Unikoulu on edennyt aika hyvin. No, vasta muutama päivä, mutta kuitenkin.
Perjantai iltana mummilla hoito meni hyvin ja vaikka mummilla nukkui ja autossa kotimatkalla nukkui ja vaikka isi sänkyyn laittaessa sanoikin, ettei tänään sitten väännetä, saat valvoo jos haluut, poju kävi pienen pehmoleluille höpöttelyn jälkeen omatoimisesti yksin nukkumaan! (tänään se ei menny niin hyvin..)
No, me päästiin syömään kaksin ravintolaan, vaikkei sekään tietenkään mutkattomasti mennyt.
Sitteri ja mummille kerttikset unohtui.
Laitoin korkkarit, teki kipeetä kävellä.
Ei varattu pöytää etukäteen -pikkujoulukausi..
Käveltiin Helsingin ydin keskustaa vajaa 2 h (niissä korkkareissa) läpi ennen kuin päädyttiin vakkaripaikkaan, josta on tullut vakkaripaikka vahingossa.
Meille luvattiin ehkä tunnin odottelu vapautuvaa pöytään, mutta ei kerenny aulabaarissa pitkin istua kun pöytä vapautui. Aloitettiin alkupaloilla. Miehelle etanoita ja mulle katkaravunpyrstöjä valkosipuliaolissa. Ja punaviiniä Ja patonkia. Voe elämä, kun oli hyvää. Kauhee arpominen oli mitä syödä. Kävin vessassa ennen ruuan tuloa ja mokoma ukko oli tilannut mulle toisen punkun. Pippuripihvini oli suussa sulavaa. Jälkiruokana oli suklaakakkua jätskillä ja suklaajätskiä suklaalla, suklaisesti. Tuli ihan kaamea ähky.
Taisi olla 2009 kun ollaan viimeeksi syöty täydellinen setti suomessa, muuten on joko ollu alkupala tai jälkkäri ja ei koskaan viiniä. Nyt oli, tosin ei pulloa niinkuin silloin, vaan mulle pari lasia.
Kotona meinas tulla yötämyöten siivoustressiä. Vieraita tulossa ja kaikkea.
Noh, pikkuherralle jäi mummilta kerttis yöksi. Onnea, onnea. Mies nyrpisteli ennen kun me ehdimme nukkumaan sitä ihan kauheeta hajua, vaikka sinne oli vaan tullut pieni pissa, jota ei uskallettu vaihtaa ettei herra herää.
Itse en jaksanut yöllä kuunnella kitinöitä ja ahdoin itseni lasten kerrossänkyyn.
Noh, sitten tähän hajuhajuun. Voin ihan rehellisesti kertoa, että parin päivän kestot avoimessa kasassa pesusoikossa ei ole mitään verrattuna yksi helvetin kerttis jossa on kaikki tavarat sisällä. Ei järki oikeen riitä selittämään sitä hajun eroa. Mitä helkkarin skeidaa noissa on sisällä??
Huomen aamuna saa vieraat nuuskaista aamutuimaan vähän hautuneita kestoja ja tuota kerttistä, jota ei tietysti ole ulos viety roskiin, koska meijen roskis ei ollu tänään vielä täynnä -eli ajatus siitä, miten loppupelissä kerttisvaippojen kanssa mennään, eli viedään kun muut roskat viedään.
Oon muuten jännittänyt koko ajan milloin joku valittaa taloyhtiössä vaippojen kuivauksesta yhteisissä tiloissa. En nimittäin usko, että moni osaa ajatella sitä kuinka monta kiloa kuussa meiltä vauvan ja yökastelijan kanssa tulisi kuussa vaippakamaa tuonne roskikseen. Voihan se olla jollekkin ongelma ja epämiellyttävä asia. Vaikka ei sen kummosempaa olekkaan pesun jälkeen kun vaikka rankasti hikoilevan urheilijan vaatteet.
Uuh, kello on puolen yön ja jee, mulla on pyykit pyykkituvalla. Ja se oli taas täynnä, niin ainoastaan yksi harso oli 5h aikana kuivunut...
Meillä olisi huomenna tarkoitus nauttia voileipäkakkua pulivuotisten kunniaksi ja jos vaikka ns. kummikummitukset saisi vihdoin kasaan. Meinaan olla kamalan katala ihminen asian suhteen. Ärsyttää se tavanomainen vouhotus, kuhan on vaan sellasia ihmisiä joita näkee ja joita voi sitten sanoa sisaruksille omiksi kummeikseen, kun niillä muillakin on.
lauantai 3. joulukuuta 2011
Unikoulua ja uusia vaippoja
Torstai
On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.
Nalleja kuivumassa, nalleja siellä, nalleja täällä... kaikkialla...aaawwww...
Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.
No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.
Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.
Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.
Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.
On nukkumaanopettelun toinen ilta.
Eilen huuto kesti yli tunnin, tänään paljon vähemmän aikaa. Ja mikä parasta, minä en tee mitään. Mies nukuttaa. Eilinen tulos oli vauvan yli 7h:n yöuni ja sittenkin meni pullollinen velliä ja nukkuminen jatkui melkein 3h. Oli hiukan hämmentävä yö ja heräsin siihen, ettei vauva herännyt! Kuinka tyypillistä.
