Nallet tuli kotiin!

Perjantai oli koominen. Olin taas kerran kuoleman väsynyt aamusta ja mies nousi ylös pojan kanssa. Yritin nukkua ja vaikka kaikki oli suhteellisen hiljaa ei uni vaan tullut. Nousin ylös, tasan niin rähjäisenä ja mustilla silmänalusilla kuin mahdollista ryystämään kahvia. -Kahvia, jota olen juonut vasta tämän vuoden aikana, kiitokset siitä pojalle ja Kulmiksen talon kahville.
Ankeassa aamupala pöydässä oli tietysti arvailua, oliko aikainen nouseminen siitä syystä, että vaippojen on pakko tulla tänään. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä päivystämään postiluukulle. Aika junnasi paikallaan. Mies halusi suihkuun ja vannotti, etten saa avata sen nimellä tulevaa kuorta -kyllähän mun aina pitää ne palkkakuitit osata ulkoa kertoa puhelimessa, kun ne oletettavasti tulee..nyt vaan pitää vähän kokeilla maltillisuutta.

Postitäti (tai setä) tuntui olevan myöhässä, sillä olimme jo melkein menossa ulos, kun kolinaa alkoi kuulua. Olin erittäin estynyt ryntäämään ovelle vaikka mies koitti saada aikaan kilpajuoksua ja mahdollista painia kuoren herruudesta aikaiseksi. Tyydyin letittämään neidin hiukset loppuun ja vasta sen jälkeen keskityin anelemaan kuoren sisältöä saatavaksi. Sitä kohotettiin katon korkeuteen, laitettiin yläkaappiin, minne en yllä....tai en normaalisti yltäisi, nythän pompin siinä edessä kuin munamies pomppufiiliksissään (suurinpiirtein myös yhtä pyöreänä) ja sain napattua kuoren alas.

Aikuisten hienostuneen leikkihetken jälkeen, jota lapset luultavasti katsoivat kulmat kurtussa, että nyt ei oo noi ihan täyspäisiä, kuori availtiin ja sieltähän ne ihanat pehmoiset nalle-vaipat tuli. Voi sitä riemua!

Jostain kumman syystä, useana päivänä kun olen yrittänyt, en saa kuvia nalleista tähän lisättyä. Hermoparkojen vuoksi siis kun ne tuleevat toisesta pesustaan ulos ja kuivahtaa otan sitten uudet kuvat... ärinää.

Muuta loppuviikon elämään. Käytiin katsomassa torstaina vastasyntynyttä vauvaa kestoissa ja tuli taas niin ihmeteltyä, kuinka vauvat on pikkasia kun ne on juuri syntyneitä. Voi elämä. Oma vauva on jo ihan jätti verrattuna...

Neiti hoitelee vaipanvaihtoa:

Kuva ei suostu asettumaan oikein päin..

Niin jännää, että pitää paikallaan pysyä

Valmis! Ja kuvassa on tsi tasku ystävättären ompelema.

Oli tuossa sunnuntaina kokkailut aika vaiheessa, iskä nukkumassa ja vaippakiukku pojalla. Neitipä sitten vaihtoi vaipan, otti pois vanhan, vei vessaan ja laittoi uuden vaipan tilalle. Nappiin meni hienosti, mutta kuori tai villikset unohtui sisävaipan päältä ja tietysti oli ehditty kastella vaippa, ennen kun irtosin tarkastuskierrokselle. Molemmilla vaikutti olevan oiken hupaisaa vaihdossa. Mielenkiintoinen juttu, isompia lapsia ei nappaa yhtään vaipanvaihdot ja pienin sitten vaihtaisi joka hetki mielellään vaipan. Onhan noita nukeille saanut paljon vaihdellakkin, sattuu jokunen kesto olemaan sielläkin leikeissä..

Viikonlopun saldo vaippojen suhteen oli suorastaan heikko. Ei oikeen viitsitty mennä minnekkään pahemmin tai tehdä mitään ihmeemmin.
Kaveri tosin savon suunnalta lähetti virkistävän kuvaviestin löytämästään kestosta, jonka oli napannut mukaansa kirppisreissultaan. " En tiiä mikä tää on mut se oli niin hieno.." Maltan tuskin odottaa että saan sen hyppysiini..

Suunnitelmissa siintää pieni sisustusprojekti lasten huoneiden suhteen, kun tilaa pitäisi saada tehokkaamin käytettyä ja leikille myös omaa tilaansa.
Toivottavasti siihen hommaan saisi nyt vähän virtasta.
Tekisi mieli roiskia maaliakin seinille, mutta ollaampa nyt realistisia ja annetaampahan olla. Jos vaikka puretaan yksi kerrossänky ja yksi lastensänky, ilmeisesti myös kirjoituspöytä ja vaihdetaan huoneita ja mietitään mitä muuta tarvitsee sitten taas hankkia. Jossain lukee kohta, että vaihdetaan kestoja seinähyllyihin (ei ehkä kauheen tuhoontuomittu idea, varmaan monet sisustelee aika-ajoin uusiksi asuntojaan)

No mutta, palaamisiin viikon mittaan ja uusia Nalleja odotellen ;)
Mannamaan vaippa oli hienoinen pettymys, valitettavasti. Ei se oikein asetu. Varmaan joudun luovuttamaan sen suhteen.