Unikoulua ja uusia vaippoja

Torstai

On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.

 Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...

Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.

No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.

Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.

Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.

Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.

Pitkät vaipatukset (ja uusia nelleja)

Esitelkäämme ensin uutuudet: Vaaleansininen nöttönen sekä XL sisätäyttö oikeen tyttömäisenä. Ei vaan voi niin vastustaa noita. Ei pysty ei ja taas on uninen nalle tilauksessa...

 

Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa. 
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm


Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.

Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....

Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.

Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.

Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..

Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.

Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.


Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.

Nallet tuli kotiin!

Perjantai oli koominen. Olin taas kerran kuoleman väsynyt aamusta ja mies nousi ylös pojan kanssa. Yritin nukkua ja vaikka kaikki oli suhteellisen hiljaa ei uni vaan tullut. Nousin ylös, tasan niin rähjäisenä ja mustilla silmänalusilla kuin mahdollista ryystämään kahvia. -Kahvia, jota olen juonut vasta tämän vuoden aikana, kiitokset siitä pojalle ja Kulmiksen talon kahville.
Ankeassa aamupala pöydässä oli tietysti arvailua, oliko aikainen nouseminen siitä syystä, että vaippojen on pakko tulla tänään. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä päivystämään postiluukulle. Aika junnasi paikallaan. Mies halusi suihkuun ja vannotti, etten saa avata sen nimellä tulevaa kuorta -kyllähän mun aina pitää ne palkkakuitit osata ulkoa kertoa puhelimessa, kun ne oletettavasti tulee..nyt vaan pitää vähän kokeilla maltillisuutta.

Postitäti (tai setä) tuntui olevan myöhässä, sillä olimme jo melkein menossa ulos, kun kolinaa alkoi kuulua. Olin erittäin estynyt ryntäämään ovelle vaikka mies koitti saada aikaan kilpajuoksua ja mahdollista painia kuoren herruudesta aikaiseksi. Tyydyin letittämään neidin hiukset loppuun ja vasta sen jälkeen keskityin anelemaan kuoren sisältöä saatavaksi. Sitä kohotettiin katon korkeuteen, laitettiin yläkaappiin, minne en yllä....tai en normaalisti yltäisi, nythän pompin siinä edessä kuin munamies pomppufiiliksissään (suurinpiirtein myös yhtä pyöreänä) ja sain napattua kuoren alas.

Aikuisten hienostuneen leikkihetken jälkeen, jota lapset luultavasti katsoivat kulmat kurtussa, että nyt ei oo noi ihan täyspäisiä, kuori availtiin ja sieltähän ne ihanat pehmoiset nalle-vaipat tuli. Voi sitä riemua!

Jostain kumman syystä, useana päivänä kun olen yrittänyt, en saa kuvia nalleista tähän lisättyä. Hermoparkojen vuoksi siis kun ne tuleevat toisesta pesustaan ulos ja kuivahtaa otan sitten uudet kuvat... ärinää.

Muuta loppuviikon elämään. Käytiin katsomassa torstaina vastasyntynyttä vauvaa kestoissa ja tuli taas niin ihmeteltyä, kuinka vauvat on pikkasia kun ne on juuri syntyneitä. Voi elämä. Oma vauva on jo ihan jätti verrattuna...

Neiti hoitelee vaipanvaihtoa:

Kuva ei suostu asettumaan oikein päin..

Niin jännää, että pitää paikallaan pysyä

Valmis! Ja kuvassa on tsi tasku ystävättären ompelema.

Oli tuossa sunnuntaina kokkailut aika vaiheessa, iskä nukkumassa ja vaippakiukku pojalla. Neitipä sitten vaihtoi vaipan, otti pois vanhan, vei vessaan ja laittoi uuden vaipan tilalle. Nappiin meni hienosti, mutta kuori tai villikset unohtui sisävaipan päältä ja tietysti oli ehditty kastella vaippa, ennen kun irtosin tarkastuskierrokselle. Molemmilla vaikutti olevan oiken hupaisaa vaihdossa. Mielenkiintoinen juttu, isompia lapsia ei nappaa yhtään vaipanvaihdot ja pienin sitten vaihtaisi joka hetki mielellään vaipan. Onhan noita nukeille saanut paljon vaihdellakkin, sattuu jokunen kesto olemaan sielläkin leikeissä..

Viikonlopun saldo vaippojen suhteen oli suorastaan heikko. Ei oikeen viitsitty mennä minnekkään pahemmin tai tehdä mitään ihmeemmin.
Kaveri tosin savon suunnalta lähetti virkistävän kuvaviestin löytämästään kestosta, jonka oli napannut mukaansa kirppisreissultaan. " En tiiä mikä tää on mut se oli niin hieno.." Maltan tuskin odottaa että saan sen hyppysiini..