Huomenna on niinikään villi päivä, on tarkoitus mennä ilman lapsia syömään ulos. Lapset on ripoteltu kahdelle lähistöllä asuvalle isovanhemmalle. Vaippahommat mietityttää. Yritettiin ostaa kertakäyttöistä pakettia kauppareissulla, mutta edes täysissä sielunvoimissa sillä hetkellä en siinä lainkaan onnistunut ja hetken päästä seesteinen mielenrauha oli järkyttynyt niin pahoin, että tahrasin silmämeikkini keskellä kauppaa. Ei ole helppoa käsitellä pienen ihmisen elämänlangan katkeamista, niin sanotusti. Se on niin kamalan outoa, reakointi. Miten ihmeessä aikuisen ihmisen menehtymisen voi kohdata niin neutraalisti, jos sellaisen vaikka näkee ei mitään, mutta jos kysymys on lapsesta, se menee sellaiseksi, että kaikki lamaantuu. Tietysti vaikuttaa aikuisten suhteen se, millainen suhde on ollut, kaveri on aina kaveri, ventovieras on vieras.
No niin. Tänään tuli viikonlopun vaippojen yön hedelmät. NALLEJA! Kerkesin luulemaan, ettei ne vielä saavukkaan, mutta ei, kun olin käynyt kaupassa ne oli tulleet postiluukusta. Tasoittamaan tilannetta miehelle oli tullut myös uusi peli pleikkariin, sarjassamme ei mene koneeseen jos joku lapsista on hereillä.
Lisäksi tänään sorruin ja ostin reimatecin haalarin pojalle talveksi. Kiusaukset. Heikkoudet.
Viimeyön vaippana oli hahtuvahullun L-kokoinen sisävaippa ja villikset ja senkään kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Piti koko yön.
Sitten tähän hienon nettiaikakauden kaupantekoon. Ostin vaippoja. Jepjep.
Mistään ei ollut meinintaa kuinka heikossa kunnossa on, vaikka onneksi se, millä oli eniten väliä, oli kunnossa (isommalle tytölle kuori). Mutta kuitenkin. Mikä on niin vaikeaa kertoa, että kuminauhat on lopussa, että on reikiä? Okein, halvalla jos lähtee, mikäs siinä. Reilua ehkä kuitenkin kertoa..luulisin.
Sitten toinen kaupankäynnin ongelma: sovin täksi päiväksi isomman vempeleen haun ja kellon ajan. Tähän sisältyi toisella paikkakunnalle ajaminen autolla. Vaikka onneksi oli muitakin asioita suunnalle. No, myyjä ei ilmeisemmin ole kotona, vaikka aika oli sovittu. Myyjä ei vastaa numeroon silloin sovittuna aikana tai muutamaa tuntia myöhemmin. Ennen noutoreissulle lähtöä tarkistin tori.fi palstalta ilmoituksen, joka siellä oli ja nyt kun sähköpostiin lähetetyn viestin jälkeen katsoin uudestaan -eipä ollut enään. Eli neiti myyjä teki törkeän tempauksen. Tajuamatta millaisen järjestelyn homma vaati: ajan kohdan suunnittelu, jotta ei ole liikaa lapsia autossa, että mies on ajoissa kotona, että ehtii syödä ennen lähtöä jotain pientä, auton järjestely jotta tavara mahtuu sisään. Ja sitten kaikki turhan takia. Hirveä hoputtaminen ja kiirekiire, että sovittuun janaan osutaan ja sitten edessä on vaan oharit. Idiootti. Koomista, kun itse koittaa asoita aina hoitaa niin, että jää sellanen luottetava ja asiallinen kuva, kun ei sitä tiedä, millon on tekemisissä esimerkiksi tulevaisuuden esimiehensä kanssa. Muailma pieni paikka on ja sellasia "mä muuten tunnen sut sellasesta jutusta männävuosilta" on tullut vastaan. Onneksi tapaus Imatran baarissa juhannuksena ei ollut kovin vakava, mutta kyllä vähän hymyilytti miten helpolla ihmiset voi jostain jutuista muistaa.
Pikkusia arjenpurkauksia tulee tähän. Huomenna pukkaa hoppua, pitää pyykätä ja sitten lähteä lentoon ja olla takas kotona että voi lähteä uudestaan. Tuli muuten taas hankittua the piilolaatikkoon tavaraa, vaikka joka toinen päivä olen sen tarpeellisuudesta erimieltä. Koita siinä sitten nyt elää.
lauantai 26. marraskuuta 2011
Vapaa-aika on hyvin rajoittonutta ja elämä täynnä mullistuksia. Mutta ei hätää, vaippoja on tullut lisää, Nalle-kokoelma senkun vaan kasvaa ja kasvaa....
Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah, ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.
Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.
Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.
Tää L kokoinen yövaippa saapui postitse hartaan odottelun jälkeen. Nyt alkaa olla vaipatinta Nallena siten, ettei ihan heti lopu kesken. Ongelmana vaan alkaa olla se, ettei jotain vaippoja enään tule käytettyä ollenkaan. Oonkin alkanut kerätä pussiin vaippoja, jotka lähtee uusia koteja kohti. Luulisi että parilla eurolla ne meneekin eteenpäin.
Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.
Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.
Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.
Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...
Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.
No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.
Piti jo viikko sitten kirjoittaa iloisesta vaippojen ostosreissusta Helsingissä. Meni taas ihan nappiin.
