maanantai 30. tammikuuta 2012

En osta, en osta.... äääääh..

1209..1214....1231....

Hiphei. Laskin vaipattimien menoja. Ei ole tullut ihan niin halvaksi kuin kaavailin. Ja mikä parasta, tämä tauti ei parane. Kestopeput facessa ja luojalle kiitos, etten ollut koneella kun niitä mitä olisin halunnut joku napsutteli ruutuun. Vinguin tosin kyllä miehelle, miten siellä oli se ja se ja olisin juuri halunnut sen ja sen.

Mutta. Nyt on aika olla ylpeä. Minä olen kävellyt sopivan kokoisten vaippojen ohitse kirpparilla. Ihan oikeasti, ei niissä mitään vikaa ollu. Päätin vain (hetkellisesti) että meillä on tarpeeksi.

Vekaravinttiin en ole uskaltautunut sitten joulukuun sisälle, sillä aina siellä kilahtelee käyntini aikaan kassa.

Meillä oli lauantai iltasella operaatio ihan kaikki paitsi patja pesuun pinniksestä.
Ei. Vaippa ei pettänyt. Nukkumaan meno oli jotenkin vaikeahkoa ja kamala kitinä päällä. No, syy löytyi erittäin haisevana ja roiskeisena: parsakaalit oli pitkin sänkyä. Kun mies sitten helpottunutta vauva-parkaa riiputti vessaan alettiin tutkia mitä vahinkoa oli tapahtunut. Ensimmäisenä todettiin paidan tietenkin olevan mennyttä. Ja sänky näytti toivottomalta. Miksi ihmeessä sen pinnasuojuksen piti ollakkaan niin vaalean sävyinen.... Villikset oli ihmeen kaupalla täysin säästyneet ja tietenkin vaippa. Outoa, sillä sukatkin oli tahmaiset!
Siinä sitten kaoottisen pyykkimäärän kanssa ja helvetillisen kuivaushuoneen varauslistan kanssa päädyin pesemään pyykkiä lähes puolille öille. Anteeksi vaan, ei ole reilua naapurustoa kohtaan, mutta ei sitä kaikkea voinut jättää vaan odottamaan. :( Poden omantunnon tuskia edelleen.
Vauva sen jälkeen kun se sieltä oksennuksen seasta pelastettiin oli kovin tyytyväinen. Ei sillä oikeen ikinä mikään pulautusten jälkeen olekkaan ollut huonosti.

......

No, eipä ollut ainutkertainen kokemus tuo koko sängyn kamojen vaihtaminen. Siellä taas pyörii kolmas koneellinen pyykkiä. Huomasin juuri oleskelleeni aamuisissa oksennuksissa koko päivän.
Ja edellisen valvotun yön jäljiltä saadaan vihdoin kevyttä kestovaippa kaaosta: vaippa tuli yli. En jotenkin tajunnut unien jälkeen vaihtaa sitä ja vasta äskettäin kärttyinen vauva ilmaisi ärtymyksensä tarpeeksi vahvasti. Onneksi sentään kerkesi nyt pyörivään koneelliseen se vaatekerta. No, kuiva MBR:n aio päällä ja pinniksestä kuuluu uniöninää. Nyt kaikki jumalat, epäjumalat, hammaskeijut yms.yms. edes tunnin unet, pliis. Yksi tunti.

No, kai se 20min on myös jotain.
Koko viikko on mennyt sairastaessa ja kaverimme vauvarokko tuli kylää. Onneksi nyt ei enään mitään ihmeellistä ole, iho vähän jännä.

Kestopepuista bongasin hahtuvahullun kaavalla tehdyn merkittömän vaipan
-joka yllätys, yllätys onkin sitten pul-vaipoista niitä eniten käytössä olevia.



Tässä tällänen pätkissä kirjoitettu teksti. Aika aina kortilla ja toista viikkoa vanha. Huokaus.

Ostetaan lisätunteja vuorokauteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti