannetta sohvalta peiton alta ja osallistua ohimennen EHKÄ keskusteluun, se on jees. Ajatus siitä, että kaikki tuijottaa minua ja höpöttelee jotain suorastaan pelottaa. Jos olis sellaset häät, et sanotaan sille vihkimisen suorittavalle sedälle tai tädille joo ja sitten jos mää vaikka oman pienen tiimin kera kokkaisin ruokaa ja jotkut veis sitä vieraille ja ne ihan vaan keskenään höpisis niitä näitä siellä jossain?

Tai voisko laittaa jonkun teeman.. kaikki vieraat tulee kestovaipoissa? Tosin en kaipaisi kauheasti lapsosia paikalle jotta haluavat voi nauttia lasin jos toisen ja jonkun on aina huolehdittava pienten hyvinvoinnista. Itse ottaisin omat pellavapääni polttamaan pöytäliinoja ja oksentamaan tuntemattoman juhlijan kassiin vain niiden kummien tai läheisten sukulaisten häihin. -Ah, siskoille terkkuja, ne tulee kaikki teije häihin kun uskallatte mennä vihille asti... omat lapset tietysti on mukana, sitten vaan vedetään pitkää tikkua ketkä on ne onnelliset, jotka saavat hoidella sinäänsä helppoja isompia ja sitten sitä alle puolentoista vuoden ikäistä Vilperiä, joka jo nyt 8,5kk saa aikaan vaikka mitä kivaa ja vauhtia piisaa...eikä mikään ole este, oikeasti. Tiedän, että ennen kesän alkua meillä on valjaat ja joltain kaverilta lainattu koiran juoksutus naru, jolla saa stopattua menon semointein.

Puhutaan vähän kestovaipoistakin.
Ostin villiksiä. Vähän niinkuin possua pussissa ja sitä rataa. Muistakaa aina ne kuvat ja sitten vasta päättää. Tulipahan maksettua oikeasti tosi muhkeasti pöksyistä, jotka on hyvin hyvin kulahtaneet ja korjaaminen ei ole mahdollista niinkuin polvien kohdalta. (paikallisen ompelutarvikeliikkeen täti lupasi neuvoa ja ohjeistaa pöksyjen korjaamisessa kun meen niiden kanssa paikalle) Hyvää palvelua.

Itelläni on kestovaippojen inventaario menossa. Turveimu on hukassa. Joudun ehkä purkamaan sohvan sen takia.Sitten pitää hankkiutua eroon kaikesta mitä ei tarvita. Iskä meinaa aloittaa potattamisen opettamista, kun yöt alkaa sujua. Opettaa sitä ennen kuin poika osaa juosta potan nähdessään karkuun, Nyt se vaan pakenee kaikkea epämielyttävää ryömien tai kontaten.

Iskä on opettamassa poikaa myös irti yöllä syömisestä. Valitettavasti tuon vatsa ei anna armoa vielä 8h putkeen. Mutta jos 3-4 välillä saa pullollisen velliä, unta riittää abaut 10-11h. Melko hyvin on sisäistetty nukkumisen ideaa ja useimmiten päiväunille (joita pitää nukkua ainakin kolmet) nukuttaminen onkin helppoa: vie vain sänkyyn. Valitettavasti unet voi olla hyvinkin lyhyitä. Kun yösyöpöttelyä rajattiin, välittömästi tuhdin yövaipan tarve on pienentynyt.

Tänäiltana, koska kaikki pitkät villikset on pesussa/kuivumassa (puklailun tähden) yövaipaksi laitettiin vihreä varis AIO (L) hyvin täyteen ahdettuna. Mahdollisesti vaihtoa ajatellen varattiin Hahtuvahullun Helmi tasku (L).

Totesin ohimennen tuossa, että jos massiivisesti ostan vielä vaippoja, niin vaipoissa pitää olla lisäsäätötarra. Vinkki vaan oman maun mukaan tehtävälle vaipalle, pisin ikä tulee kun sen saa säädettyä hoikalle kuin pyöreämmälle. Varishan olisi aivan liian iso ilman tuota jumalaista tarraa ja uskon vaipan nyt riittävän jopa loppuun asti. Hyvällä onnella. Jonain päivänä kun voitan lotossa teetän kaikki vaipat uusiksi.

Viikonloppuja ja veikkauksen pistettä kohti.

Jälkikäteen siirrettyjä kuvia ostoksista:





Ensi kerralla päivitetään toivottavasti schleich kokoelmaa. Tänään tuli "pari" uutta.. villisika, miekkavalas, alpakat (kaikki), afrikansiili, haisunäätä, kääpiövuohi, jokin kauris/peura, en muista.... Ja huomenna isi poraa vihdoin lasten huoneeseen hyllyt seinälle ja ne pääsee turvaan. Eipä ne hyllyt ookkaan antaneet odottaa itteensä, tai ehkä porakonetta kuin abaut vuoden. Muuttolaatikot on sentään kyllä jo purettu ja aikuisiän pisin samassa osoitteessa vietetty aika täytetty.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Schleich shoppailua, uusi kestoja ja lastenvaateostoksia..

Mikä siinä on, kun ei saisi ostaa mitään, ostaa kaikkea ihan älyttömästi. Tai miksi kaikkea on ihan possuna tarjolla, kun rahaa ei olisi laittaa?

Karkasi taas vähän mopo niin sanotusti käsistä: meille tuli 5 uutta nallea, viljamin tasku, onnibumin villikset, bellapuun aio...... parin viime viikon aikana. Luovuin kyllä muutamista vaipoista jotka ei enään ole sopivia tai ei koskaan ole olleetkaan, mutten silti päässyt edes 0 kohtaan vaan taas voi lisätä ylpeänä jonkun kympin sinne syntilistalle.

Eikä siinä vielä kaikki, ehei. P.o.p:lla oli alennusmyynnit. Se oli se onneton sunnuntai kun lähettiin Hesaan junalla viettämään aikaa ja kamppiin ja siellä oli sitten mekko.
Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt on paitaa ja bodia, leggaria ja pöksyjä. Ja sellanen shoppailuholistin morkkis. Jos joku on joskus kokenut railakkaan illan vieton jälkeen morkkista siitä alkoholinkäytöstään ja mahdollisesta turhasta rahanmenosta, tää on tasan samanlaista.

No mutta, eikä siinä vielä kaikki. Ne perkeleen, suoraan sanottuna, eläinfiguurit. Schleichit. Voi jumalauta tää harrastus tulee kalliiksi! Lisään tähän toivonmukaan kuvia (jos se taas onnistuu) ja siinä voi alkaa haukkoa henkeä, kun ajattelee noiden hintaa kappaleelta ja sitten todetaan, että nuo on vain niitä toissijaisia muita elikoita, ne hevoset on sitten ihan erikseen....

 Vasemmalla ns. Aasia/Australia suunnan kamuja ja oikealla edustettuna Afrikkaa...
                                             Tässä sitten vähän pohjosemman porukkaa...



 Kotieläimiä.....

                     ....ja koiria...






Hevosista ei ole vielä kuvia ja keijutkin on kai edelleen kameralla, josta ei saada mitään kuvia siirrettyä koneelle.

No, mutta. Viime viikolla löytyi äiti jääkarhukin ja sitten olikin tullut jo uusia 2012 eläimiä ja huokaus, taas on kymmenia mitä ei ole. Kaikki on vaan pakko saada. Ja pikkuneitikin selittää kokoajan siitä keijusta joka istuu kukassa.

Kuvasin hienosti kaikki 28 Nallea, mutta nekin junnaa siellä kamerassa odottelemaas ihmettä nimeltä uusi tietokone uuden tilalle. Meillä oli taas viimeviikolla täydellinen kaaos pyykinpesun kanssa, varattu kuivaushuone olikin täynnä tavaraa ja lopulta kaikki pyykki mitä oli piti pestä lauantai aamuna ennen kun suunnistettiin omille menoillemme ja kyllä niin kiristi hermoa. Varmaan on omakotitalo ja iso piha ja perunamaa sitten kun on liian vanha olemaan äiti pienille lapsille...

En osta, en osta.... äääääh..

1209..1214....1231....

Hiphei. Laskin vaipattimien menoja. Ei ole tullut ihan niin halvaksi kuin kaavailin. Ja mikä parasta, tämä tauti ei parane. Kestopeput facessa ja luojalle kiitos, etten ollut koneella kun niitä mitä olisin halunnut joku napsutteli ruutuun. Vinguin tosin kyllä miehelle, miten siellä oli se ja se ja olisin juuri halunnut sen ja sen.

Mutta. Nyt on aika olla ylpeä. Minä olen kävellyt sopivan kokoisten vaippojen ohitse kirpparilla. Ihan oikeasti, ei niissä mitään vikaa ollu. Päätin vain (hetkellisesti) että meillä on tarpeeksi.

Vekaravinttiin en ole uskaltautunut sitten joulukuun sisälle, sillä aina siellä kilahtelee käyntini aikaan kassa.

Meillä oli lauantai iltasella operaatio ihan kaikki paitsi patja pesuun pinniksestä.
Ei. Vaippa ei pettänyt. Nukkumaan meno oli jotenkin vaikeahkoa ja kamala kitinä päällä. No, syy löytyi erittäin haisevana ja roiskeisena: parsakaalit oli pitkin sänkyä. Kun mies sitten helpottunutta vauva-parkaa riiputti vessaan alettiin tutkia mitä vahinkoa oli tapahtunut. Ensimmäisenä todettiin paidan tietenkin olevan mennyttä. Ja sänky näytti toivottomalta. Miksi ihmeessä sen pinnasuojuksen piti ollakkaan niin vaalean sävyinen.... Villikset oli ihmeen kaupalla täysin säästyneet ja tietenkin vaippa. Outoa, sillä sukatkin oli tahmaiset!
Siinä sitten kaoottisen pyykkimäärän kanssa ja helvetillisen kuivaushuoneen varauslistan kanssa päädyin pesemään pyykkiä lähes puolille öille. Anteeksi vaan, ei ole reilua naapurustoa kohtaan, mutta ei sitä kaikkea voinut jättää vaan odottamaan. :( Poden omantunnon tuskia edelleen.
Vauva sen jälkeen kun se sieltä oksennuksen seasta pelastettiin oli kovin tyytyväinen. Ei sillä oikeen ikinä mikään pulautusten jälkeen olekkaan ollut huonosti.

......

No, eipä ollut ainutkertainen kokemus tuo koko sängyn kamojen vaihtaminen. Siellä taas pyörii kolmas koneellinen pyykkiä. Huomasin juuri oleskelleeni aamuisissa oksennuksissa koko päivän.
Ja edellisen valvotun yön jäljiltä saadaan vihdoin kevyttä kestovaippa kaaosta: vaippa tuli yli. En jotenkin tajunnut unien jälkeen vaihtaa sitä ja vasta äskettäin kärttyinen vauva ilmaisi ärtymyksensä tarpeeksi vahvasti. Onneksi sentään kerkesi nyt pyörivään koneelliseen se vaatekerta. No, kuiva MBR:n aio päällä ja pinniksestä kuuluu uniöninää. Nyt kaikki jumalat, epäjumalat, hammaskeijut yms.yms. edes tunnin unet, pliis. Yksi tunti.

No, kai se 20min on myös jotain.
Koko viikko on mennyt sairastaessa ja kaverimme vauvarokko tuli kylää. Onneksi nyt ei enään mitään ihmeellistä ole, iho vähän jännä.

Kestopepuista bongasin hahtuvahullun kaavalla tehdyn merkittömän vaipan
-joka yllätys, yllätys onkin sitten pul-vaipoista niitä eniten käytössä olevia.



Tässä tällänen pätkissä kirjoitettu teksti. Aika aina kortilla ja toista viikkoa vanha. Huokaus.

Ostetaan lisätunteja vuorokauteen.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Varista ja nalleja.. unikoulua ja sitä rataa...

31.12.
Alkais olla parin tunnin päästä tämä vuosi pulkassa.

Meille tuli viime viikolla Vihreän variksen AIO jonka shoppailin facebookin kestot kiertoon ryhmästä. Ja perhana, meijen iskä sen ekana korkkas ja mä en päässy edes testailemaan. Ihan vähän katkera.
Kestojenyön nalletkin pääsi kotia ja käyttöön.

Meijen iskä myös totesi ihan muutama päivä sitten, että alkaa olla kestojen kanssa expertti, että voidaan seuraava kestotettava hankkia. Odotetaan ens viikolle esikoista odottavaa miehen alkuperäistuttua pariskuntaa kylään -saas nähdä markkinoiko niille kestoilun.
Nykyään se jotenkin on niin arkea, ettei sitä edes huomaa. Vaikka on ollut tautia liikenteessä ei ole pahemmin kestot kaapista loppuneet. Eilen väännettiin yhdestä S-koon nallesta onko kuiva vai ei hetki. Musta se oli märkä, miehestä kuiva. MINÄ olin varmasti oikeassa. On muuten aika helkkarinmoinen imu siinä mokomassa.

Jätkä on jotain 8,5kg. Ulos mennessä kiskotaan päälle 74 reiman toppis ja iskä on heitelly 68cm bideja kauheen kasan lipastosta pois. Koska olen ottanut väkisin omaa uniaikaa lukkiutuneena minikokoiseen huoneeseen on isi saanut tuskailla ihan keskenään mitä laittaa millonkin päälle.

Unikoulu jatkuu ja jatkuu. Juuri kertaakaan ei olla luovutettu ja nukkumaan käyminen on aikaistunut. Mekkala on kyllä aikamoinen, mutta herra nukkuu omassa sängyssään. Herää liian usein. On olevinaan nälkänen. Isosisko syö paljon vähemman 6 päivänä viikossa. Karkkipäivänä isosiskolla on loputon vatsa.

Tänään iloisesti hain isovanhempien sponssaaman stokken tripp trappin. Suuria aaltoja. Eikä hetkeäkään liian aikasin. Hakureissun aikana kuulin puhelimessa tarinaa siitä, kuinka syötettävä sitteristä on ollut lähdössä omille teilleen. Istuminenkin sujuu jo jokseenkin. Joulupukki oli melko kiva tänä vuonna. Shcleich kokoelmakin on vähäsen karttunut, itse sain yltiöromanttisesti sotanorsun mieheltä lahjaksi. Pojan mielestä kaikki eläimet sopii hyvin ikenien hankaamiseen. Tiikeri ei kuitenkaan ole yhtä kiva kuin texasin härkä. Härällä on liian pitkät sarvet ja sitä ei sais syödä. Purulelut ei ole kivoja jos saa kiini jostain ei purulelusta. Huokaus.
Pojun joululahjoja

Kestovaippoja on poistunut keskuudestamme. Mutta on niitä tullut lisääkin, muttei enään niin kauhean tiheään tahtiin. Isosiskolle löytyi iso kuori. Oltiin peräti viikko yökuiva -kunnes rauhaa häirittiin rajusti ja stressi aiheutti ihan selkeästi paluun takaisin. Napsista vain. Kiitos ja kumarrus.



HH woolit tontulla

Vuosi vaihtuu ja nukkmatti kutsuu.