Kestomania iski taasen...

Tilituli, tilimeni, sille minkäs teit, kun addiktiona on kestovaipat ja joku kiva ihminen laittoi ihan uusia vaipattimia ihastuttavilla tarjouksilla myyntiin. Isi hei, vippaa mulle ruokarahat, voi kuulua loppukuusta. Siis ens kuun loppukuusta. Vika kuukaus luvassa, jolloin opiskelija ja äitiyslomalainen koittaa selvitä arjesta.

Tuli tilattua hahtuvahullun tasku ja nyt on menossa kyselyä vihreistä variksista, jotka meijen iskä tosiaan luokitteli parhaiksi vaipoiksi ikinä.

Meille on myös kotiutunut tässä välissä hahtuvahullun aio:ta, Nallen xl-taskua isosiskolle öihin ja toimii!
Olenkohan maininnut sampsukan harkkarimallisesta aiosta? Hyvä on pito, hyvä on istuvuus, mutta aivan liikaa vie aikaani pujotella niitä imuja sisään ja olen nyt siitä luopumassa :( Meni vähän harhaostokseksi sekin.

KVK:n tasku oli kokeessa. En ole nyt ihan vakuuttunut tosta velourmaisesta laminoidusta kankaasta, jää liian kovaääniseksi -eteenpäin vaan.. (vuonna nakki ja kivi kun saan omaa aikaa)

Tässä muuten taas kerran vajaa Nalle-kokoelma:

Nalleja siellä, nalleja täällä... mutta kohtapa meillä on hahtuvahullultakin kokoelma.

Tilat vaan on loppuneet kauan sitten jo säilöä ja tässä tulee paras: Herra himppua vaille 9kk käy päivittäin monesti potalla. Viime viikolla ei tarvinnut juuri kakkavaippoja pestä. Pottailu on kivaa ja onhan se helpompaa kun ei niin montaa vaippaa tule päivässä... (tuskainenirvistyshymy)

Kesäksi söpöt villekset, iskän ajatus oli että pitääkö nuo muka mitään.

Kyllä vastaavat ainakin isosikolla toimi hyvin aikoinaan. Ne oli ihanan punaiset..ja saivat mustikasta ikuisuustahrat.

Nyt taas alkoi todenteolla pätkiä lauseiden kirjoittaminen tähän. Ja päässä pienellä herralla on taas uusi kuhmusarja. Sitä mentiin leikkimään sitten eläimillä ja ei sitten muistettu, ettei ihan vielä voi päästää irti tuesta. Sitten herra merkkailee huonekaluja kahdella hampaallaan sen minkä kerkeää. Noiden pitäisi säilyä koko elinikä mutta epäilen suuresti, jos noin hyvältä maistuu. On ensimmäinen lapsi, joka järsii puuta.

No, ei auta. Kohti iltaisia kotitöitä. Aikaa kolme tuntia yöuniin. Ehkä.

Kun kamera ja tietokone ei pelaa yksiin..

Koko ilo kestojen kuvaamiseen on mennyt, kun ei tämä kurja kone voi vastaanottaa kuvia kamerasta.

Tosin, on tässä muutakin puuhaa kuin kestovaipat. Hääsuunnittelut. Ai että on hankalaa. Lapsena olin ehkä sellanen halukas näkymään ja kuulumaan ja olemaan keskipisteenä, sitten myöhemmin halusin olla tärkeä ja näkyvä omissa piireissä ja nyt jos voin tarkkailla tilannetta sohvalta peiton alta ja osallistua ohimennen EHKÄ keskusteluun, se on jees. Ajatus siitä, että kaikki tuijottaa minua ja höpöttelee jotain suorastaan pelottaa. Jos olis sellaset häät, et sanotaan sille vihkimisen suorittavalle sedälle tai tädille joo ja sitten jos mää vaikka oman pienen tiimin kera kokkaisin ruokaa ja jotkut veis sitä vieraille ja ne ihan vaan keskenään höpisis niitä näitä siellä jossain?

Tai voisko laittaa jonkun teeman.. kaikki vieraat tulee kestovaipoissa? Tosin en kaipaisi kauheasti lapsosia paikalle jotta haluavat voi nauttia lasin jos toisen ja jonkun on aina huolehdittava pienten hyvinvoinnista. Itse ottaisin omat pellavapääni polttamaan pöytäliinoja ja oksentamaan tuntemattoman juhlijan kassiin vain niiden kummien tai läheisten sukulaisten häihin. -Ah, siskoille terkkuja, ne tulee kaikki teije häihin kun uskallatte mennä vihille asti... omat lapset tietysti on mukana, sitten vaan vedetään pitkää tikkua ketkä on ne onnelliset, jotka saavat hoidella sinäänsä helppoja isompia ja sitten sitä alle puolentoista vuoden ikäistä Vilperiä, joka jo nyt 8,5kk saa aikaan vaikka mitä kivaa ja vauhtia piisaa...eikä mikään ole este, oikeasti. Tiedän, että ennen kesän alkua meillä on valjaat ja joltain kaverilta lainattu koiran juoksutus naru, jolla saa stopattua menon semointein.

Puhutaan vähän kestovaipoistakin.
Ostin villiksiä. Vähän niinkuin possua pussissa ja sitä rataa. Muistakaa aina ne kuvat ja sitten vasta päättää. Tulipahan maksettua oikeasti tosi muhkeasti pöksyistä, jotka on hyvin hyvin kulahtaneet ja korjaaminen ei ole mahdollista niinkuin polvien kohdalta. (paikallisen ompelutarvikeliikkeen täti lupasi neuvoa ja ohjeistaa pöksyjen korjaamisessa kun meen niiden kanssa paikalle) Hyvää palvelua.

Itelläni on kestovaippojen inventaario menossa. Turveimu on hukassa. Joudun ehkä purkamaan sohvan sen takia.Sitten pitää hankkiutua eroon kaikesta mitä ei tarvita. Iskä meinaa aloittaa potattamisen opettamista, kun yöt alkaa sujua. Opettaa sitä ennen kuin poika osaa juosta potan nähdessään karkuun, Nyt se vaan pakenee kaikkea epämielyttävää ryömien tai kontaten.

Iskä on opettamassa poikaa myös irti yöllä syömisestä. Valitettavasti tuon vatsa ei anna armoa vielä 8h putkeen. Mutta jos 3-4 välillä saa pullollisen velliä, unta riittää abaut 10-11h. Melko hyvin on sisäistetty nukkumisen ideaa ja useimmiten päiväunille (joita pitää nukkua ainakin kolmet) nukuttaminen onkin helppoa: vie vain sänkyyn. Valitettavasti unet voi olla hyvinkin lyhyitä. Kun yösyöpöttelyä rajattiin, välittömästi tuhdin yövaipan tarve on pienentynyt.

Tänäiltana, koska kaikki pitkät villikset on pesussa/kuivumassa (puklailun tähden) yövaipaksi laitettiin vihreä varis AIO (L) hyvin täyteen ahdettuna. Mahdollisesti vaihtoa ajatellen varattiin Hahtuvahullun Helmi tasku (L).

Totesin ohimennen tuossa, että jos massiivisesti ostan vielä vaippoja, niin vaipoissa pitää olla lisäsäätötarra. Vinkki vaan oman maun mukaan tehtävälle vaipalle, pisin ikä tulee kun sen saa säädettyä hoikalle kuin pyöreämmälle. Varishan olisi aivan liian iso ilman tuota jumalaista tarraa ja uskon vaipan nyt riittävän jopa loppuun asti. Hyvällä onnella. Jonain päivänä kun voitan lotossa teetän kaikki vaipat uusiksi.

Viikonloppuja ja veikkauksen pistettä kohti.

Jälkikäteen siirrettyjä kuvia ostoksista:

Ensi kerralla päivitetään toivottavasti schleich kokoelmaa. Tänään tuli "pari" uutta.. villisika, miekkavalas, alpakat (kaikki), afrikansiili, haisunäätä, kääpiövuohi, jokin kauris/peura, en muista.... Ja huomenna isi poraa vihdoin lasten huoneeseen hyllyt seinälle ja ne pääsee turvaan. Eipä ne hyllyt ookkaan antaneet odottaa itteensä, tai ehkä porakonetta kuin abaut vuoden. Muuttolaatikot on sentään kyllä jo purettu ja aikuisiän pisin samassa osoitteessa vietetty aika täytetty.

Schleich shoppailua, uusi kestoja ja lastenvaateostoksia..

Mikä siinä on, kun ei saisi ostaa mitään, ostaa kaikkea ihan älyttömästi. Tai miksi kaikkea on ihan possuna tarjolla, kun rahaa ei olisi laittaa?

Karkasi taas vähän mopo niin sanotusti käsistä: meille tuli 5 uutta nallea, viljamin tasku, onnibumin villikset, bellapuun aio...... parin viime viikon aikana. Luovuin kyllä muutamista vaipoista jotka ei enään ole sopivia tai ei koskaan ole olleetkaan, mutten silti päässyt edes 0 kohtaan vaan taas voi lisätä ylpeänä jonkun kympin sinne syntilistalle.

Eikä siinä vielä kaikki, ehei. P.o.p:lla oli alennusmyynnit. Se oli se onneton sunnuntai kun lähettiin Hesaan junalla viettämään aikaa ja kamppiin ja siellä oli sitten mekko.
Siitä se ajatus sitten lähti. Nyt on paitaa ja bodia, leggaria ja pöksyjä. Ja sellanen shoppailuholistin morkkis. Jos joku on joskus kokenut railakkaan illan vieton jälkeen morkkista siitä alkoholinkäytöstään ja mahdollisesta turhasta rahanmenosta, tää on tasan samanlaista.

No mutta, eikä siinä vielä kaikki. Ne perkeleen, suoraan sanottuna, eläinfiguurit. Schleichit. Voi jumalauta tää harrastus tulee kalliiksi! Lisään tähän toivonmukaan kuvia (jos se taas onnistuu) ja siinä voi alkaa haukkoa henkeä, kun ajattelee noiden hintaa kappaleelta ja sitten todetaan, että nuo on vain niitä toissijaisia muita elikoita, ne hevoset on sitten ihan erikseen....

 Vasemmalla ns. Aasia/Australia suunnan kamuja ja oikealla edustettuna Afrikkaa...

                                             Tässä sitten vähän pohjosemman porukkaa...

 Kotieläimiä.....

                     ....ja koiria...






Hevosista ei ole vielä kuvia ja keijutkin on kai edelleen kameralla, josta ei saada mitään kuvia siirrettyä koneelle.

No, mutta. Viime viikolla löytyi äiti jääkarhukin ja sitten olikin tullut jo uusia 2012 eläimiä ja huokaus, taas on kymmenia mitä ei ole. Kaikki on vaan pakko saada. Ja pikkuneitikin selittää kokoajan siitä keijusta joka istuu kukassa.

Kuvasin hienosti kaikki 28 Nallea, mutta nekin junnaa siellä kamerassa odottelemaas ihmettä nimeltä uusi tietokone uuden tilalle. Meillä oli taas viimeviikolla täydellinen kaaos pyykinpesun kanssa, varattu kuivaushuone olikin täynnä tavaraa ja lopulta kaikki pyykki mitä oli piti pestä lauantai aamuna ennen kun suunnistettiin omille menoillemme ja kyllä niin kiristi hermoa. Varmaan on omakotitalo ja iso piha ja perunamaa sitten kun on liian vanha olemaan äiti pienille lapsille...

En osta, en osta.... äääääh..

1209..1214....1231....

Hiphei. Laskin vaipattimien menoja. Ei ole tullut ihan niin halvaksi kuin kaavailin. Ja mikä parasta, tämä tauti ei parane. Kestopeput facessa ja luojalle kiitos, etten ollut koneella kun niitä mitä olisin halunnut joku napsutteli ruutuun. Vinguin tosin kyllä miehelle, miten siellä oli se ja se ja olisin juuri halunnut sen ja sen.

Mutta. Nyt on aika olla ylpeä. Minä olen kävellyt sopivan kokoisten vaippojen ohitse kirpparilla. Ihan oikeasti, ei niissä mitään vikaa ollu. Päätin vain (hetkellisesti) että meillä on tarpeeksi.

Vekaravinttiin en ole uskaltautunut sitten joulukuun sisälle, sillä aina siellä kilahtelee käyntini aikaan kassa.

Meillä oli lauantai iltasella operaatio ihan kaikki paitsi patja pesuun pinniksestä.
Ei. Vaippa ei pettänyt. Nukkumaan meno oli jotenkin vaikeahkoa ja kamala kitinä päällä. No, syy löytyi erittäin haisevana ja roiskeisena: parsakaalit oli pitkin sänkyä. Kun mies sitten helpottunutta vauva-parkaa riiputti vessaan alettiin tutkia mitä vahinkoa oli tapahtunut. Ensimmäisenä todettiin paidan tietenkin olevan mennyttä. Ja sänky näytti toivottomalta. Miksi ihmeessä sen pinnasuojuksen piti ollakkaan niin vaalean sävyinen.... Villikset oli ihmeen kaupalla täysin säästyneet ja tietenkin vaippa. Outoa, sillä sukatkin oli tahmaiset!
Siinä sitten kaoottisen pyykkimäärän kanssa ja helvetillisen kuivaushuoneen varauslistan kanssa päädyin pesemään pyykkiä lähes puolille öille. Anteeksi vaan, ei ole reilua naapurustoa kohtaan, mutta ei sitä kaikkea voinut jättää vaan odottamaan. :( Poden omantunnon tuskia edelleen.
Vauva sen jälkeen kun se sieltä oksennuksen seasta pelastettiin oli kovin tyytyväinen. Ei sillä oikeen ikinä mikään pulautusten jälkeen olekkaan ollut huonosti.

......

No, eipä ollut ainutkertainen kokemus tuo koko sängyn kamojen vaihtaminen. Siellä taas pyörii kolmas koneellinen pyykkiä. Huomasin juuri oleskelleeni aamuisissa oksennuksissa koko päivän.
Ja edellisen valvotun yön jäljiltä saadaan vihdoin kevyttä kestovaippa kaaosta: vaippa tuli yli. En jotenkin tajunnut unien jälkeen vaihtaa sitä ja vasta äskettäin kärttyinen vauva ilmaisi ärtymyksensä tarpeeksi vahvasti. Onneksi sentään kerkesi nyt pyörivään koneelliseen se vaatekerta. No, kuiva MBR:n aio päällä ja pinniksestä kuuluu uniöninää. Nyt kaikki jumalat, epäjumalat, hammaskeijut yms.yms. edes tunnin unet, pliis. Yksi tunti.

No, kai se 20min on myös jotain.
Koko viikko on mennyt sairastaessa ja kaverimme vauvarokko tuli kylää. Onneksi nyt ei enään mitään ihmeellistä ole, iho vähän jännä.

Kestopepuista bongasin hahtuvahullun kaavalla tehdyn merkittömän vaipan
-joka yllätys, yllätys onkin sitten pul-vaipoista niitä eniten käytössä olevia.

Tässä tällänen pätkissä kirjoitettu teksti. Aika aina kortilla ja toista viikkoa vanha. Huokaus.

Ostetaan lisätunteja vuorokauteen.

Varista ja nalleja.. unikoulua ja sitä rataa...

31.12.
Alkais olla parin tunnin päästä tämä vuosi pulkassa.

Meille tuli viime viikolla Vihreän variksen AIO jonka shoppailin facebookin kestot kiertoon ryhmästä. Ja perhana, meijen iskä sen ekana korkkas ja mä en päässy edes testailemaan. Ihan vähän katkera.
Kestojenyön nalletkin pääsi kotia ja käyttöön.

Meijen iskä myös totesi ihan muutama päivä sitten, että alkaa olla kestojen kanssa expertti, että voidaan seuraava kestotettava hankkia. Odotetaan ens viikolle esikoista odottavaa miehen alkuperäistuttua pariskuntaa kylään -saas nähdä markkinoiko niille kestoilun.
Nykyään se jotenkin on niin arkea, ettei sitä edes huomaa. Vaikka on ollut tautia liikenteessä ei ole pahemmin kestot kaapista loppuneet. Eilen väännettiin yhdestä S-koon nallesta onko kuiva vai ei hetki. Musta se oli märkä, miehestä kuiva. MINÄ olin varmasti oikeassa. On muuten aika helkkarinmoinen imu siinä mokomassa.

Jätkä on jotain 8,5kg. Ulos mennessä kiskotaan päälle 74 reiman toppis ja iskä on heitelly 68cm bideja kauheen kasan lipastosta pois. Koska olen ottanut väkisin omaa uniaikaa lukkiutuneena minikokoiseen huoneeseen on isi saanut tuskailla ihan keskenään mitä laittaa millonkin päälle.

Unikoulu jatkuu ja jatkuu. Juuri kertaakaan ei olla luovutettu ja nukkumaan käyminen on aikaistunut. Mekkala on kyllä aikamoinen, mutta herra nukkuu omassa sängyssään. Herää liian usein. On olevinaan nälkänen. Isosisko syö paljon vähemman 6 päivänä viikossa. Karkkipäivänä isosiskolla on loputon vatsa.

Tänään iloisesti hain isovanhempien sponssaaman stokken tripp trappin. Suuria aaltoja. Eikä hetkeäkään liian aikasin. Hakureissun aikana kuulin puhelimessa tarinaa siitä, kuinka syötettävä sitteristä on ollut lähdössä omille teilleen. Istuminenkin sujuu jo jokseenkin. Joulupukki oli melko kiva tänä vuonna. Shcleich kokoelmakin on vähäsen karttunut, itse sain yltiöromanttisesti sotanorsun mieheltä lahjaksi. Pojan mielestä kaikki eläimet sopii hyvin ikenien hankaamiseen. Tiikeri ei kuitenkaan ole yhtä kiva kuin texasin härkä. Härällä on liian pitkät sarvet ja sitä ei sais syödä. Purulelut ei ole kivoja jos saa kiini jostain ei purulelusta. Huokaus.

Pojun joululahjoja

Kestovaippoja on poistunut keskuudestamme. Mutta on niitä tullut lisääkin, muttei enään niin kauhean tiheään tahtiin. Isosiskolle löytyi iso kuori. Oltiin peräti viikko yökuiva -kunnes rauhaa häirittiin rajusti ja stressi aiheutti ihan selkeästi paluun takaisin. Napsista vain. Kiitos ja kumarrus.

HH woolit tontulla

Vuosi vaihtuu ja nukkmatti kutsuu.

Vapaa ja kerttis vs. kestovaippa hajutestiä..

Unikoulu on edennyt aika hyvin. No, vasta muutama päivä, mutta kuitenkin.
Perjantai iltana mummilla hoito meni hyvin ja vaikka mummilla nukkui ja autossa kotimatkalla nukkui ja vaikka isi sänkyyn laittaessa sanoikin, ettei tänään sitten väännetä, saat valvoo jos haluut, poju kävi pienen pehmoleluille höpöttelyn jälkeen omatoimisesti yksin nukkumaan! (tänään se ei menny niin hyvin..)

No, me päästiin syömään kaksin ravintolaan, vaikkei sekään tietenkään mutkattomasti mennyt.
Sitteri ja mummille kerttikset unohtui.
Laitoin korkkarit, teki kipeetä kävellä.
Ei varattu pöytää etukäteen -pikkujoulukausi..
Käveltiin Helsingin ydin keskustaa vajaa 2 h (niissä korkkareissa) läpi ennen kuin päädyttiin vakkaripaikkaan, josta on tullut vakkaripaikka vahingossa.

Meille luvattiin ehkä tunnin odottelu vapautuvaa pöytään, mutta ei kerenny aulabaarissa pitkin istua kun pöytä vapautui. Aloitettiin alkupaloilla. Miehelle etanoita ja mulle katkaravunpyrstöjä valkosipuliaolissa. Ja punaviiniä Ja patonkia. Voe elämä, kun oli hyvää. Kauhee arpominen oli mitä syödä. Kävin vessassa ennen ruuan tuloa ja mokoma ukko oli tilannut mulle toisen punkun. Pippuripihvini oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli suklaakakkua jätskillä ja suklaajätskiä suklaalla, suklaisesti. Tuli ihan kaamea ähky.
Taisi olla 2009 kun ollaan viimeeksi syöty täydellinen setti suomessa, muuten on joko ollu alkupala tai jälkkäri ja ei koskaan viiniä. Nyt oli, tosin ei pulloa niinkuin silloin, vaan mulle pari lasia.

Kotona meinas tulla yötämyöten siivoustressiä. Vieraita tulossa ja kaikkea.

Noh, pikkuherralle jäi mummilta kerttis yöksi. Onnea, onnea. Mies nyrpisteli ennen kun me ehdimme nukkumaan sitä ihan kauheeta hajua, vaikka sinne oli vaan tullut pieni pissa, jota ei uskallettu vaihtaa ettei herra herää.
Itse en jaksanut yöllä kuunnella kitinöitä ja ahdoin itseni lasten kerrossänkyyn.

Noh, sitten tähän hajuhajuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että parin päivän kestot avoimessa kasassa pesusoikossa ei ole mitään verrattuna yksi helvetin kerttis jossa on kaikki tavarat sisällä. Ei järki oikeen riitä selittämään sitä hajun eroa. Mitä helkkarin skeidaa noissa on sisällä??
Huomen aamuna saa vieraat nuuskaista aamutuimaan vähän hautuneita kestoja ja tuota kerttistä, jota ei tietysti ole ulos viety roskiin, koska meijen roskis ei ollu tänään vielä täynnä -eli ajatus siitä, miten loppupelissä kerttisvaippojen kanssa mennään, eli viedään kun muut roskat viedään.

Oon muuten jännittänyt koko ajan milloin joku valittaa taloyhtiössä vaippojen kuivauksesta yhteisissä tiloissa. En nimittäin usko, että moni osaa ajatella sitä kuinka monta kiloa kuussa meiltä vauvan ja yökastelijan kanssa tulisi kuussa vaippakamaa tuonne roskikseen. Voihan se olla jollekkin ongelma ja epämiellyttävä asia. Vaikka ei sen kummosempaa olekkaan pesun jälkeen kun vaikka rankasti hikoilevan urheilijan vaatteet.

Uuh, kello on puolen yön ja jee, mulla on pyykit pyykkituvalla. Ja se oli taas täynnä, niin ainoastaan yksi harso oli 5h aikana kuivunut...
Meillä olisi huomenna tarkoitus nauttia voileipäkakkua pulivuotisten kunniaksi ja jos vaikka ns. kummikummitukset saisi vihdoin kasaan. Meinaan olla kamalan katala ihminen asian suhteen. Ärsyttää se tavanomainen vouhotus, kuhan on vaan sellasia ihmisiä joita näkee ja joita voi sitten sanoa sisaruksille omiksi kummeikseen, kun niillä muillakin on.

Unikoulua ja uusia vaippoja

Torstai

On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.

 Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...

Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.

No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.

Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.

Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.

Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.