Suunnitelmissa siintää pieni sisustusprojekti lasten huoneiden suhteen, kun tilaa pitäisi saada tehokkaamin käytettyä ja leikille myös omaa tilaansa.
Toivottavasti siihen hommaan saisi nyt vähän virtasta.
Tekisi mieli roiskia maaliakin seinille, mutta ollaampa nyt realistisia ja annetaampahan olla. Jos vaikka puretaan yksi kerrossänky ja yksi lastensänky, ilmeisesti myös kirjoituspöytä ja vaihdetaan huoneita ja mietitään mitä muuta tarvitsee sitten taas hankkia. Jossain lukee kohta, että vaihdetaan kestoja seinähyllyihin (ei ehkä kauheen tuhoontuomittu idea, varmaan monet sisustelee aika-ajoin uusiksi asuntojaan)

No mutta, palaamisiin viikon mittaan ja uusia Nalleja odotellen ;)
Mannamaan vaippa oli hienoinen pettymys, valitettavasti. Ei se oikein asetu. Varmaan joudun luovuttamaan sen suhteen.

"Monta vaippaa ostit? Tunnusta!"

Mahtoi olla täti kaupan pihassa vähän hoomoilasena, kun mies tivasi monta kestoa tarttui kirppikseltä mukaan. Eikä se ollut mitään pieneen ääneen kyselyä, vaan tietentahtoen kestovaippojen ylettömän hamstraaisen julkiseksi tiedoksi saattamista.

Tää kivan värinen hahtuvahullu laitetaan nyt..

Viime yö oli taas todella v-mäinen. Nukuin lopulta kolme tuntia. Neiti oli pysynyt yön kuivana ja olin sille kuulemma velkaa tikkarin. Onneksi postitäti toi edulliset hh woolit odottomaan paikkausmatsuja...tai paikkausmatkaa Mikkelin suuntaan. Ja kirppikseltä löytyi yksi uusi Nupsukan tasku kokeiltavaksi. Ja potta. Ristiriitaista, potta. Mutta aiempien kokemusten perusteella kestovaipat ja kotiäitys on yhtäkuin aikainen päiväkuivaksi oppiminen. Siitä kotiäitiydestä en ole ihan varma, pääsääntöisesti taloudellisista syistä. Toisaalta taas juuri nyt tiedän, että pääsisin helpommalla, jos olisin vain töissä. Kello lähestyy puolta yötä ja hei, meillä ei nukuta. Töissä saa syödä, ei tosin ehkä ilman keskeytyksiä, mutta kuitenkin voi toisinaan olla rauhassa ruokatauolla. 

Muita huolia ja murheita, ei mitään kestoiluun liittyvää:

Tein tuttavuutta kolmena päivänä matkakorvausten hakemuksien kanssa kelalle. Tietysti käsin ja tietysti samaa soopaa jauhaen. Ja jokaisen paperin läpi käyden uudestaan ja uudestaan. Ihmeteltiin mihin meni useampi tuhatlappunen kesän aikana ja kun noita papereita täytti, homma todella alkoi hahmottua. Matkat, ruokailut, sairaalalaskut, satunnaiset lääkehommat (keskostipat ei ollut mikään edullinen kertaostos) plus raudat, joku lääke maksa-arvojen tähden jne. Ei sitä ilman pankkia olisi silloin selvinnyt ja silloin, kun vauva on kirurgisella teho-osastolla ei ole resursseja miettiä miten talous kestää. Fakta on se, että ilman muutaman tonnin lainarahaa  ei olisi syöty, ei maksettu asumisen kuluja parin kuukauden aikana. Tuskimpa myöskään olisi voinut mitään apua sosiaalitoimistosta saada, kun palkkatulot on ja on mahdollista saada lainaa. Kun tässä laskeskelen suuntaa antavasti päässäni, kestää reilun kaksi vuotta maksaa se laina pois nykyisella maksuerällä, eikä ole juurikaan mahdollista suurentaa eriä. Aika-ajoin se masentaa. 

Keittiö kaipaa remonttia.

Eteinen ei toimi.

Kylppäri ei toimi, pönttö on ainoa, johon ei tarvitse kajota.

Sänky on ala-arvoinen ja olisi terveellisempää nukkua lattialla.

Mitäköhän tapahtuisi jos olisin tottunut käymään säännöllisesti kampaamossa tai kantaisin huolta vaatteistani. Tai no, kannanhan minä, kun talvi tulee ja mikään vanha paksu takki ei mahdu päälle! Meille ei tule lehtiä, ei ole tv:tä. Ainoat menot on oikeastaan netti ja kännykkä, josta saa parin kuukauden välein laskun, ylistys dna:lle edullisesta liittymapaketista. Tänä vuonna ostin yhdet alle vitosen kengät, eli vanha kenkien keräilykään ei ole kukoistanut. Ei olla käyty tyypillisellä ulkomaanmatkalla. Taitaa olla vaakalaudalla edes kylpylässä käväsy Flamingoa kauempana. 

Hieman masentavaa, vaikkakin ihan normaalia elämää useimmille tutuille perheellisille. Toisilla ei ole edes työtä taustatukena. On se kieltämättä jotakin, kun on vakituinen työpaikka, vaikka jälleen kerran ollaan uusien fuusioitumisien pyörteissä ja paluu työelämään voi olla vaikka mitä -ellei sitten lottovoitto tule ja  tuo mahdollisuutta opiskella uutta ammattia. 

Ai niin, menolistaan vielä ne häät. Se tapahtuma kuitenkin on enemmän arvoinen kuin kahden kesken maistraatissa käyminen ja kotona kahvittelu läheisimpien kanssa. Vaikka välillä ei ehkä tunnukkaan siltä arjen myllerryksissä. 

Neiti on nyt saanut yhden tikkarin palkinnoksi kuivasta yöstä. Päädyin positiiviseen lahjomiseen, jos kyseessä on vain se viitsiminen. Illalla sovittiin, että usemmasta kuivasta yöstä saa sitten uuden petshop hahmon. Pitää ajatella hampaita.. Neidillä on onneksi hyvä luonto tavaroiden suhteen: kaiken voi jakaa ja ehdotin, että antaa kaverille lahjaksi yhden monista barbeistaan ja tyttö ei ottanut sitä mitenkään huonosti, että menettäisi jotain vaan saa antaa jotain omaansa toiselle. Pelkäsin hiukan, että tulee omimishetki, muttei tullut. No, nyt tuli mieleen joulukin.... EI. On lopetettava tähän, ei lisää paineita. Joulu on ja tulee, ehkä ei ole mitään ihmeellistä tai sitten on, sen näyttää aika. Itse en ole moniin vuosiin viettänyt jouluja, joitain vuosia olen viettänyt joulut töissä ja ainoot joulut mitä muistan on edellinen ja neidin eka joulu, mitkä vietettiin ystävien kanssa. Olimpa viime aattonakin päivän töissä..

Ja isännälle. Vastaus siihen monta vaippaa ostin, on vaan yksi. Ja se ei ollut niin kauhean kalliskaan. Ja huomautus vielä, että se, etten käy tosiaan siellä kampaajalla säästää varmasti monia satoja vuodessa... ;)

Kestovaippaviikon torstai ja perjantai

 Plääh!
Yrityksestä huolimatta en torstaina löytänyt yhtään kestovaippaa ja postinjakajallakaan ei ollu selkä väärällään vaippoja kannossa.
Sen sijaan kirpparilta löysin velourhaalarin, samantyylisen kuin mitä prismasta olen kuolannut, mutta ihan äärettömästi halvemmalla. Jokohan alkaisi riittää pikkuhiljaa.

Mutta, hamstrauksesta huolimatta osoitin tänään taas kykyä myös luopua tavaroista ja annoin siskolle vaatekaapista vaatteita pois, joiden kiinnimenemiseen on yli 30cm matkaa.. Me ollaan kyllä jo teni-iästä asti käyty toistemme kaapeilla, jokainen on käynyt jossain vaiheessa masentavan "painan niin paljon etten kehtaa kertoa" vaiheen läpi ja minä oon siinä edelleen. Sekin on tosi jännää, että aikuiiällä paino on seilannut ei raskausaikana 30 kilon haarukalla miten sattuu.

Tänään sitten tuli kuitenkin postissa ne kauan odotetut MBR:n AIO:t ja tsi AIO raidoilla. Avasin oven ekalla pimputuksella toiveikkaana, mutta se oli vain huoltomies. Kolmas kerta vasta toden sanoi..

                            Tässä nää vanhat MBR:t jotka on osottautuneet hyviksi meillä..

Koitin pikkusisko nro.2:sta aivopestä kestoiluun "tiiäks sää mitä niis kerttiksis on kun ne imee niin paljon tavaraa sisään" Joo, en tiiä minäkään. Kestoilu vaan koetaan niin raskaaksi hommaksi. No, sitten kun se aika tulee, syötän niille niin paljon kestoja, että ne ei voi olla kestoilematta. Tilaan pehmosia nöttösiä ja villiksiä ja kaikenlaisia kuoria, jotta se helpoin juttu löytyy.Kyllähän niitä on pakko sitten kokeilla.

Sisko muistutti, että olen aina ollut kova keräilemään kaikenlaista.. postimerkkejä, kiviä. (Muistan saaneeni kiitosta kun Kuusamosta kannoin kotia tuliaisiksi KIVIÄ)

Nauhavaipassa, kesää odotellessa

Siskon kanssa oli myös hääaiheista pohdiskelua. Olisi nimittäin heille ja meill tuloillaan sellaiset. Löysin ihanan mahtavan, meille miehen kanssa tutun joka sopii vielä alkuhistoriaamme todella hyvin paikan juhlien viettoon..mutta. Raha, plääh. En ole valmis ottamaan montaa tonnia lainaa häiden takia. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeä ja mulle suuren merkityksen juhla, vaan sillä, että asuntolainassa on ihan yllinkyllin huolta muuttuvassa maailmassa. Ja sitten taas se, ettei pankkitilinsaldo ole tähtitieteellinen, ei saa estää sellaista kuin avioituminen haluttuna ajankohtana.Siellä kun kaikki taas pitäisi ottaa talon puolesta. :( Eikun etsimään edullisimpia vaihtoehtoja..eikä se välttämättä tarkoita, etteikö yhtä hienoa olisi. Pitää toivoa, että joku muistaisi antaa häälahjaksi vastasyntyneelle kestovaippasetin, "tehkääs lisää muksuja". Riisillä on negatiivinen vaikutus muhun: vuos sitten osuma tuli muille osoitetuista riisistä! Näkyi lukevan naamakirjassa, että tänään pienellä kypsymisviiveellä oikeaankin osoitteeseen on tullut vaaleanpunaista rinsessaa.

Vaipan vaidos - vihreä bitti tutto päälle. Olisi aika kohta käydä kylvyssä, kokeilemassa uimahallin lämpötilaa ja sitten huomenna kokeilemaan uimista. Nyt kun gastroskiisi on enään parantunut arpi vain..

Kuvat lisääntyy taas tänne joutessaan. Niillä on olevinaan aina jotain muuta tekemistä.

Äiti vaippavieroitukseen

Kävin eilen vähän kirpparilla. Hypistelin ihania Eemukan s-koon tyttöjen värisiä AIO vaippoja, mutta hillitsin ja hallitsin itseni ja en ostanut. Olin oikeastaan kirpparilla kahdesta syystä: testaamassa kuika kätevää on kun on rattaat johon saa kaukalon kiinni ja etsimässä Vilperille 68-74cm paksumpaa vetoketjullista paitaa/takkia/hupparia. No, kiersin ison kirpparin läpi, kunnes sitten lähes viimeisessä pöydässä oli vaippoja.

4 vaippaa lähti mukaan:            
Raidallinen tsi sisätasku, sininen tsi AIO, raidallinen tsi tasku ja hilivinksis sisävaippa (josta tosin reisikummarit oli kuolleet).
Vaippojen ulkonäkö oli hyvin kaunis ja ei varmasti ompelija ole ekaa kertaa konetta käsitellyt ja hinta todella hyvä ja tuli mieleen, että tässä on sitä todellista ekologista ajatusta mukana. Uskon vakaasti, että nämä kilpailee lemppari merkkivaippojen kanssa siitä, kummat on parempia.

Pöytään jäi vielä samanlaisia vaippoja -meillä kun noita oikeasti on aika paljon.

Tuli kuitenkin aikamoinen morkkis, sillä tuossa pari päivää sitten meille tuli ne 5 uutta tsi taskua, tosin M/L koossa, eli vielä toistaiseksi liian isoja..
                               

Eilisten ostosten jälkeen tuli oikeasti hyvin ahdistunut olo, enkö pysty jättämään mitään vaippaa ostamatta.
Silloin kun ei ollut vauvaa, oli hieman vaikea olla hamstraamatta kenkiä, mutta niitä on abaut inhimillinen määrä kaapeissa -vaikken viime kesänä kaksia kenkiä enempää käyttänyt.

Vilperi on helppo lapsi. Kitinän, itkemisen ja karjumisen syyt on hyvin yksinkertaiset: nälkä, väsy, vaippa tai seura. Kun syy on vaippa poika innostuu kun vaatetta aletaan riisumaan päältä ja jos harmistuminen märästä vaipasta on päässyt pitkälle, huuto loppuu kun vaippa aukeaa. Parhaimmillaan vaippa ei tunnu yhtään märältä ja se pitää purkaa kokonaan, että se pienenpieni pissa sieltä löytyy, mutta herra se on tarkka. Monesti olen esitellyt sille, että tämä on kuivaliina ja sinä et todellakaan voi tuntea että se on märkä tai kylmä, kun se ei oo. Sitten vaan virnistellään takaisin.

Jos saisin jostain ompelukoneen, haluaisin opetella tekemään itse vaippoja. Kun tiedän kädentaitoni JA kiinnostukseni pysyvyyden, tarvitsisin suomennettuna ompelukoneen kuukaudeksi lainaksi. Ehkä tyydyn vain anelemaan opetusta jossain muualla kuin kotona ja aloitan parin kummarit kuntoon- projektin kanssa. Toiset fiksaa autoja, mun pitäis fiksata vaippoja.