Kevät tulee, piinallinen ripsa kestoperheessä.

Kuvassa Tiikeriemon rallitasku.
Yllättävän hyvin istuu sivunepilliseksi.
Taustalla kirppislöytö wanha ford.

Talvi on pian mennyttä, ilma lämpenee ja jee, taudit jyllää.


Puolentoistaviikon ripuli ei paljoa naurata. Tilanne on jo niin paha, että on pakko käyttää välillä kertakäyttösiäkin vaippoja, jotka tuokin istten toisenlaisia ongelmia.
Iho on rikki ja varmaan on seuraavaksi joku valaanrasva haettava testattavaksi millä sitä iso pelastaa. Jos ei tartteisi miettiä mitä on sopivaa julkaista laittaisin kuvia, mutta jokin raja julkaistavilla kuvilla.
Harsot on todettu kaikkein parhaimmiksi herkkää iho vasten ja niitä on meillä paljon. Harso myös imasee tehokkaasti ihan vetisen ripulin.

Riisipaperi on ollut pop. Ukki ehdotti, että laitetaan se riisipaperi siihen kerttikseen suojaamaan ihoa, muttei siitä oikein mitään iloa ole. Riisipaperi pelastaa vähän pesu-urakkaa, sillä homma on aika villiä ilman toista käsiparia. Kakat on saatava putsattua nopeasti pois ja se ei välttämättä ole ihan helppoa, jos vaipatettavalla on jotain muuta mielessä.

Missäköhän järjestyksessä kaiken kirjaisi..?

1. Mies lupasi yhden timantin vihkisormukseen, mikäli pysyn 1 vaippa per viikko hankkimistahdissa. (odotan postista vihreän variksen L koon neljättä aio vaippaa ja tämän viikon vaippaa en ole vielä edes katsonut)

2. Isompi neiti on edistynyt yökuivaksi opettelussa ja meillä ei ole viikkoihin pesty hänen vaippoja tai petivehkeitä. Tähän on mennyt 40e rahaa, sillä lahjonta on ollut se a ja o. Motivoi kummasti nousemaan sängystä ja kävelemään vessaan kun jokapäivä muistuttaa mitä saa seuraavaksi. Kuvassa näkyy mitä on jo tienattu.

3. Pottailu aloitettu ja siinä edistys on huimaa. Normaaleissa oloissa ei paljoa kakkavaippoja pestä, Vilperi hoitaa homman asianmukaisesti ja osaa olla iloinen saavutuksistaan.

4. Sitten olisi tarinoita lähimenneisyydestä, kun kaikki ei ihan mennyt nappiin.


Pienen herran ensimmäinen selkeä sana on ollut äiti, ylläriiiii.
No, tämä sana kuului viimeviikolla harvinaisen pitkän yöunen jälkeen pojan uudesta huoneesta napakasti huudeltuna. Siinä sitten unenpöpperössä hilppasin toiseen huoneeseen ja löysin aurinkoisen kaksihampaisen vesselin naantalin aurinkona sänkynsä jalkopäädystä seisomasta. Ja huone lemusi kuin koko kesän auringossa varjotta seisonu huussi. Kun siinä silmiä räpyttelin, totesin ennen pojan nostamista, että ei jumalauta, tällä ei oo vaippaa.

Tosi kiva, Vaipan paikansin tyynyn viereen. Siinä se oli, uusi vihreän variksen tarrallinen aio, toinen tarra auki, muuten kivasti suljettuna. Ei tarvinnu katsoa sisälle mitä siellä on, sen kyllä haistoi. Kun uskaltauduin laittamaan valon päälle havaitsin yhden läjän olevan siellä jalkopäädyssäkin. Mikä onni, ettei sitä näkynyt olevan käsissä tai kasvoissa. No, koitin huudella miestä apuun, mutta ei se mitään liikkeelle päässyt. Poika suihkuun, sitten petivaate kerrallaan huoneesta ulos, rukoillen että patjan suojus on paikoillaan, pesuun ja konetta täyttämään. Pesukoneen, ensimmäisen niistä päivän kolmesta, sain päälle kun mies pääsi sängystä ylös pällistelemään tapahtumatta. Poika suuttui kun sitä alettiin suihkusta pois ottamaan (kuten aina).

Virheeni oli yöllä se, etten laittanut villiksiä vaipanvaihdossa päälle. Tai edes jotain housuja.

Kuvassa tämänhetkiset Vihreä Varis L koon aio:t ja osa varastomme Hahtuvahulluista Helmi taskuina ja aio:na, joilla on käyttömukavuus kohdillaan. Ja kuivuu nopsaan, mieskin saa kasaan ja on hirrveeeen hyvii.

No. Sai se mieskin osansa kokea, kun vaippojen kanssa ei mee niinkuin pitäis mennä. Tai toivois.
Lähdin sunnuntai-iltana auttelee kaveria muuttopakkauksessa ja mies jäi kotiin laittamaan lapsia unille. Jonkun ajan päästä tulee tekstiviesti, jossa mies halusi jakaa sattumuksen vaippojen kanssa.

"Jotta voisit jakaa kanssani tämän ilon. Se oli jo sängyssä selällään kun kuului aivan vessan vetämistä muistuttava pieru. Isä reippaasti nosti lapsen ylös ja katsoessaan villiksiin valui sieltä juuri sitä itseään ulos. VOI APUA ja eikun käsi alle ettei mitään mene lattialle. Tästä sitten isi ja lapsi pesulle 20 min ja nyt se tuossa olohuoneen lattialla iloisena huutaa "ääti, äätee". Voi tätä riemua, kumpa olisit kanssani" 


Oli siis vaippa vähän fuskannut. Ehkä tulos ei olisi ollut niin kaottinen jos ylös nostaminen ei olisi tapahtunut niin nopeasti. Ne oli seittemännet villikset joita pesin sinä iltana. Sen jälkeen ei onneksi ole tarvinnut pestä, mutta nyt on vasta toinen päivä menossa.

No, tässäpä tämä päivä onkin vierähtänyt. Mitään ihmeellisempiä vaippoja ei ole tullut ostettua, muutamat harkkarit on hankittuna, mutta poika ei vielä niiden kanssa oo valmis pelaamaan, vaikkakin tuohon riisumiseen alkaa olla kykyjä. Haaveilen yhä edelleen kaikkien testattujen ja käytettyjen vaippojen ylöskirjaamista ja arvionteja.  Ja vaippoja on harvennettava varmaankin abaut kolmellakymmenellä, jotta voidaan hankkia luultavasti kesänaikana harkkareita, josita ei olekkaan aiempaa kokemusta.

Kestomania iski taasen...

Tilituli, tilimeni, sille minkäs teit, kun addiktiona on kestovaipat ja joku kiva ihminen laittoi ihan uusia vaipattimia ihastuttavilla tarjouksilla myyntiin. Isi hei, vippaa mulle ruokarahat, voi kuulua loppukuusta. Siis ens kuun loppukuusta. Vika kuukaus luvassa, jolloin opiskelija ja äitiyslomalainen koittaa selvitä arjesta.

Tuli tilattua hahtuvahullun tasku ja nyt on menossa kyselyä vihreistä variksista, jotka meijen iskä tosiaan luokitteli parhaiksi vaipoiksi ikinä.

Meille on myös kotiutunut tässä välissä hahtuvahullun aio:ta, Nallen xl-taskua isosiskolle öihin ja toimii!
Olenkohan maininnut sampsukan harkkarimallisesta aiosta? Hyvä on pito, hyvä on istuvuus, mutta aivan liikaa vie aikaani pujotella niitä imuja sisään ja olen nyt siitä luopumassa :( Meni vähän harhaostokseksi sekin.

KVK:n tasku oli kokeessa. En ole nyt ihan vakuuttunut tosta velourmaisesta laminoidusta kankaasta, jää liian kovaääniseksi -eteenpäin vaan.. (vuonna nakki ja kivi kun saan omaa aikaa)

Tässä muuten taas kerran vajaa Nalle-kokoelma:

Nalleja siellä, nalleja täällä... mutta kohtapa meillä on hahtuvahullultakin kokoelma.

Tilat vaan on loppuneet kauan sitten jo säilöä ja tässä tulee paras: Herra himppua vaille 9kk käy päivittäin monesti potalla. Viime viikolla ei tarvinnut juuri kakkavaippoja pestä. Pottailu on kivaa ja onhan se helpompaa kun ei niin montaa vaippaa tule päivässä... (tuskainenirvistyshymy)

Kesäksi söpöt villekset, iskän ajatus oli että pitääkö nuo muka mitään.

Kyllä vastaavat ainakin isosikolla toimi hyvin aikoinaan. Ne oli ihanan punaiset..ja saivat mustikasta ikuisuustahrat.

Nyt taas alkoi todenteolla pätkiä lauseiden kirjoittaminen tähän. Ja päässä pienellä herralla on taas uusi kuhmusarja. Sitä mentiin leikkimään sitten eläimillä ja ei sitten muistettu, ettei ihan vielä voi päästää irti tuesta. Sitten herra merkkailee huonekaluja kahdella hampaallaan sen minkä kerkeää. Noiden pitäisi säilyä koko elinikä mutta epäilen suuresti, jos noin hyvältä maistuu. On ensimmäinen lapsi, joka järsii puuta.

No, ei auta. Kohti iltaisia kotitöitä. Aikaa kolme tuntia yöuniin. Ehkä.

Kun kamera ja tietokone ei pelaa yksiin..

Koko ilo kestojen kuvaamiseen on mennyt, kun ei tämä kurja kone voi vastaanottaa kuvia kamerasta.

Tosin, on tässä muutakin puuhaa kuin kestovaipat. Hääsuunnittelut. Ai että on hankalaa. Lapsena olin ehkä sellanen halukas näkymään ja kuulumaan ja olemaan keskipisteenä, sitten myöhemmin halusin olla tärkeä ja näkyvä omissa piireissä ja nyt jos voin tarkkailla tilannetta sohvalta peiton alta ja osallistua ohimennen EHKÄ keskusteluun, se on jees. Ajatus siitä, että kaikki tuijottaa minua ja höpöttelee jotain suorastaan pelottaa. Jos olis sellaset häät, et sanotaan sille vihkimisen suorittavalle sedälle tai tädille joo ja sitten jos mää vaikka oman pienen tiimin kera kokkaisin ruokaa ja jotkut veis sitä vieraille ja ne ihan vaan keskenään höpisis niitä näitä siellä jossain?

Tai voisko laittaa jonkun teeman.. kaikki vieraat tulee kestovaipoissa? Tosin en kaipaisi kauheasti lapsosia paikalle jotta haluavat voi nauttia lasin jos toisen ja jonkun on aina huolehdittava pienten hyvinvoinnista. Itse ottaisin omat pellavapääni polttamaan pöytäliinoja ja oksentamaan tuntemattoman juhlijan kassiin vain niiden kummien tai läheisten sukulaisten häihin. -Ah, siskoille terkkuja, ne tulee kaikki teije häihin kun uskallatte mennä vihille asti... omat lapset tietysti on mukana, sitten vaan vedetään pitkää tikkua ketkä on ne onnelliset, jotka saavat hoidella sinäänsä helppoja isompia ja sitten sitä alle puolentoista vuoden ikäistä Vilperiä, joka jo nyt 8,5kk saa aikaan vaikka mitä kivaa ja vauhtia piisaa...eikä mikään ole este, oikeasti. Tiedän, että ennen kesän alkua meillä on valjaat ja joltain kaverilta lainattu koiran juoksutus naru, jolla saa stopattua menon semointein.

Puhutaan vähän kestovaipoistakin.
Ostin villiksiä. Vähän niinkuin possua pussissa ja sitä rataa. Muistakaa aina ne kuvat ja sitten vasta päättää. Tulipahan maksettua oikeasti tosi muhkeasti pöksyistä, jotka on hyvin hyvin kulahtaneet ja korjaaminen ei ole mahdollista niinkuin polvien kohdalta. (paikallisen ompelutarvikeliikkeen täti lupasi neuvoa ja ohjeistaa pöksyjen korjaamisessa kun meen niiden kanssa paikalle) Hyvää palvelua.

Itelläni on kestovaippojen inventaario menossa. Turveimu on hukassa. Joudun ehkä purkamaan sohvan sen takia.Sitten pitää hankkiutua eroon kaikesta mitä ei tarvita. Iskä meinaa aloittaa potattamisen opettamista, kun yöt alkaa sujua. Opettaa sitä ennen kuin poika osaa juosta potan nähdessään karkuun, Nyt se vaan pakenee kaikkea epämielyttävää ryömien tai kontaten.

Iskä on opettamassa poikaa myös irti yöllä syömisestä. Valitettavasti tuon vatsa ei anna armoa vielä 8h putkeen. Mutta jos 3-4 välillä saa pullollisen velliä, unta riittää abaut 10-11h. Melko hyvin on sisäistetty nukkumisen ideaa ja useimmiten päiväunille (joita pitää nukkua ainakin kolmet) nukuttaminen onkin helppoa: vie vain sänkyyn. Valitettavasti unet voi olla hyvinkin lyhyitä. Kun yösyöpöttelyä rajattiin, välittömästi tuhdin yövaipan tarve on pienentynyt.

Tänäiltana, koska kaikki pitkät villikset on pesussa/kuivumassa (puklailun tähden) yövaipaksi laitettiin vihreä varis AIO (L) hyvin täyteen ahdettuna. Mahdollisesti vaihtoa ajatellen varattiin Hahtuvahullun Helmi tasku (L).

