lauantai 3. joulukuuta 2011

Vapaa ja kerttis vs. kestovaippa hajutestiä..

Unikoulu on edennyt aika hyvin. No, vasta muutama päivä, mutta kuitenkin.
Perjantai iltana mummilla hoito meni hyvin ja vaikka mummilla nukkui ja autossa kotimatkalla nukkui ja vaikka isi sänkyyn laittaessa sanoikin, ettei tänään sitten väännetä, saat valvoo jos haluut, poju kävi pienen pehmoleluille höpöttelyn jälkeen omatoimisesti yksin nukkumaan! (tänään se ei menny niin hyvin..)

No, me päästiin syömään kaksin ravintolaan, vaikkei sekään tietenkään mutkattomasti mennyt.
Sitteri ja mummille kerttikset unohtui.
Laitoin korkkarit, teki kipeetä kävellä.
Ei varattu pöytää etukäteen -pikkujoulukausi..
Käveltiin Helsingin ydin keskustaa vajaa 2 h (niissä korkkareissa) läpi ennen kuin päädyttiin vakkaripaikkaan, josta on tullut vakkaripaikka vahingossa.

Meille luvattiin ehkä tunnin odottelu vapautuvaa pöytään, mutta ei kerenny aulabaarissa pitkin istua kun pöytä vapautui. Aloitettiin alkupaloilla. Miehelle etanoita ja mulle katkaravunpyrstöjä valkosipuliaolissa. Ja punaviiniä Ja patonkia. Voe elämä, kun oli hyvää. Kauhee arpominen oli mitä syödä. Kävin vessassa ennen ruuan tuloa ja mokoma ukko oli tilannut mulle toisen punkun. Pippuripihvini oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli suklaakakkua jätskillä ja suklaajätskiä suklaalla, suklaisesti. Tuli ihan kaamea ähky.
Taisi olla 2009 kun ollaan viimeeksi syöty täydellinen setti suomessa, muuten on joko ollu alkupala tai jälkkäri ja ei koskaan viiniä. Nyt oli, tosin ei pulloa niinkuin silloin, vaan mulle pari lasia.

Kotona meinas tulla yötämyöten siivoustressiä. Vieraita tulossa ja kaikkea.

Noh, pikkuherralle jäi mummilta kerttis yöksi. Onnea, onnea. Mies nyrpisteli ennen kun me ehdimme nukkumaan sitä ihan kauheeta hajua, vaikka sinne oli vaan tullut pieni pissa, jota ei uskallettu vaihtaa ettei herra herää.
Itse en jaksanut yöllä kuunnella kitinöitä ja ahdoin itseni lasten kerrossänkyyn.

Noh, sitten tähän hajuhajuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että parin päivän kestot avoimessa kasassa pesusoikossa ei ole mitään verrattuna yksi helvetin kerttis jossa on kaikki tavarat sisällä. Ei järki oikeen riitä selittämään sitä hajun eroa. Mitä helkkarin skeidaa noissa on sisällä??
Huomen aamuna saa vieraat nuuskaista aamutuimaan vähän hautuneita kestoja ja tuota kerttistä, jota ei tietysti ole ulos viety roskiin, koska meijen roskis ei ollu tänään vielä täynnä -eli ajatus siitä, miten loppupelissä kerttisvaippojen kanssa mennään, eli viedään kun muut roskat viedään.

Oon muuten jännittänyt koko ajan milloin joku valittaa taloyhtiössä vaippojen kuivauksesta yhteisissä tiloissa. En nimittäin usko, että moni osaa ajatella sitä kuinka monta kiloa kuussa meiltä vauvan ja yökastelijan kanssa tulisi kuussa vaippakamaa tuonne roskikseen. Voihan se olla jollekkin ongelma ja epämiellyttävä asia. Vaikka ei sen kummosempaa olekkaan pesun jälkeen kun vaikka rankasti hikoilevan urheilijan vaatteet.

Uuh, kello on puolen yön ja jee, mulla on pyykit pyykkituvalla. Ja se oli taas täynnä, niin ainoastaan yksi harso oli 5h aikana kuivunut...
Meillä olisi huomenna tarkoitus nauttia voileipäkakkua pulivuotisten kunniaksi ja jos vaikka ns. kummikummitukset saisi vihdoin kasaan. Meinaan olla kamalan katala ihminen asian suhteen. Ärsyttää se tavanomainen vouhotus, kuhan on vaan sellasia ihmisiä joita näkee ja joita voi sitten sanoa sisaruksille omiksi kummeikseen, kun niillä muillakin on.

Unikoulua ja uusia vaippoja

Torstai

On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.

 Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...


Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.

No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.

Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.

Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.

Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.