Päätimpä liikkua julkisilla. Putput, juna oli ihan jees, mutta raitiovaunuilla ajelu tuotti ongelmia. Tietysti kun olen vauvan ja rattaiden kera liikenteessä, jotain pitää sattua ja tapahtua. Eikös ratikasta johon oli tarkoistus nousta tipahda hurjan näköisesti joku onneton elämänsä ranttaliksi laittanut ...sanotaan nyt ihmisotus. Lössi vaan kattoo vieressä, eikä sen maleksivat lajitoveritkaan tee mitään auttaakseen. Tiputus näytti hurjalta ja vaikutti hetken, että tajunnassa olisi siitä johtuvaa vikaa. No eikös sitten pitänyt tökätä rattaita kauemmas ja ensimmäiseksi siirtämään onnettomuuden uhria turvalliselle etäisyydelle lähtevän ratikan läheltä (tässä oli sellasia muutaman sekunnin toimia). Nopean tilannearvion jälkeen totesin, että tähän tehonnee ehkä lievämuotoinen käskytys. Ronski...hellä naisellinen ote, rieveleistä ja napakasti ja kuuluvasti "ootko kunnossa, nouse ylös, nouse istumaan..." Porukka kattoo vieressä ja ei siihen ihmiseen saa mitään kontaktia. Eikä se istualtaan pysy. Eipä siinä kehtaa, edes sellaselle viinankatkuselle otukselle, jonka sukupuolta ei voi erottaa päälle päin, tehdä niin, että jättää ja jatkaa matkaansa. Ei, soittelemaan sinivuokkoja ehkä noutamaan tyyppiä lepolomalle putkan suuntaan. Hätäkeskuksen päivystäjälle taas miljoona pojoa ja tervemenoa jonnekkin opettelemaan ymmärtämään puhuttua infoa. Tää tyyppi tippu ja ei oo ihan tässä maailmassa mukana, ammattina taitaa olla joidenkin päihdyttävien aineiden jatkuva yliannostushakuinen käyttö. En tiiä onko mies vai nainen. No, muija puhelimen päässä jää tivaamaan, että onko se nyt nainen vai mies. Enhän siinä ihmisten keskellä voi sanoa, et vittukun tää tyyppi ei puhu ja haisee kun pilantuneiden kalojen tynnyri ja on oikeesti viimeset vuotensa kai viettäny jossain paikoissa, minne normaali ihminen ei mee edes suojapuvuissa, ehkä syömättä mitään järkevää, empä osaa sanoa onko se nyt mies vai nainen. Laiha kun mikä on. Lopulta sitten sanoin, että mulla on tässä messissä vauva ja ois vähän kiire ja en pysty nyt ihan oikeesti tätä tyyppiä tsekkaa onko se mies vai nainen ja sen tarkastaminen ois ehkä vähän outoa tässä kaivokadun edustalla. Se sano et se laittaa jonkun ja sit siihen paikalle onneksi tuli joku hoitsutäti joka sit lupas kattoo sen perään kunnes tulee poliisisedät tai jos se menee huonompaan happeen soittaa sit lanssia kiireellisenä. Puhelun aikana se tyyppi alko pysyä istualteen itse ja sen hoitusun kaa saatiin se helposti heilautettua penkille istumaan. Ja ah, ratikka jos toinenkin sit meni ohitte. Vihdoin suurinpiirtein oikeaan suuntaan ja tuttuihin maisemiin vaippojen hakuun.
Ja noiden pienten ihanuuksien takia siis kaikki vaiva <3 On menossa sinne piilolaatikkoon sitten vähän ajan päästä, kyllä ne nyt päiväseltään käytössä kuitenkin on. Ja on nii pehmosia, että.
Se piiloniminen laatikko ei ehkä ole niin turha juttu. Yhtenä iltana sitä tässä kuuli taas hyvin jänniä juttuja tuolta paljon parjatulta miehekkeeltä. Ajotus ei ehkä ollut se otollisin, kun pienellä herralla on ollut oikeen kiva ja raju flunssa ja äiti on VÄHÄN valvonut. Ja hei, valvoo taas, kun ei saakkaan unta.
Kuvasin jo viimeviikonloppuna Nalleja yhdessä. Tietysti heti maanantaina tuli uusi ja unohdin yhden ja ääh. Ei se koskaan oikeen onnistu. Mies katteli taas että vähän viiraa nupissa, kun nalleja piti varjella käytöltä, jotta kaikki saadaan puhtaana kuvattavaksi.
Ei oo helppoo silläkään. Schleich poppoon kuvaamiset ei edisty. Ei jotenkin vaan jaksa. Sitä en tajuu, miten kellään äidillä on aikaa mihinkään, mulla sitä ei oo. Meinas tulla toissapäivänä itku, kun olin just pukenut siistit vaatteet päälle itelleni ja pojalle ja sitten se päättää alkaa tukkosuuden takia oksentamaan kun on sylissä. Kerettiin onneksi valkosilta makkarin pitkäkarvasilta matoilta pois. Isosisko vaan totes keittiöstä osanottavalla äänellä "Voi ei".
Sitten mentiinkin suihkuun. Oli tarkoitus pestä lattia, mutta kun olin saanut imuroitua, ei enään jaksanut ja sylityskomennuskin kävi. Vähäsen mulkoilutti pahasti kun mies meinas käydä koulupäivän jälkeen pelailemaan.
Tässäpä tänhetkistä kokoelmaa: edessä melkolailla keskellä on nb kokoinen vaipatin. Se ei auttamatta mahdu ja se asuu siinä kivassa laatikossa.
S-kokoinen vaaleansinen nöttönen näpsykiinnityksellä (en kyllä koskaan käytä kun tiukkaa kuorta) ja saman sävyn tarrakiinnitteinen, keltainen ja okra on vielä käytössä. Ei paras valinta unille.
Ylhäällä näkyy XL sisätäyttö, joka on siskolla. Vieressä avokado L yövaippa ja edessä M yövaippa jonka kummarit on kuolleet mutta kun iskee siihen päälle bummis kuoren, ei kyllä oo yllätyksiä yöllä tai aamulla.
Onko tarpeeksi sekavasti kirjoitettu? No ei se mitään, elämässä on oltava haastetta. Keskellä on omppu AIO vuotosuojilla, kestää ja kestää ja on niiiiin hyvä. Edessä ilman vuotosuojia, mut tuosta en niin julmetusti oo enään innostunut. Vasemmassa laidassa on pehmoja, joista kaksi alinta on ne isännä napsuttelemat. <3
Ohan siellä sitten vielä ruskee ja nuo pari raidaliista mbr-valmisteista yövaipatinta.
Toisenlainen asettelu, muttei kyllä tuo visuaalinen suoni juurikaan sykähtele. Harmi vaan kun taas on kameran piuha jossain menossa ja en oo nousemassa tuolilta ylös, niin ei saa uusinta tulokasta näkyviin.
Kaivan omaa kuoppaa kun jemmaan noita pikkusia vaippoja. Sitten jos joskus tulee niille käyttöä, niin en voikkaan ostaa mitään uutta.
Uskokaa tai elkää, vaippojen ostelu on nykyseltään ainoa harrastus ja viihde elämässä...
Pitää muistaa kirjottaa sitten joskus, kun taloon ei enään tule omille lapsille kestoja ja niitä ei ole ainootakaan jäljellä, että kaapit on tyhjinä.
No niin. Nyt on saatu tämä johonkin kuosiin, julkaisukelvolliseksi, ja aika jatkaa vaippojen yön seuraamista.
Vaiko alkaa täyttää kuivuneita vaipattimia käyttöön, on nimittäin TAAS kaappi aika tyhjä ja tavara mun selän takana isona läjänä.
Vaippojen yö....
Ja siitä se starttasi ja missasin tietysti alun.
Jokaisella mukulalla oli jotain kontolla ja isoimmat on edelleen iltapalla.
Pienin taisi isän toimesta mennä unille ja jollain ihan satunnaisella vaipalla, jonka pääsen vaihtamaan jossain vaiheessa. Noh, onneksi on vaippojen yö ja pakko valvoa.
Sormet syyhyää ja välilehdet kovassa selauksessa. On mennyt varmasti jotain ohi, mutta L-koon NALLEJA tietysti on jo tilattu.
Siis lisää näitä mulle... eiikun... vauvalle.
Jokaisella mukulalla oli jotain kontolla ja isoimmat on edelleen iltapalla.
Pienin taisi isän toimesta mennä unille ja jollain ihan satunnaisella vaipalla, jonka pääsen vaihtamaan jossain vaiheessa. Noh, onneksi on vaippojen yö ja pakko valvoa.
Sormet syyhyää ja välilehdet kovassa selauksessa. On mennyt varmasti jotain ohi, mutta L-koon NALLEJA tietysti on jo tilattu.
Siis lisää näitä mulle... eiikun... vauvalle.
maanantai 14. marraskuuta 2011
Vihaan pyykkäämistä..
Luvassa erittäin katkeroitunutta tekstiä, erittäin paljon.
Vihaan pyykin pesemistä, vihaan naapureita, vihaan ihan kaikkea. Vihaan näitä helvetillisiä päivä, jolloin saa olla koko saatanan päivän, joka helvetin vaipan, joka perkeleen syötön yksin. Puhumattakaan siitä, että saa ihan itse valvoa yöt saamatta nukkua päivälläkään. Alkaa purkautua ystävämme raivo ulos. Ihan pikkusen vaan. Eihän tässä mitään, jos ei tietäisi muista mahdollisuuksista.
Kun väsyttää ja vituttaa, sitä miettii millaisia kivoja asioita elämä sisältää. Köyhä elämä sisältää, sillä tälläkään erää ei oikein selvyyttä ole, millä helkkarilla sitä sitten joulua vietetään ja onko koskaan mahdollisuutta saada sänkyä, joka olisi niinsanotusti ehjä. Monella kun on vierasvarakin parempi kun meillä, se missä nukutaan joka yö.
Eniten nyt, niinkuin usein muulloinkin rassaa pyykipesu. Sehän on ihan kivaa hommaa sinäänsä, mikäs siinä puuhaillessa, mutta A) meillä on hyvin pieni kone ja sekin on saatu kone, ei ostettu. Edellinen hajosi, joka ois pyörittänyt enemmän pyykkiä kerrallaan. B) Meillä ei ole kuivausrumpua. Sitä, mitä olen halunnut jo kauan. Sitä, millä saataisi tätä törkeää pölyn määrää vähäisemmäksi, sitä millä säästettäisiin useita tunteja ja vielä enemmän hermoja, sillä joku vitun idiootti on keksinyt että hääpäs varailee nyt sitä kuivaushuonetta keskellä viikkoa -vaikkei siellä aiemmin ollut tapahtumia kuin viikonloppuisin. No haistakaa kukkanen jokaikinen, mä alan pestä myös viikonloppuisin ja katotaan kuka kerkee eka. Ihan v***n sama. C) ei ole aikaa. Pitää olla siellä, täällä tuolla. Yritä jumalauta mennä suihkuun jos muksu on nukkumassa. Aivan varmasti juuri kun hoitoaineen tai parhaallaan shamppoon saa päähän se alkaa huutamaan kuin joku yrittäis sitä mukaansa kaapata. Joka välissä on jotain, mitä pitää tehdä. Parhaillaan on ruokailuastiat pöydästä siivottavana. Kaikki, minkä tekemisen jättää samantien tekemättä kasautuu parhaillaan useita päiviä vieväksi projektiksi.Mikä helvetin pakko se on mun olla kokoajan tekemässä jotain? Ei mulla jumalauta ole sitä omaa aikaa sulkea kaikkea ympäristöstä pois ja tahkoa vaikka jotain peliä. Enkä mä ole ainut aikuinen täällä ja nelivuotiaalle riittää, että se siivoaa iltaisin huoneensa.
Sitten päästäänkin siihen kivaan, mikä rassaa. Kun ei ole aikaa ja kaikki kokoajan kaatuu niskaan ja on tiukkaa ja ei pysty hankkimaan kunnon konesysteemiä niin voidaan sitten hommata pelikone. Omapahan on jokaisen aikuisen asiansa, mitä hommailee ja omapahan on murheensa, jos on sitten vähän kireämpää tunnelmaa, kun ajankohta on mitä huonoin ja ehkä kotiin olisi jotain tarpeellisempaakin tarpeessa. Mutta ei. Se on se pakkosaada. Kun aikaakin on niin suunnattoman paljon. Puretaan nyt Sievisen Paulan tapaan tuntoja oikeen kunnolla nettiin. Olisi ne hetket jotka vähäiset saisi nukkua aamusta, kun olisi toinen aikuinen paikalla v***sti antosempia ja hyödyllesempiä jos vaikka pidettäisiin se ovi kiinni. Turhat valot poissa. Meillä on vaunut ja olen herkänunen kruunaamaton kuningatar niin ei sitä vauvaa kannata makkariin nukkumaan tuoda. Eikä se ole kiva herätä siihen, että vauva kiukkuaa kun on nälkä, vaippa, seura kun sitten tahkotaan sitä pelikonetta.
Ärsyttää.
Univelkaa on.
Ärsyttää lisää.
Kurkussa mättää jokin ja torstaina varmaan saa tietää onko siihen olemassa jotain lääkettä.
Tekee mieli heitellä kestot parvekkeelta alas, antaa herralle vihko missä kaikkien hankintahinnat on ja kertoa, ettei enään jaksa tätä pyykkäyshelvettiä ja samalla karsia 70% talon vaatteista uffille, niin ei jumalavita tarttee olla kokoajan pyykkäämässä.
Vihaan, pyykkäämistä.
Ja vähiä unia.
Ja sitä, kun ei ole AIKAA.
Onnea niille kaikille, joilla on sukua ja perhettä ja läheisiä ja vauvavapaata ja ehkä jopa parisuhteelle aikaa.
Täällä sitä ei ole ja nyt mennään kuitenkin ajatuksella, että koittaa kestää, koittaa kestää. Totuus on kuitenkin se, että aikoina yh oli aikaa itselleenkin ja rauhaa välillä.
Ja iloisesti totean, että tekee mieli myydä vaipat pois.
Se menee ohi ja sitä rataa, mutta nyt kuten huomaatte, V****taa ja paljon.
Hyvää yötä.
Ja Terolle. Tapiiri ja Muurahaiskarhu ei ole sama elukka.
Palataaksemme vielä hiukan, kun yllättäen pääsen TAAS kusseen rutiinin ja sitä myöten unirytmin kanssa valvomaan hämmentyneen ja stressaantuneen vauvan kanssa YKSIN. Olin tässä alkuvuodesta asti artikuloinut kylpylähotellireissusta tälle syksylle. Ihan varmasti kaikin puolin järkevin tavoin olen tuonnut sen esille, puhunut siitä paljon. Ja korostanut kuinka tärkeää se olisi minulle.
Seuraavan kerran kun siitä joskus puhun, se tuskin on rakentavaa ja sivistynyttä. Se oli vain minulle tärkeää. Ehkäpä menen sinne vähän toisenlaisella kokoonpanolla, sieppaa nyt niin paljon.
Montakohan viikkoa tai kuukautta tätä jaksaa katella. Tuntuu, ettei mikään koskaan ole hyvin ja hermot on kokoajan lopussa. Äsken, muutamia minuutteja vaille puolen yön sain hermostuneen pojan nukahtamaan syliin, olemaan rento ja rauhalline. Mutta annas olla kun sänkyyn päästiin. Hyvästi vaan tääkin yö, HYVÄSTI. Mitäpä sitä panadolia ja panacodia enempää tarviikaan saavuttaakseen taas täyden pelikunnon. Ei mitään.
Kyllä sen taitaa idiooteinkin älykääpiö jotenkin tajuta, että nukkumattomuus vie ennenkaikkea ihmiseltä mielenterveyden. Mutta samapa tuo....ihan kun sitä joskus olisi ollut.
Oma-aika tänään 0. yhtäjaksoinen uni ei edes 2 tuntia ties kuinka pitkään aikaan.
Loppua ei näy tähän, loppu näkyy kyllä kaikelle muulle, jos tämä jatkuva haistapaskaolo ei lopu.
Vihaan pyykin pesemistä, vihaan naapureita, vihaan ihan kaikkea. Vihaan näitä helvetillisiä päivä, jolloin saa olla koko saatanan päivän, joka helvetin vaipan, joka perkeleen syötön yksin. Puhumattakaan siitä, että saa ihan itse valvoa yöt saamatta nukkua päivälläkään. Alkaa purkautua ystävämme raivo ulos. Ihan pikkusen vaan. Eihän tässä mitään, jos ei tietäisi muista mahdollisuuksista.
Kun väsyttää ja vituttaa, sitä miettii millaisia kivoja asioita elämä sisältää. Köyhä elämä sisältää, sillä tälläkään erää ei oikein selvyyttä ole, millä helkkarilla sitä sitten joulua vietetään ja onko koskaan mahdollisuutta saada sänkyä, joka olisi niinsanotusti ehjä. Monella kun on vierasvarakin parempi kun meillä, se missä nukutaan joka yö.
Eniten nyt, niinkuin usein muulloinkin rassaa pyykipesu. Sehän on ihan kivaa hommaa sinäänsä, mikäs siinä puuhaillessa, mutta A) meillä on hyvin pieni kone ja sekin on saatu kone, ei ostettu. Edellinen hajosi, joka ois pyörittänyt enemmän pyykkiä kerrallaan. B) Meillä ei ole kuivausrumpua. Sitä, mitä olen halunnut jo kauan. Sitä, millä saataisi tätä törkeää pölyn määrää vähäisemmäksi, sitä millä säästettäisiin useita tunteja ja vielä enemmän hermoja, sillä joku vitun idiootti on keksinyt että hääpäs varailee nyt sitä kuivaushuonetta keskellä viikkoa -vaikkei siellä aiemmin ollut tapahtumia kuin viikonloppuisin. No haistakaa kukkanen jokaikinen, mä alan pestä myös viikonloppuisin ja katotaan kuka kerkee eka. Ihan v***n sama. C) ei ole aikaa. Pitää olla siellä, täällä tuolla. Yritä jumalauta mennä suihkuun jos muksu on nukkumassa. Aivan varmasti juuri kun hoitoaineen tai parhaallaan shamppoon saa päähän se alkaa huutamaan kuin joku yrittäis sitä mukaansa kaapata. Joka välissä on jotain, mitä pitää tehdä. Parhaillaan on ruokailuastiat pöydästä siivottavana. Kaikki, minkä tekemisen jättää samantien tekemättä kasautuu parhaillaan useita päiviä vieväksi projektiksi.Mikä helvetin pakko se on mun olla kokoajan tekemässä jotain? Ei mulla jumalauta ole sitä omaa aikaa sulkea kaikkea ympäristöstä pois ja tahkoa vaikka jotain peliä. Enkä mä ole ainut aikuinen täällä ja nelivuotiaalle riittää, että se siivoaa iltaisin huoneensa.
Sitten päästäänkin siihen kivaan, mikä rassaa. Kun ei ole aikaa ja kaikki kokoajan kaatuu niskaan ja on tiukkaa ja ei pysty hankkimaan kunnon konesysteemiä niin voidaan sitten hommata pelikone. Omapahan on jokaisen aikuisen asiansa, mitä hommailee ja omapahan on murheensa, jos on sitten vähän kireämpää tunnelmaa, kun ajankohta on mitä huonoin ja ehkä kotiin olisi jotain tarpeellisempaakin tarpeessa. Mutta ei. Se on se pakkosaada. Kun aikaakin on niin suunnattoman paljon. Puretaan nyt Sievisen Paulan tapaan tuntoja oikeen kunnolla nettiin. Olisi ne hetket jotka vähäiset saisi nukkua aamusta, kun olisi toinen aikuinen paikalla v***sti antosempia ja hyödyllesempiä jos vaikka pidettäisiin se ovi kiinni. Turhat valot poissa. Meillä on vaunut ja olen herkänunen kruunaamaton kuningatar niin ei sitä vauvaa kannata makkariin nukkumaan tuoda. Eikä se ole kiva herätä siihen, että vauva kiukkuaa kun on nälkä, vaippa, seura kun sitten tahkotaan sitä pelikonetta.
Ärsyttää.
Univelkaa on.
Ärsyttää lisää.
Kurkussa mättää jokin ja torstaina varmaan saa tietää onko siihen olemassa jotain lääkettä.
Tekee mieli heitellä kestot parvekkeelta alas, antaa herralle vihko missä kaikkien hankintahinnat on ja kertoa, ettei enään jaksa tätä pyykkäyshelvettiä ja samalla karsia 70% talon vaatteista uffille, niin ei jumalavita tarttee olla kokoajan pyykkäämässä.
Vihaan, pyykkäämistä.
Ja vähiä unia.
Ja sitä, kun ei ole AIKAA.
Onnea niille kaikille, joilla on sukua ja perhettä ja läheisiä ja vauvavapaata ja ehkä jopa parisuhteelle aikaa.
Täällä sitä ei ole ja nyt mennään kuitenkin ajatuksella, että koittaa kestää, koittaa kestää. Totuus on kuitenkin se, että aikoina yh oli aikaa itselleenkin ja rauhaa välillä.
Ja iloisesti totean, että tekee mieli myydä vaipat pois.
Se menee ohi ja sitä rataa, mutta nyt kuten huomaatte, V****taa ja paljon.
Hyvää yötä.
Ja Terolle. Tapiiri ja Muurahaiskarhu ei ole sama elukka.
Palataaksemme vielä hiukan, kun yllättäen pääsen TAAS kusseen rutiinin ja sitä myöten unirytmin kanssa valvomaan hämmentyneen ja stressaantuneen vauvan kanssa YKSIN. Olin tässä alkuvuodesta asti artikuloinut kylpylähotellireissusta tälle syksylle. Ihan varmasti kaikin puolin järkevin tavoin olen tuonnut sen esille, puhunut siitä paljon. Ja korostanut kuinka tärkeää se olisi minulle.
Seuraavan kerran kun siitä joskus puhun, se tuskin on rakentavaa ja sivistynyttä. Se oli vain minulle tärkeää. Ehkäpä menen sinne vähän toisenlaisella kokoonpanolla, sieppaa nyt niin paljon.
Montakohan viikkoa tai kuukautta tätä jaksaa katella. Tuntuu, ettei mikään koskaan ole hyvin ja hermot on kokoajan lopussa. Äsken, muutamia minuutteja vaille puolen yön sain hermostuneen pojan nukahtamaan syliin, olemaan rento ja rauhalline. Mutta annas olla kun sänkyyn päästiin. Hyvästi vaan tääkin yö, HYVÄSTI. Mitäpä sitä panadolia ja panacodia enempää tarviikaan saavuttaakseen taas täyden pelikunnon. Ei mitään.
Kyllä sen taitaa idiooteinkin älykääpiö jotenkin tajuta, että nukkumattomuus vie ennenkaikkea ihmiseltä mielenterveyden. Mutta samapa tuo....ihan kun sitä joskus olisi ollut.
Oma-aika tänään 0. yhtäjaksoinen uni ei edes 2 tuntia ties kuinka pitkään aikaan.
Loppua ei näy tähän, loppu näkyy kyllä kaikelle muulle, jos tämä jatkuva haistapaskaolo ei lopu.
perjantai 11. marraskuuta 2011
Pitkät vaipatukset (ja uusia nelleja)
Esitelkäämme ensin uutuudet: Vaaleansininen nöttönen sekä XL sisätäyttö oikeen tyttömäisenä. Ei vaan voi niin vastustaa noita. Ei pysty ei ja taas on uninen nalle tilauksessa...
Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa.
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm
Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.
Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....
Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.
Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.
Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..
Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.
Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.
Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.
Ompas taas helppoa kuvien asettelu.. Ei saa millään halutussa muodossa.. No, kuitenkin, hämmentävän pieni kokoero vaipoissa. Tyttömäinen Nallen sisätäyttövaippa on XL kokoa ja vaaleansininen nöttönen S kokoa.
XL menee 4v tyttöselle, joka on 102cm ja S menee pojalle täysin, vaikka painoakin on on reippaasti yli 7 kiloa ja pituutta n.68cm
Ikäviä sattumuksia on viimepäivinä osunut kohdalle ja vaatteita on saanut olla vaihtamassa. Millon se hiton vaipatin jää liian löysälle, millon on vääränlainen imu tilanteeseen nähden.
Mutta viimeyönä vaihdettiin +10h unilla vain kerran vaippaa ja herrakaan ei varsinaisesti herännyt missään välissä, mitä nyt silmät ummessa ilmoitti, että pullo kelpais nyt pari kertaa. Luojan kiitos, olen nukkunut 2x2-3h putkeen, mitä parina edellisenä yönä ei voinut tehdä. Se repii aika kivasti, jos herää joka helkkarin tunnilla ylös ja toivoo, ettei näkisi kelloa ennen kun sen on 07 tai 08.
Ei. 01. 02. 03..joka syömisen välillä vaihtu 04:n sitten 05, 06.. tuokaa jotain..07, kappas iskä on hävinny ja eikun ylös. Ei voinu kun yrittää syöttää poikaa täyteen jotta nukkuisi edes hetken. Sitten valkokankaalle pari piirrettyä menemään isosiskolle ja vauvan kanssa unille.
Eikä siinä vielä kaikki. Jokin köhäröhä flunssa tuli myös kylään ja yöllä irtosi muistaakseni 02 aikoihin pieni oksennus limaa irtosi kivasti ja kipu oli kiitos panacodia tänne nyt.
Iltapäivällä isäntä sitten tuli takas kotia ja vaati saada pestä vaippapyykkiä, vaikka edellisenä iltana vasta oli sekin pesty. Oli siinä sitten tullut ihan parit vaipat vaan....
Löysin kaapin perukoilta pussin, joka oli teipattu kiinni. Ei mitään hajua, mitä siellä ois ollu ja sitten tietysti piti se avata. Ylläriiii, kestovaippoja, reilun kolmen vuoden takaa ja parit villikset.
Isolla neidilläkin on nyt kaks pitävää yövaippaa, mutta ne teettää työtä enempi kuin pojan vaipat yhteensä.
Tänään kävin kirppiksellä pyörimässä ja näin kestovaippoja.
Ja en ostanut kestovaippoja! Pikkuhiljaa on alkanut muodostua sietoa tähän hommaan. Vaikka kokoajan tuo laatikko kaapissa kasvaa, mihin säilötään vaippoja. Rakkaita ihania vaippoja..
Käytiin myös Vekaravintissä ostoksilla, ei tällä erää tullut ostettua vaippoja, vaikken päässytkään pois ilman hypistelyä. Tällä erää tarttui mukaan body polkuhintaan ja sellainen hieno tutti, jonka kanssa pitäisi olla turvallista juosta. No, tutti on jännä herran mielestä ja saa oikein hyvä otteen. Tosin taitaa olla aika ostaa se maila ja räpyläkin tulevalle pesäpallotähdelle, sillä sai viskattua sen tutin suoraan eteenpäin aikamoisen matkan.
Lohi kypsyy uunissa ja perjantai on illassa.
Ei oo taas ollut helppo päivä. Kestoilu n ollut tänään todella syvältä ja kädet on ihan karheat. Joka hemmetin vaipassa on tainu olla kakkaa. Ja nyt pitää niitä pestä huuhtoa extrahyvin ja saippuaa käsiin kokoajan.....aaarggh.
