Vapaa-aika on hyvin rajoittonutta ja elämä täynnä mullistuksia. Mutta ei hätää, vaippoja on tullut lisää, Nalle-kokoelma senkun vaan kasvaa ja kasvaa....
Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah, ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.
Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.
Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.
Tää L kokoinen yövaippa saapui postitse hartaan odottelun jälkeen. Nyt alkaa olla vaipatinta Nallena siten, ettei ihan heti lopu kesken. Ongelmana vaan alkaa olla se, ettei jotain vaippoja enään tule käytettyä ollenkaan. Oonkin alkanut kerätä pussiin vaippoja, jotka lähtee uusia koteja kohti. Luulisi että parilla eurolla ne meneekin eteenpäin.
Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.
Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.
Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.
Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...
Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.
No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.