Totesin ohimennen tuossa, että jos massiivisesti ostan vielä vaippoja, niin vaipoissa pitää olla lisäsäätötarra. Vinkki vaan oman maun mukaan tehtävälle vaipalle, pisin ikä tulee kun sen saa säädettyä hoikalle kuin pyöreämmälle. Varishan olisi aivan liian iso ilman tuota jumalaista tarraa ja uskon vaipan nyt riittävän jopa loppuun asti. Hyvällä onnella. Jonain päivänä kun voitan lotossa teetän kaikki vaipat uusiksi.

Viikonloppuja ja veikkauksen pistettä kohti.

Jälkikäteen siirrettyjä kuvia ostoksista:

Ensi kerralla päivitetään toivottavasti schleich kokoelmaa. Tänään tuli "pari" uutta.. villisika, miekkavalas, alpakat (kaikki), afrikansiili, haisunäätä, kääpiövuohi, jokin kauris/peura, en muista.... Ja huomenna isi poraa vihdoin lasten huoneeseen hyllyt seinälle ja ne pääsee turvaan. Eipä ne hyllyt ookkaan antaneet odottaa itteensä, tai ehkä porakonetta kuin abaut vuoden. Muuttolaatikot on sentään kyllä jo purettu ja aikuisiän pisin samassa osoitteessa vietetty aika täytetty.

Schleich shoppailua, uusi kestoja ja lastenvaateostoksia..

Mikä siinä on, kun ei saisi ostaa mitään, ostaa kaikkea ihan älyttömästi. Tai miksi kaikkea on ihan possuna tarjolla, kun rahaa ei olisi laittaa?

Karkasi taas vähän mopo niin sanotusti käsistä: meille tuli 5 uutta nallea, viljamin tasku, onnibumin villikset, bellapuun aio...... parin viime viikon aikana. Luovuin kyllä muutamista vaipoista jotka ei enään ole sopivia tai ei koskaan ole olleetkaan, mutten silti päässyt edes 0 kohtaan vaan taas voi lisätä ylpeänä jonkun kympin sinne syntilistalle.

Eikä siinä vielä kaikki, ehei. P.o.p:lla oli alennusmyynnit. Se oli se onneton sunnuntai kun lähettiin Hesaan junalla viettämään aikaa ja kamppiin ja siellä oli sitten mekko.
Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt on paitaa ja bodia, leggaria ja pöksyjä. Ja sellanen shoppailuholistin morkkis. Jos joku on joskus kokenut railakkaan illan vieton jälkeen morkkista siitä alkoholinkäytöstään ja mahdollisesta turhasta rahanmenosta, tää on tasan samanlaista.

No mutta, eikä siinä vielä kaikki. Ne perkeleen, suoraan sanottuna, eläinfiguurit. Schleichit. Voi jumalauta tää harrastus tulee kalliiksi! Lisään tähän toivonmukaan kuvia (jos se taas onnistuu) ja siinä voi alkaa haukkoa henkeä, kun ajattelee noiden hintaa kappaleelta ja sitten todetaan, että nuo on vain niitä toissijaisia muita elikoita, ne hevoset on sitten ihan erikseen....

 Vasemmalla ns. Aasia/Australia suunnan kamuja ja oikealla edustettuna Afrikkaa...

                                             Tässä sitten vähän pohjosemman porukkaa...

 Kotieläimiä.....

                     ....ja koiria...






Hevosista ei ole vielä kuvia ja keijutkin on kai edelleen kameralla, josta ei saada mitään kuvia siirrettyä koneelle.

No, mutta. Viime viikolla löytyi äiti jääkarhukin ja sitten olikin tullut jo uusia 2012 eläimiä ja huokaus, taas on kymmenia mitä ei ole. Kaikki on vaan pakko saada. Ja pikkuneitikin selittää kokoajan siitä keijusta joka istuu kukassa.

Kuvasin hienosti kaikki 28 Nallea, mutta nekin junnaa siellä kamerassa odottelemaas ihmettä nimeltä uusi tietokone uuden tilalle. Meillä oli taas viimeviikolla täydellinen kaaos pyykinpesun kanssa, varattu kuivaushuone olikin täynnä tavaraa ja lopulta kaikki pyykki mitä oli piti pestä lauantai aamuna ennen kun suunnistettiin omille menoillemme ja kyllä niin kiristi hermoa. Varmaan on omakotitalo ja iso piha ja perunamaa sitten kun on liian vanha olemaan äiti pienille lapsille...

En osta, en osta.... äääääh..

1209..1214....1231....

Hiphei. Laskin vaipattimien menoja. Ei ole tullut ihan niin halvaksi kuin kaavailin. Ja mikä parasta, tämä tauti ei parane. Kestopeput facessa ja luojalle kiitos, etten ollut koneella kun niitä mitä olisin halunnut joku napsutteli ruutuun. Vinguin tosin kyllä miehelle, miten siellä oli se ja se ja olisin juuri halunnut sen ja sen.

Mutta. Nyt on aika olla ylpeä. Minä olen kävellyt sopivan kokoisten vaippojen ohitse kirpparilla. Ihan oikeasti, ei niissä mitään vikaa ollu. Päätin vain (hetkellisesti) että meillä on tarpeeksi.

Vekaravinttiin en ole uskaltautunut sitten joulukuun sisälle, sillä aina siellä kilahtelee käyntini aikaan kassa.

Meillä oli lauantai iltasella operaatio ihan kaikki paitsi patja pesuun pinniksestä.
Ei. Vaippa ei pettänyt. Nukkumaan meno oli jotenkin vaikeahkoa ja kamala kitinä päällä. No, syy löytyi erittäin haisevana ja roiskeisena: parsakaalit oli pitkin sänkyä. Kun mies sitten helpottunutta vauva-parkaa riiputti vessaan alettiin tutkia mitä vahinkoa oli tapahtunut. Ensimmäisenä todettiin paidan tietenkin olevan mennyttä. Ja sänky näytti toivottomalta. Miksi ihmeessä sen pinnasuojuksen piti ollakkaan niin vaalean sävyinen.... Villikset oli ihmeen kaupalla täysin säästyneet ja tietenkin vaippa. Outoa, sillä sukatkin oli tahmaiset!
Siinä sitten kaoottisen pyykkimäärän kanssa ja helvetillisen kuivaushuoneen varauslistan kanssa päädyin pesemään pyykkiä lähes puolille öille. Anteeksi vaan, ei ole reilua naapurustoa kohtaan, mutta ei sitä kaikkea voinut jättää vaan odottamaan. :( Poden omantunnon tuskia edelleen.
Vauva sen jälkeen kun se sieltä oksennuksen seasta pelastettiin oli kovin tyytyväinen. Ei sillä oikeen ikinä mikään pulautusten jälkeen olekkaan ollut huonosti.

......

No, eipä ollut ainutkertainen kokemus tuo koko sängyn kamojen vaihtaminen. Siellä taas pyörii kolmas koneellinen pyykkiä. Huomasin juuri oleskelleeni aamuisissa oksennuksissa koko päivän.
Ja edellisen valvotun yön jäljiltä saadaan vihdoin kevyttä kestovaippa kaaosta: vaippa tuli yli. En jotenkin tajunnut unien jälkeen vaihtaa sitä ja vasta äskettäin kärttyinen vauva ilmaisi ärtymyksensä tarpeeksi vahvasti. Onneksi sentään kerkesi nyt pyörivään koneelliseen se vaatekerta. No, kuiva MBR:n aio päällä ja pinniksestä kuuluu uniöninää. Nyt kaikki jumalat, epäjumalat, hammaskeijut yms.yms. edes tunnin unet, pliis. Yksi tunti.

No, kai se 20min on myös jotain.
Koko viikko on mennyt sairastaessa ja kaverimme vauvarokko tuli kylää. Onneksi nyt ei enään mitään ihmeellistä ole, iho vähän jännä.

Kestopepuista bongasin hahtuvahullun kaavalla tehdyn merkittömän vaipan
-joka yllätys, yllätys onkin sitten pul-vaipoista niitä eniten käytössä olevia.

Tässä tällänen pätkissä kirjoitettu teksti. Aika aina kortilla ja toista viikkoa vanha. Huokaus.

Ostetaan lisätunteja vuorokauteen.

Varista ja nalleja.. unikoulua ja sitä rataa...

31.12.
Alkais olla parin tunnin päästä tämä vuosi pulkassa.

Meille tuli viime viikolla Vihreän variksen AIO jonka shoppailin facebookin kestot kiertoon ryhmästä. Ja perhana, meijen iskä sen ekana korkkas ja mä en päässy edes testailemaan. Ihan vähän katkera.
Kestojenyön nalletkin pääsi kotia ja käyttöön.

Meijen iskä myös totesi ihan muutama päivä sitten, että alkaa olla kestojen kanssa expertti, että voidaan seuraava kestotettava hankkia. Odotetaan ens viikolle esikoista odottavaa miehen alkuperäistuttua pariskuntaa kylään -saas nähdä markkinoiko niille kestoilun.
Nykyään se jotenkin on niin arkea, ettei sitä edes huomaa. Vaikka on ollut tautia liikenteessä ei ole pahemmin kestot kaapista loppuneet. Eilen väännettiin yhdestä S-koon nallesta onko kuiva vai ei hetki. Musta se oli märkä, miehestä kuiva. MINÄ olin varmasti oikeassa. On muuten aika helkkarinmoinen imu siinä mokomassa.

Jätkä on jotain 8,5kg. Ulos mennessä kiskotaan päälle 74 reiman toppis ja iskä on heitelly 68cm bideja kauheen kasan lipastosta pois. Koska olen ottanut väkisin omaa uniaikaa lukkiutuneena minikokoiseen huoneeseen on isi saanut tuskailla ihan keskenään mitä laittaa millonkin päälle.

Unikoulu jatkuu ja jatkuu. Juuri kertaakaan ei olla luovutettu ja nukkumaan käyminen on aikaistunut. Mekkala on kyllä aikamoinen, mutta herra nukkuu omassa sängyssään. Herää liian usein. On olevinaan nälkänen. Isosisko syö paljon vähemman 6 päivänä viikossa. Karkkipäivänä isosiskolla on loputon vatsa.

Tänään iloisesti hain isovanhempien sponssaaman stokken tripp trappin. Suuria aaltoja. Eikä hetkeäkään liian aikasin. Hakureissun aikana kuulin puhelimessa tarinaa siitä, kuinka syötettävä sitteristä on ollut lähdössä omille teilleen. Istuminenkin sujuu jo jokseenkin. Joulupukki oli melko kiva tänä vuonna. Shcleich kokoelmakin on vähäsen karttunut, itse sain yltiöromanttisesti sotanorsun mieheltä lahjaksi. Pojan mielestä kaikki eläimet sopii hyvin ikenien hankaamiseen. Tiikeri ei kuitenkaan ole yhtä kiva kuin texasin härkä. Härällä on liian pitkät sarvet ja sitä ei sais syödä. Purulelut ei ole kivoja jos saa kiini jostain ei purulelusta. Huokaus.

Pojun joululahjoja

Kestovaippoja on poistunut keskuudestamme. Mutta on niitä tullut lisääkin, muttei enään niin kauhean tiheään tahtiin. Isosiskolle löytyi iso kuori. Oltiin peräti viikko yökuiva -kunnes rauhaa häirittiin rajusti ja stressi aiheutti ihan selkeästi paluun takaisin. Napsista vain. Kiitos ja kumarrus.

HH woolit tontulla

Vuosi vaihtuu ja nukkmatti kutsuu.

Vapaa ja kerttis vs. kestovaippa hajutestiä..

Unikoulu on edennyt aika hyvin. No, vasta muutama päivä, mutta kuitenkin.
Perjantai iltana mummilla hoito meni hyvin ja vaikka mummilla nukkui ja autossa kotimatkalla nukkui ja vaikka isi sänkyyn laittaessa sanoikin, ettei tänään sitten väännetä, saat valvoo jos haluut, poju kävi pienen pehmoleluille höpöttelyn jälkeen omatoimisesti yksin nukkumaan! (tänään se ei menny niin hyvin..)

No, me päästiin syömään kaksin ravintolaan, vaikkei sekään tietenkään mutkattomasti mennyt.
Sitteri ja mummille kerttikset unohtui.
Laitoin korkkarit, teki kipeetä kävellä.
Ei varattu pöytää etukäteen -pikkujoulukausi..
Käveltiin Helsingin ydin keskustaa vajaa 2 h (niissä korkkareissa) läpi ennen kuin päädyttiin vakkaripaikkaan, josta on tullut vakkaripaikka vahingossa.

Meille luvattiin ehkä tunnin odottelu vapautuvaa pöytään, mutta ei kerenny aulabaarissa pitkin istua kun pöytä vapautui. Aloitettiin alkupaloilla. Miehelle etanoita ja mulle katkaravunpyrstöjä valkosipuliaolissa. Ja punaviiniä Ja patonkia. Voe elämä, kun oli hyvää. Kauhee arpominen oli mitä syödä. Kävin vessassa ennen ruuan tuloa ja mokoma ukko oli tilannut mulle toisen punkun. Pippuripihvini oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli suklaakakkua jätskillä ja suklaajätskiä suklaalla, suklaisesti. Tuli ihan kaamea ähky.
Taisi olla 2009 kun ollaan viimeeksi syöty täydellinen setti suomessa, muuten on joko ollu alkupala tai jälkkäri ja ei koskaan viiniä. Nyt oli, tosin ei pulloa niinkuin silloin, vaan mulle pari lasia.

Kotona meinas tulla yötämyöten siivoustressiä. Vieraita tulossa ja kaikkea.

Noh, pikkuherralle jäi mummilta kerttis yöksi. Onnea, onnea. Mies nyrpisteli ennen kun me ehdimme nukkumaan sitä ihan kauheeta hajua, vaikka sinne oli vaan tullut pieni pissa, jota ei uskallettu vaihtaa ettei herra herää.
Itse en jaksanut yöllä kuunnella kitinöitä ja ahdoin itseni lasten kerrossänkyyn.

Noh, sitten tähän hajuhajuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että parin päivän kestot avoimessa kasassa pesusoikossa ei ole mitään verrattuna yksi helvetin kerttis jossa on kaikki tavarat sisällä. Ei järki oikeen riitä selittämään sitä hajun eroa. Mitä helkkarin skeidaa noissa on sisällä??
Huomen aamuna saa vieraat nuuskaista aamutuimaan vähän hautuneita kestoja ja tuota kerttistä, jota ei tietysti ole ulos viety roskiin, koska meijen roskis ei ollu tänään vielä täynnä -eli ajatus siitä, miten loppupelissä kerttisvaippojen kanssa mennään, eli viedään kun muut roskat viedään.

Oon muuten jännittänyt koko ajan milloin joku valittaa taloyhtiössä vaippojen kuivauksesta yhteisissä tiloissa. En nimittäin usko, että moni osaa ajatella sitä kuinka monta kiloa kuussa meiltä vauvan ja yökastelijan kanssa tulisi kuussa vaippakamaa tuonne roskikseen. Voihan se olla jollekkin ongelma ja epämiellyttävä asia. Vaikka ei sen kummosempaa olekkaan pesun jälkeen kun vaikka rankasti hikoilevan urheilijan vaatteet.

Uuh, kello on puolen yön ja jee, mulla on pyykit pyykkituvalla. Ja se oli taas täynnä, niin ainoastaan yksi harso oli 5h aikana kuivunut...
Meillä olisi huomenna tarkoitus nauttia voileipäkakkua pulivuotisten kunniaksi ja jos vaikka ns. kummikummitukset saisi vihdoin kasaan. Meinaan olla kamalan katala ihminen asian suhteen. Ärsyttää se tavanomainen vouhotus, kuhan on vaan sellasia ihmisiä joita näkee ja joita voi sitten sanoa sisaruksille omiksi kummeikseen, kun niillä muillakin on.

Unikoulua ja uusia vaippoja

Torstai

On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.

 Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...

Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.

No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.

Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.

Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.

Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.

Vapaa-aika on hyvin rajoittonutta ja elämä täynnä mullistuksia. Mutta ei hätää, vaippoja on tullut lisää, Nalle-kokoelma senkun vaan kasvaa ja kasvaa....

Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah,  ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.

Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.

Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.

 Tää L kokoinen yövaippa saapui postitse hartaan odottelun jälkeen. Nyt alkaa olla vaipatinta Nallena siten, ettei ihan heti lopu kesken. Ongelmana vaan alkaa olla se, ettei jotain vaippoja enään tule käytettyä ollenkaan. Oonkin alkanut kerätä pussiin vaippoja, jotka lähtee uusia koteja kohti. Luulisi että parilla eurolla ne meneekin eteenpäin.





Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.

Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.

Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.

Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...


Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.

No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.

Vaippojen yö....

Ja siitä se starttasi ja missasin tietysti alun.
Jokaisella mukulalla oli jotain kontolla ja isoimmat on edelleen iltapalla.

Pienin taisi isän toimesta mennä unille ja jollain ihan satunnaisella vaipalla, jonka pääsen vaihtamaan jossain vaiheessa. Noh, onneksi on vaippojen yö ja pakko valvoa.

Sormet syyhyää ja välilehdet kovassa selauksessa. On mennyt varmasti jotain ohi, mutta L-koon NALLEJA tietysti on jo tilattu.

 Siis lisää näitä mulle... eiikun... vauvalle.

Vihaan pyykkäämistä..

Luvassa erittäin katkeroitunutta tekstiä, erittäin paljon.

Vihaan pyykin pesemistä, vihaan naapureita, vihaan ihan kaikkea. Vihaan näitä helvetillisiä päivä, jolloin saa olla koko saatanan päivän, joka helvetin vaipan, joka perkeleen syötön yksin. Puhumattakaan siitä, että saa ihan itse valvoa yöt saamatta nukkua päivälläkään. Alkaa purkautua ystävämme raivo ulos. Ihan pikkusen vaan. Eihän tässä mitään, jos ei tietäisi muista mahdollisuuksista.

Kun väsyttää ja vituttaa, sitä miettii millaisia kivoja asioita elämä sisältää. Köyhä elämä sisältää, sillä tälläkään erää ei oikein selvyyttä ole, millä helkkarilla sitä sitten joulua vietetään ja onko koskaan mahdollisuutta saada sänkyä, joka olisi niinsanotusti ehjä. Monella kun on vierasvarakin parempi kun meillä, se missä nukutaan joka yö.

Eniten nyt, niinkuin usein muulloinkin rassaa pyykipesu. Sehän on ihan kivaa hommaa sinäänsä, mikäs siinä puuhaillessa, mutta A) meillä on hyvin pieni kone ja sekin on saatu kone, ei ostettu. Edellinen hajosi, joka ois pyörittänyt enemmän pyykkiä kerrallaan. B) Meillä ei ole kuivausrumpua. Sitä, mitä olen halunnut jo kauan. Sitä, millä saataisi tätä törkeää pölyn määrää vähäisemmäksi, sitä millä säästettäisiin useita tunteja ja vielä enemmän hermoja, sillä joku vitun idiootti on keksinyt että hääpäs varailee nyt sitä kuivaushuonetta keskellä viikkoa -vaikkei siellä aiemmin ollut tapahtumia kuin viikonloppuisin. No haistakaa kukkanen jokaikinen, mä alan pestä myös viikonloppuisin ja katotaan kuka kerkee eka. Ihan v***n sama. C) ei ole aikaa. Pitää olla siellä, täällä tuolla. Yritä jumalauta mennä suihkuun jos muksu on nukkumassa. Aivan varmasti juuri kun hoitoaineen tai parhaallaan shamppoon saa päähän se alkaa huutamaan kuin joku yrittäis sitä mukaansa kaapata. Joka välissä on jotain, mitä pitää tehdä. Parhaillaan on ruokailuastiat pöydästä siivottavana. Kaikki, minkä tekemisen jättää samantien tekemättä kasautuu parhaillaan useita päiviä vieväksi projektiksi.Mikä helvetin pakko se on mun olla kokoajan tekemässä jotain? Ei mulla jumalauta ole sitä omaa aikaa sulkea kaikkea ympäristöstä pois ja tahkoa vaikka jotain peliä. Enkä mä ole ainut aikuinen täällä ja nelivuotiaalle riittää, että se siivoaa iltaisin huoneensa.

Sitten päästäänkin siihen kivaan, mikä rassaa. Kun ei ole aikaa ja kaikki kokoajan kaatuu niskaan ja on tiukkaa ja ei pysty hankkimaan kunnon konesysteemiä niin voidaan sitten hommata pelikone. Omapahan on jokaisen aikuisen asiansa, mitä hommailee ja omapahan on murheensa, jos on sitten vähän kireämpää tunnelmaa, kun ajankohta on mitä huonoin ja ehkä kotiin olisi jotain tarpeellisempaakin tarpeessa. Mutta ei. Se on se pakkosaada. Kun aikaakin on niin suunnattoman paljon. Puretaan nyt Sievisen Paulan tapaan tuntoja oikeen kunnolla nettiin. Olisi ne hetket jotka vähäiset saisi nukkua aamusta, kun olisi toinen aikuinen paikalla v***sti antosempia ja hyödyllesempiä jos vaikka pidettäisiin se ovi kiinni. Turhat valot poissa. Meillä on vaunut ja olen herkänunen kruunaamaton kuningatar niin ei sitä vauvaa kannata makkariin nukkumaan tuoda. Eikä se ole kiva herätä siihen, että vauva kiukkuaa kun on nälkä, vaippa, seura kun sitten tahkotaan sitä pelikonetta.

Ärsyttää.

Univelkaa on.

Ärsyttää lisää.

Kurkussa mättää jokin ja torstaina varmaan saa tietää onko siihen olemassa jotain lääkettä.

Tekee mieli heitellä kestot parvekkeelta alas, antaa herralle vihko missä kaikkien hankintahinnat on ja kertoa, ettei enään jaksa tätä pyykkäyshelvettiä ja samalla karsia 70% talon vaatteista uffille, niin ei jumalavita tarttee olla kokoajan pyykkäämässä.


Vihaan, pyykkäämistä.
Ja vähiä unia.
Ja sitä, kun ei ole AIKAA.

Onnea niille kaikille, joilla on sukua ja perhettä ja läheisiä ja vauvavapaata ja ehkä jopa parisuhteelle aikaa.
Täällä sitä ei ole ja nyt mennään kuitenkin ajatuksella, että koittaa kestää, koittaa kestää. Totuus on kuitenkin se, että aikoina yh oli aikaa itselleenkin ja rauhaa välillä.

Ja iloisesti totean, että tekee mieli myydä vaipat pois.
Se menee ohi ja sitä rataa, mutta nyt kuten huomaatte, V****taa ja paljon.

Hyvää yötä.

Ja Terolle. Tapiiri ja Muurahaiskarhu ei ole sama elukka.

Palataaksemme vielä hiukan, kun yllättäen pääsen TAAS kusseen rutiinin ja sitä myöten unirytmin kanssa valvomaan hämmentyneen ja stressaantuneen vauvan kanssa YKSIN. Olin tässä alkuvuodesta asti artikuloinut kylpylähotellireissusta tälle syksylle. Ihan varmasti kaikin puolin järkevin tavoin olen tuonnut sen esille, puhunut siitä paljon. Ja korostanut kuinka tärkeää se olisi minulle.
Seuraavan kerran kun siitä joskus puhun, se tuskin on rakentavaa ja sivistynyttä. Se oli vain minulle tärkeää. Ehkäpä menen sinne vähän toisenlaisella kokoonpanolla, sieppaa nyt niin paljon.

Montakohan viikkoa tai kuukautta tätä jaksaa katella. Tuntuu, ettei mikään koskaan ole hyvin ja hermot on kokoajan lopussa. Äsken, muutamia minuutteja vaille puolen yön sain hermostuneen pojan nukahtamaan syliin, olemaan rento ja rauhalline. Mutta annas olla kun sänkyyn päästiin. Hyvästi vaan tääkin yö, HYVÄSTI. Mitäpä sitä panadolia ja panacodia enempää tarviikaan saavuttaakseen taas täyden pelikunnon. Ei mitään.

Kyllä sen taitaa idiooteinkin älykääpiö jotenkin tajuta, että nukkumattomuus vie ennenkaikkea ihmiseltä mielenterveyden. Mutta samapa tuo....ihan kun sitä joskus olisi ollut.

Oma-aika tänään 0. yhtäjaksoinen uni ei edes 2 tuntia ties kuinka pitkään aikaan.
Loppua ei näy tähän, loppu näkyy kyllä kaikelle muulle, jos tämä jatkuva haistapaskaolo ei lopu.

Pitkät vaipatukset (ja uusia nelleja)

Esitelkäämme ensin uutuudet: Vaaleansininen nöttönen sekä XL sisätäyttö oikeen tyttömäisenä. Ei vaan voi niin vastustaa noita. Ei pysty ei ja taas on uninen nalle tilauksessa...

 

Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa. 
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm


Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.

Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....

Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.

Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.

Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..

Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.

Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.


Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.

Schleich kokoelmaa 13.11

Koska en jaksa kirjoittaa ärtymyksestä mikä aiheutuu siitä, että olen kipeä, en jaksa, en pysty ja laitoin vaipan päin ........ ja se falskasi ja jouduin ylimääräiseen duunniin ja tytön yövaippa oli falskannu kans ja meillä on jumaloton pyykkirumba TAAS edessä ajattelin että kokoan tähän kuvia tästä toisesta keräilynkohteesta, Schleich eläimistä.

Keräily alkoi tosiaan kun isot tytöt oli ihan pieniä. Yhdestä hevosesta. Myöhemmin kerron monta niitä hevosia on, kun minä en niitä jaksa laskea ja laitan tuon nelivuotiaan puuhaamaan sitä, kun tylsistyy keksimään omia leikkejään.

VALKOISET TIIKERIT

Ensin tuli kauan sitten pentu ja vasta tänä kesänä tarttui matkaan tuo naaras. Ennen siis tääkin vaavi oli orporeppana.
Isukki puuttuu perheestä yhä.

THOMSONINGASELLIT  

Melko tuoreet tulokkaat taas. Etelän villieläimet kiehtoo paljon. Tilaongelmien tähden näitä on säilytetty tyhmästi laatikossa, mutta ehkä pian saa asian lopullisesti kuntoon 

AUSTRAALIAN ASUKKAITA

KENGURUT löytyivät harvinaisesti kirpparilta ja harmittaa edelleen vähäinen käteisen määrä mitä oli matkassa tuolloin. Olisi ihan pari (kymmentä) muuta saanut myös uuden kodin. 

KOALA on jo kerennyt asumaan jonkun hetken meillä. Tällä oli kaverina simpanssi, joka on ollut useamman vuoden jo hukassa :(

KROKOTIILIN neiti numero kaksi halusi pienenä. Ihmettelin tätä valintaa, kun olisi söpöjäkin voinut valita. Se on vege, ei syö barbeja (eilen taas meinas syödä)

 PANDAT on jo aika vanhoja ja paljon leikittyjä. Pyöreät muodot ja      yksinkertaiset värit, yleensä päätyy pienten lasten maistamislistoille. Käyvät myös paljon suihkussa..

Vasemmalla AFRIKANORSUT ja oikealla INTIANNORSUT

Ompahan tullut muuten kokeiltua menoa Intiannorsun selässä.

JAGUAARIT on uusia tulokkaita, melkeimpä meni kissapedot sekaisin säätäessä.

LEIJONAT ja näistä taitaa puuttua yksi naaras ainakin

SEEPRAT 

KAMELIT

HIRVET Iskähirvi ostettiin vasta keskiviikkona, hyvän käytöksen johdosta kauppareissulta

(JATKUU KUN JOUTAA

Täähän nyt tilttas taas ja on pakko julkasta keskeneräisenä)

LISTA NIISTÄ MITÄ MEILLÄ EI OLE

Villieläimet

Ahma

Biisoni

Dromedaari naaras

Dromedaari varsa

Gepardi naaras

Gnuu

Ilves

Ilves pentu

Kafferipuhveli sonni

Kafferipuhveli vasikka

Kuningaspingviini

Kuningaspigviini poikaset

Keisaripingviini

Keisaripibgviini poikasen kanssa

Kettu pentu

Leopardi

Magnusti istuva

Magnusti poikaset

Metsäkauris pukki

Metsäkaurins naaras

Metsäkauris vasa

Mäyrä

Mäyrä pennut

Pahkasika karju

Pahkasika emakko

Pahkasika porsas

Saksanhirvi uros

Saksanhirvi vasa

Simpanssi uros

Simpanssi naaras

Simpanssi poikanen

Strutsi

Strutsi poikanen

Suippohuulisarvikuono uros

Suippohuulisarvikuono naaras

Suippohuulisarvikuono poikanen

Susi ulvova

Susi pentu

Tiikeri naaras

Valkohäntäpeura uros

Valkopäämerikotka

Villisika

Villisika porsas

Kotieläimet ja Lemmikit

Lehmä mustavalkoinen

Sonni mustavalkoinen

Vasikka mustavalkoinen, imevä

Vasikka mustavalkoinen

Vasikka mustavalkoinen, makaava

Lehmä ruskeavalkoinen

Vasikka ruskeavalkoinen

Ylämaankarja Sonni

Ylämaankarja Lehmä

Ylämaankarja vasikka

Lammas karitsa makaava

Lammas karitsa

Pointuonaasi

Pointounaasi varsa

Kaikki kanat

hanhet yms. linnut

Merenelävät

Harmaavalas

Harmaavalas poikanen

Kaskelotti

Kaskelotti poikanen

Miekkavalas

Miekkavalas poikanen

Ryhävalas

Sinihai

Valashai

Valkohai

Kohti vaippakaaosta

Kuka antoi luvan kasvaa noin paljon pojalle?

Nyt on sellanen paniikki muhimassa, ettei mitään järkeä. Poika kasvaa ja jotkut vaipat alkaa auttamatta olla poissa pelistä. Kun vaippoja on niin paljon, etten osaa niitä laskea on edessä sellanen homma läpikäymisessä ja päättämisessä mikä on vaippojen kohtalo. Yksi ilta vilkaisin arkkuakin ja se on melkein täynnä leffoja, valkuvia jne. ettei sinne mitään vaippoja mahdu. Eikä tänne mitään säilytyskalustettakaan mahdu. Pattitilanne. Pakko myydä jotain pois.

Olen tytön uuteen huoneeseen kerännyt vaippoja, joista en oo niin innostunut tai jotka ei enään istu päälle. Ne on hienosti siinä pöydällä odottamassa josko niistä joku ottaisi kuvia. Kamera käy, muttei käy kyllä siinä huoneessa! Tai no, olenhan ottaneyt schleich-elukoista kuvia, ihan vierestä, mutten vahingossakaan vaipoista. Hyvä minä.

Meillä on orpoja schleich vauvoja :( hirmunen homma niiden  metsästyksessä ollut. Meillä on aika paljon noita. On lähes kaikki hepat, paljon villieläimiä ja lemmikkejä. Seuraavana on sitten karja ja merenelävät ja dinosaurukset. Melkeen aitoa keräilyä ja se on jatkunut pian 10 vuotta. Sallin kuitenkin leikkimisen näillä ja on kaikkein eniten leikittyjä leluja kautta aikojen. Tiedän muutaman olevan hukassa ja sekös kaivertaa mieltä. Olen jossain määrin sellainen materialisti, että jokainen tavara joka on, on oltava tallessa, mielummin selkeässä paikassa siististi. Tämä ei kyllä toteudu koskaan. Voisimpa edes vaippojen kanssa toimia niin, mutta TAAS niitä on keittiötä lukuunottamatta kaikkialla ja on laiminlyöty taas kasaaminen ja kaappiin laittaminen.

Näille äidit etsinnässä.

Tässä samalla kun kirjottelen kokoan tavaroita kasaan ja aloittelen projektia, jolle ei ole aikaa kuin tämä päivä tai sitten se taas jää, kun on muuta puuhaa yllinkyllinen. Tänään kuvaan jokaisen laitetun vaipan. (EHKÄ)


Ekana meni päälle TSI tasku pöllösillä. Koko on
L tuossa, matalalta tuntuva vaippa, toimii hyvin.

Tokana pääsi käyttöön Eemukan M-koon oranssi tasku. Imuna tuhdisti bambua ja eikun ekoille päikkäreille. Ja äiti puuhaamaan jotain fiksua.




Tähän väliin kuva tästä urakasta:


Ei oo ihan kevyemmästä päästä, pari koneellista vaippoja odottaa täyttäjää. Mutta muuten on kämppä siisti (sain siivouskohtauksen ja sain järjesteltyä paikkoja kauheesti kun ukot kävi kapassa pari päivää sitten ja mieskin laitto paikkoja kuosiin, niin eihän sitä kesken voinu jättää. Tietysti lähes kaikki on täytettäviä...

Noh, naamakirja, kestojen tiirailu vei aikansa enkä kereennyt kuin yhden vaipan unien aikana täyttämään..
Kuten tavallista, se on varmaan sitä oman hetken ottamista.

Kolmas vaippa oli safarikuosinen tsi AIO, sitten tuli iskän laittama little lamb villiksien kera ja taas unille.



Tänään on ollutkin vaippoja päässä S koosta L kokoon. Nuo pienimmät ois varmaan aiheellista poistaa jo käytöstä, mutta kun ne ajaa asiansa.
Tylsää tekstiä vähän täynnä, kun ei näiden kanssa satu mitään kaaosta. Huonosti kiinnitetty vaippa toki voi "pettää", mutta se onkin sitten käyttäjästä kiinni.






Ja kaikki vaipat on nyt laittettu ja ne on lähes paikoillaan.. ainakin osa.

Luettelo vaiposta, etetään VASEMMALTA..
Kaikkein laitimmainen on myllymuksujen tasku, sellanen "kai nyt yks tällänen tarttee olla"
Ylimpänä little lamb mikrokuitu S vähän harmaantunut, sen alla bambuinen versio samaa merkkiä.
Kolme alimmaista (oranssi, v-sin, keltainen) tots botseja, pysyy hyviä ilman rumpuakin. Ihan alimmaisena tuolla oli 2. koon little lamb

Myllymuksujen vieressä pilkistelee tsi tasku safari kuosilla; sitten kaksi omppukuosista taskua, keskellä päällä oranssi Hahtuvahullun tasku ja alimmaisena 2 Fuzzia.

Sitten NALLE riviä, sisävaipat etualalla, niiden takana univaipat ja takarivissä on eemukan kaltaista sisävaippaa, tsi-raita sisätasku ja samantyylinen vaalealla kuosilla. Varmaan tosi vanha. Alla little beetle.

Oikealla ylhäällä onkin sitten MBR:n AIO:t 4kpl, Nallen omppu AIO, sitten Imsen AIO (piilossa)
Edessä vihreää: Eemukka AIO, Hahtuvahullu, Bitti tutto ja tsi AIO, joka on mielettömän hyvä käytössä.

Sitten puettiin viidentenä päälle tsi tasku omppukuosilla ja iltalenkkeilemään meni MBR:n vuotosuojallinen retronoursu AIO.


Ja tähän loppui sitten kuvat (eli liian vähän aikaa oli kuvata.
Myöhemmin 6. ja 7. oli pikkupirpanoiden mitälie näpsyvaippoja (ihan sika hyviä) imsen kuorilla, käytettiin safari AIO taas, ei se mitään kastunu ollu ja ei kastunu vieläkään, kun yövaipaksi pistin uudehkoja nalleja HH woolien kanssa. Välissä kasteltiin yksi harso villeissä hekotusleikeissä.


Tänään koko päivä on pyörinyt kestojen ympärillä. Listasin kaikki ostokseni selkeäksi listaksi, mistä sitten kun jotain myydään/tuhotaan pois, voi vedellä ylitse. Tietysti kun tarkanmarkan ihminen oon, oon säilönyt hinnat -ja oikeastaan muistan mistä ja milloin ja millä hinnalla mikäkin on hankittu, listasin nekin. Sittemmin päätin, että alan säilöä tuota kirjaani jossain mieheltä piilossa. Voin nimittäin olla pleikkarista ja kokoajan lisääntyvistä peleistä hiljaa pienen hetken noiden vaippojen kanssa. Varsinkaan kun en oikeen edisty käyttöstä täysin ulkona olevien eteenpäin myynnissä. Kaikella on, jos sitä kuiteskin tarttis. Mulla on nyt 8 sivullista vaippoja, sivulla n.28 kohtaa ja vaan muutamia on silleen, et on paketteina.. Eli niitä vaippoja muuten on ja on ja on.....Ja muistan kokoajan lisää. Sairasta muistaa jonkun 4v sitten hankitun kuorenkin hinta ulkoa!

Bummins kuori, jota kaipasin L koossa

Nyt alan purkaa kuvia, mietiskelemään taas rahaa ja miten sitä on kiinni tässä harrastuksessa ja pitäisikö soitella jollekkin kallonkutistajalle aikaa, sillä eilen ja tänään olen ostanut taas 30 eurolla vaippoja lisää.

Lisää nalleja....

Oman ajan puute, siis ajan, jolloin joutaisi istahtamaan koneelle ilman häiriöitä on valtava. Osittain tämä johtuu siitä, että pleikkari tuli taloon ja joku Battlefield 3-peli. Käytännössä siis kun se peli pyörii, on äijä poissa niinsanotusti pelistä. Ja toinen äijä on ihan helkkarin äkänen ja tylisistynyt kun ei saa teletappejaan. Tämäkin vei niin pitkälle, että harakan rääkymistä (näin sanoi vanhempi tytär vuosia sitten..) kuulostavalla äänelläni hoilasin teletappeja ja pyöritin youtubesta videota. Tässäkin olisi pari valittua sanaa Elisalle nettiyhteydestä, jonka pitäisi olla jokin supernopea ja pätkii joka toinen hetki.

Siis vitutuksen multihuipennus.

Vaippoihin. Koska nallet on niiiiin hyviä, niitä on ihan muutaman vaan joutunut hankkimaan lisää. Kun on tullut hetkiä, jolloin on ollut ihan pakko saada. Tällä erää kylläkin yövaipoiksi ja alan pikkihiljaa henkisesti luopumaan vanhoista yövaippa ratkaisuista.

Ja kuva melkein kaikista nallen sisävaipoista. Tietysti joku aina on pesussa ja kuvaamiskelvoton. No, mutta muistaakseni se vaipatin on jo kuvissa näkynyt. Ja tämän päivän osalta Nallejen tuloa ei voi lopettaa......
Niitähän voisi melkeen syödä..?

Yksi ilta taas vaihdeltiin urakalla vaippaa ja huomasin, ettei tämän Hahtuvahullun L kokoisen ihanan sisävaipan päälle mahdukkaan M-kokoiset luoret. Ja taas on ihan pakolla suoritettava ostostelua. (voi kuinka kamalaa)

Meillä on ikää nyt 5kk ja kääntyileminen on aika kova sana. Tai pyöriminen. Mitään takuuta sille, että pojan löytää sieltä mihin sen jätti ei enään ole. Tarvittaessa ei edes iso vaippa estä touhua.
Imetys on mennyt ihan totaallisesti päin mäntyjä ja olen vähän elin otsassa senkin tähden. Oli tarkotus imettää kauan ja maitoa, luoja sentään, riittäisi vielä muillekkin jaettavaksi. Ei vaan kelpaa, ei millään. Viimeset kerrat kun sitä on huijannut syömään on pääsääntöisesti päättyneet pulautteluun. Harmittaa, kiukuttaa ja masentaa. Mutta jos ei onnistu, ei onnistu.

Koko stoorin kirjoittaminen kesti koko viikon. Loistavaa. Omaa aikaa piste com ja silleen.