Kuvat purkaa hän koneelle pikaisesti ja lisää mukaan tekstiin pikaisesti.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Schleich kokoelmaa 13.11
Koska en jaksa kirjoittaa ärtymyksestä mikä aiheutuu siitä, että olen kipeä, en jaksa, en pysty ja laitoin vaipan päin ........ ja se falskasi ja jouduin ylimääräiseen duunniin ja tytön yövaippa oli falskannu kans ja meillä on jumaloton pyykkirumba TAAS edessä ajattelin että kokoan tähän kuvia tästä toisesta keräilynkohteesta, Schleich eläimistä.
Keräily alkoi tosiaan kun isot tytöt oli ihan pieniä. Yhdestä hevosesta. Myöhemmin kerron monta niitä hevosia on, kun minä en niitä jaksa laskea ja laitan tuon nelivuotiaan puuhaamaan sitä, kun tylsistyy keksimään omia leikkejään.
VALKOISET TIIKERIT
Ensin tuli kauan sitten pentu ja vasta tänä kesänä tarttui matkaan tuo naaras. Ennen siis tääkin vaavi oli orporeppana.
Isukki puuttuu perheestä yhä.
PANDAT on jo aika vanhoja ja paljon leikittyjä. Pyöreät muodot ja yksinkertaiset värit, yleensä päätyy pienten lasten maistamislistoille. Käyvät myös paljon suihkussa..
Keräily alkoi tosiaan kun isot tytöt oli ihan pieniä. Yhdestä hevosesta. Myöhemmin kerron monta niitä hevosia on, kun minä en niitä jaksa laskea ja laitan tuon nelivuotiaan puuhaamaan sitä, kun tylsistyy keksimään omia leikkejään.
VALKOISET TIIKERITEnsin tuli kauan sitten pentu ja vasta tänä kesänä tarttui matkaan tuo naaras. Ennen siis tääkin vaavi oli orporeppana.
Isukki puuttuu perheestä yhä.
THOMSONINGASELLIT
Melko tuoreet tulokkaat taas. Etelän villieläimet kiehtoo paljon. Tilaongelmien tähden näitä on säilytetty tyhmästi laatikossa, mutta ehkä pian saa asian lopullisesti kuntoon
AUSTRAALIAN ASUKKAITA
KENGURUT löytyivät harvinaisesti kirpparilta ja harmittaa edelleen vähäinen käteisen määrä mitä oli matkassa tuolloin. Olisi ihan pari (kymmentä) muuta saanut myös uuden kodin.
KOALA on jo kerennyt asumaan jonkun hetken meillä. Tällä oli kaverina simpanssi, joka on ollut useamman vuoden jo hukassa :(
KROKOTIILIN neiti numero kaksi halusi pienenä. Ihmettelin tätä valintaa, kun olisi söpöjäkin voinut valita. Se on vege, ei syö barbeja (eilen taas meinas syödä)
Vasemmalla AFRIKANORSUT ja oikealla INTIANNORSUT
Ompahan tullut muuten kokeiltua menoa Intiannorsun selässä.
JAGUAARIT on uusia tulokkaita, melkeimpä meni kissapedot sekaisin säätäessä.
LEIJONAT ja näistä taitaa puuttua yksi naaras ainakin
SEEPRAT
KAMELIT
HIRVET Iskähirvi ostettiin vasta keskiviikkona, hyvän käytöksen johdosta kauppareissulta
(JATKUU KUN JOUTAA
Täähän nyt tilttas taas ja on pakko julkasta keskeneräisenä)
LISTA NIISTÄ MITÄ MEILLÄ EI OLE
Villieläimet
Ahma
Biisoni
Dromedaari naaras
Dromedaari varsa
Gepardi naaras
Gnuu
Ilves
Ilves pentu
Kafferipuhveli sonni
Kafferipuhveli vasikka
Kuningaspingviini
Kuningaspigviini poikaset
Keisaripingviini
Keisaripibgviini poikasen kanssa
Kettu pentu
Leopardi
Magnusti istuva
Magnusti poikaset
Metsäkauris pukki
Metsäkaurins naaras
Metsäkauris vasa
Mäyrä
Mäyrä pennut
Pahkasika karju
Pahkasika emakko
Pahkasika porsas
Saksanhirvi uros
Saksanhirvi vasa
Simpanssi uros
Simpanssi naaras
Simpanssi poikanen
Strutsi
Strutsi poikanen
Suippohuulisarvikuono uros
Suippohuulisarvikuono naaras
Suippohuulisarvikuono poikanen
Susi ulvova
Susi pentu
Tiikeri naaras
Valkohäntäpeura uros
Valkopäämerikotka
Villisika
Villisika porsas
Kotieläimet ja Lemmikit
Lehmä mustavalkoinen
Sonni mustavalkoinen
Vasikka mustavalkoinen, imevä
Vasikka mustavalkoinen
Vasikka mustavalkoinen, makaava
Lehmä ruskeavalkoinen
Vasikka ruskeavalkoinen
Ylämaankarja Sonni
Ylämaankarja Lehmä
Ylämaankarja vasikka
Lammas karitsa makaava
Lammas karitsa
Pointuonaasi
Pointounaasi varsa
Kaikki kanat
hanhet yms. linnut
Merenelävät
Harmaavalas
Harmaavalas poikanen
Kaskelotti
Kaskelotti poikanen
Miekkavalas
Miekkavalas poikanen
Ryhävalas
Sinihai
Valashai
Valkohai
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)