Tänään kun pakastimen pesu lankesi tehtävälistaani ja Vilperi on sairaana tuli mieleen, ettei ole paljoakaan sitä tukiverkostoa olemassa. Joillakin onnellisilla on mummeja, kummeja, tätejä jotka käy arkisesti auttelemassa, ottaa vauvaa hoitoon ja tekee läsnäolollaan selväksi, että ne todella on läsnä. Meillä taas on hyvin vähäistä ja oikeastaan ainoat jeesiä tarjonneet on täystyöllistettyjä omalla työmaallaan. En osaa ja pysty pyytämään ketään, joka on aamusta iltaan (tai illasta aamuun) duunissa ja on omia pieniä lapsia avuksi omaan arkeen.
Välillä sitä miettii olisiko se helpompaa ilman kestovaippoja. Vai olisiko sen pesemisrutiinin muuttaminen paikallaan. Pesen joka toinen päivä pelkästään vaippoja, jotka on aina ensin huuhdeltuja -eli mitään hajuja ei synny. Ja meillä nyt pääsääntöisesti on melko siistiä -muttei koskaan tarpeeksi, aina pitäisi olla siivoamassa. Epäjärjestystä luo tällä hetkellä kestovaipat. Niitä on kaikkialla, paitsi juuri nyt ei ole keittiössä, koska siellä on melkein täyspuunaus ollut viikonlopun jäljiltä. Kun keksisi jotain, mihin noita vaippoja voisi tunkea niin, että ne löytäisi myös heti. Kun vaihdot tapahtuu ihan missä vaan.
No, onneksi meillä kuitenkin isikin kestoilee. Muttei kasaa. Kuivumaankaan siitä ei ole laittamaan kun hätätilnateesa, jää muuten suoristelematta ja kuivuminen voi kestää tuskasen kauan. Olisin kyllä onnellinen jos kuivausrummun sais.
Tässä menee mukamas unille Ronjan ja Roopen tuplaläpällinen sisis ja villikset.
-unia ei tullut vaan sappisaippualle töitä -luumusoseen muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti